Onko palstalla tsunamista selviytyneitä tai uhrien omaisia?
Miten olette selvinneet? Tsunamista tulee kohta neljä vuotta, joko on normaalielämä menossa?
Kommentit (12)
Olimme sukellusretkellä kun vesi pakeni. kiipesimme palmuihin ja tilanteen normalisoiduttua kiipesimme alas.
seurasin paljon ja järkyttyneenä tsunami uutisointia ja kirjoittelua. Kuulostaa niin normaalilta tuo vastaus, kiivettiin vaan palmuihin ja tultiin pois. Mitä siellä palmussa pyöri mielessä? Miltä tuntui nähdä ja kokea kaikki se tuho, olla keskellä sitä? Olitteko koko ajan yhdessä miehesi kanssa vai jouduitteko vielä pelkäämään toisen puolestakin? Missäpäin Thaimaata olitte? Mikä tunne oli kun näki muiden joutuvan veden varaan, tekikö mieli yrittää pelastaa heitä vai oliko päällimmäisenä mielessä oma selviytyminen (olipa syyttävän kuuloista, en tosiaan tarkoita sitä syytöksenä)?
ja vakavuuden vai vasta jälkeenpäin?
mutta minäkin voin sanoa, että kasin kysymys on aika naurettava...
että niitä ei paljon tee mieli jakaa ulkopuolisten kanssa. Me emme olleet mantereella tsunamin iskiessä, joten emme joutuneet varsinaiseen vaaraan. Emme tienneet mitä oli tapahtunut, emmekä päässeet rantautumaan varsinaiselle tuhorannalle. Näimme sotkun ja tuhon, mutta ei sitä siellä tajunnut kunnolla. Auttoi vaan sen minkä voi, ja sisällä oli tosi kylmä ja ontto olo. Tyhjyys ehkä kuvaa oloa parhaiten.
odoteltiin meille töihin näitä uhreja. ei tullu.
Ihan hyvin, en oikeastaan mieti tsunamia joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme sukellusretkellä kun vesi pakeni. kiipesimme palmuihin ja tilanteen normalisoiduttua kiipesimme alas.
Palmuja sukellusretkellä?
Vierailija kirjoitti:
odoteltiin meille töihin näitä uhreja. ei tullu.
Mitä töitä ne sitten olisivat tehneet?
Onko palstalla Titanicista selvityneiden sukulaisia?
Oikeastaan se normaali elämä jatkui jo sitten kun oltiin taas kotona. Halusin mennä kouluun heti kun koulut taas alkoi tammikuun alussa, olisi tuntunut vaikeammalta mennä sinne taas jos olisi ollut ekan päivän tai päivät pois koulusta. Oli ihan hyvä nähdä taas kavereita ja saada jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Perheenjäsenistä viimeinen löytyi keväällä ja hautajaiset oli alkukesällä.
Vaihdoin tosin työpaikkaa oman alani ulkopuolelle. Ei enää kiinnostanut istua palavereissa ja kokouksissa, vaan jutella ihmisten kanssa. Henkilöstöpäälliköstä lastenvaatteiden myyjäksi.