Koetko että elämälläsi on tarkoitus?
Koetko että teet jotain tärkeää tai merkittävää? Tai tuntuuko sinusta että elämä on todella elämisen arvoista? Kertokaa ajatuksia. Minä koen oman elämän tylsänä. Käyn töissä, opiskelen ja satunnaisesti vietän aikaa kavereiden kanssa. En näe että maailmalla olisi minulle enää mitään annettavaa, enkä toisaalta halua mitään enempää kokeakaan.
Välillä mietin, kun nukun esimerkiksi 10h yöunia ja olen asunnossani päiviä, että mitä järkeä tässä on?
Kommentit (15)
Elämän tarkoitus on turistien karkoitus
No, joo. Elämäni on uskomaton lahja, joten kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on turistien karkoitus
*m a m u jen ja m a t u jen karkoitus
Mitä järkeä on vain kellua pinnalla? Miksi ei tappaa itseään?
jos sellainen on en ole sitä vielä löytänyt.
jokatapauksessa sen tulisi olla jotain ainutlaatuista.
odotan ehkä liikaa elämältäni mutta toivottavasti
tulee vielä vastaan. Tekemiset on aika pitkälle
talousasioista kiinni nykyään
kerran vielä poijjat kirjoitti:
jos sellainen on en ole sitä vielä löytänyt.
jokatapauksessa sen tulisi olla jotain ainutlaatuista.
odotan ehkä liikaa elämältäni mutta toivottavasti
tulee vielä vastaan. Tekemiset on aika pitkälle
talousasioista kiinni nykyään
Minulla ei ole varaa edes säästää rahaa. Olen maksanut 30k ulosottoon ja nyt olen totaalisen kyllästynyt. Jäljellä olisi enää jotain kuusituhatta euroa mutta eihän näitä noin vain makseta pois
Tää varmaan uulostaa just joltain äitiysjargonilta, mutta oma elämäni sai oikeasti tarkotuksen kun sain lapsen. Ennen sitä yritin etsiä tarkoitusta opiskelusta, harrastuksista, matkustelusta, kavereista, työstä ym. Mutta ei ne mikään tuntunut siltä että ne tarjoaa merkitystä koko elämäksi.
Olen viimeiset pari kuukautta elänyt katumuksen aikaa omista elämänvalinnoista. Sinänsä tietysti turhaa, koska mennyttä ei voi muuttaa, enkä voinut valintoja tehdessäni tietää mitä tulevaisuus tuo. Eihän sitä oikeasti voi edes tietää olisinko onnellisempi, jos olisin valinnut tehdä toisin, mutta silti ajatukset kiertää kehää. Mitä tällä kaikella tai ylipäätään minun elämälläni oli tarkoitusta? Suuressa mittakaavassa, tuskin mitään.
Olen tiennyt onnekseni oman elämäntehtäväni jo pienestä lapsesta saakka. Poikkesi vahvasti lapsuudenperheen ja yhteiskunnan arvoista. En ole kuitenkaan lainkaan varma, onko elämälläni varsinaista tarkoitusta. Yleensähän ihmisillä elämäntarkoitus sekä -tehtävä on niinkin yksinkertainen kuin lisääntyminen.
Elämällä ei ole objektiivista tarkoitusta.
Elämäni on vain samaa kaavaa joka on jatkunut jo vuosia. Rutiinien rikkominen ei auta, tämä on kai ikääntymisen aiheuttamaa haalistumista. Olen jo alkanut odottamaan hauden lepoa vaikka en ole edes 40 vielä.
Elämäni tarkoitus on ollut lapsuudesta asti taide. Olen tehnyt taidetta koko ikäni. Taiteeni on myös koskettanut muita ihmisiä.Olen myynyt taideteoksiani. Toivon että taiteeni jää elämään jonnekin kun kuolen. Toivon että ihmiset näkee siitä pinnasta syvemmälle.
Jatkoa aloitusviestiin.
Aikanaan ajattelin, että käyn hyvän koulutuksen ja ostan oman talon. Lapsia en koskaan ole halunnut mutta kumppania olen aina kaivannut. Edeltävän suhteen loppuessa todellisuus iski vasten kasvoja. Mitä minulla on enää annettavaa tämän ikäisenä ja näköisenä? Tuntuu, että maailma on 20 vuotiaiden ja sitä nuorempien.
- Aloittaja