Mitä tarkoittaa "puhua syvällisiä"?
Mistä silloin puhutaan?
Traumoista?
Eheytymisestä?
Uskonnosta?
Filosofiasta?
Politiikasta?
Omista oivalluksista?
Miksi on hienoa jos ihminen kykenee syvälliseen keskusteluun?
En tajua.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Mä ajattelen niin, että aihe voi olla periaatteessa mikä tahansa, mutta keskustelussa ihminen paljastaa toiselle jotain yksityistä itsestään. Tavallaan avaa sisintään ja omia ajatuksiaan. Ne voivat olla omia arvoja, toiveita, pelkoja, traumoja tms. Jotain sellaista, minkä tyypillisesti pitää piilossa.
Se on tietysti toivottavaa, koska tuolla tavalla oppii tuntemaan toisen paremmin. Ja toisaalta tuollaisten asioiden jakaminen on luottamuksen osoitus, joka lähentää keskustelukumppaneita ja syventää heidän suhdettaan.
Ihminen puhuu siis jollain tavalla itsestään?
Kyllä. Muutoinhan vain toistelisit papukaijana jotain, minkä olet jostain lukenut tai joltain toiselta kuullut tai oppinut, eikä papukaijat ole kovin syvällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä tuubaa tai lässytystä useimmiten. Istutaan iltaa ja parannetaan maailmaa my ass.
Kyllä normaali ihminen mieluummin kaakattaa naapurin pihan sotkuisuudesta tai toisen naapurin viimeisen päälle trimmatusta nurmikosta(mikä se luulee olevansa?), tai Tuksun viimeisimmistä edesottamuksista.
Minä saan ihan tarpeeksi esim töissä leikkiä aikuista ja vapaa ajalla nautin juurinkin aivot narikkaan keskusteluista. Siksi me ehkä täälläkin olemme, eikä keskustelemassa syvällisiä.
Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita, tulkitsemme muiden viestinnän pinnalliseksi ja omamme syvälliseksi. Suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.
Töissä on koko ajan suojat päällä. En paljasta sisintäni. Keskustelu liikkuu koko ajan turvallisella alueella. En paljasta siellä mitään yksityistä itsestäni. Jos paljastaisin, pelkona olisi että joku käyttäisi sitä minua vastaan.
Ystävien kanssa uskallan avautua. Täällä pystyn anonyymisti keskustelemaan asioista, joista en halua tai uskalla kertoa edes ystävilleni. Täällä olen siis tavallaan kaikkein syvällisin.
Puhtaan Monty Pythonista tietenkin.
Minusta taas syvällisesti puhutaan asioista ja ilmiöistä. Olkoon aihe sitten ilmastonmuutos, maailmankaikkeus, kuolema tai mikä tahansa. Syvällinen keskustelu edellyttää tietoa ja kiinnostusta aiheeseen eikä siihen liitetä omia tunteita tai omaan elämään liittyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas syvällisesti puhutaan asioista ja ilmiöistä. Olkoon aihe sitten ilmastonmuutos, maailmankaikkeus, kuolema tai mikä tahansa. Syvällinen keskustelu edellyttää tietoa ja kiinnostusta aiheeseen eikä siihen liitetä omia tunteita tai omaan elämään liittyviä asioita.
Tässä lienee kaksi "koulukuntaa". Itse olen täysin vastakkaista mieltä, eli että syvällisessä keskustelussa nimenomaan ei toistella omaksuttua tietoa vaan kerrotaan omia näkemyksiä, mielipiteitä, tunteita. Syvyys löytyy itsestä, jos löytyy, vaikka ei mitään olisikaan opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas syvällisesti puhutaan asioista ja ilmiöistä. Olkoon aihe sitten ilmastonmuutos, maailmankaikkeus, kuolema tai mikä tahansa. Syvällinen keskustelu edellyttää tietoa ja kiinnostusta aiheeseen eikä siihen liitetä omia tunteita tai omaan elämään liittyviä asioita.
Tässä lienee kaksi "koulukuntaa". Itse olen täysin vastakkaista mieltä, eli että syvällisessä keskustelussa nimenomaan ei toistella omaksuttua tietoa vaan kerrotaan omia näkemyksiä, mielipiteitä, tunteita. Syvyys löytyy itsestä, jos löytyy, vaikka ei mitään olisikaan opiskellut.
Näin on. Syvällinen keskustelu ei ole (vain) ulkoa opittua tiedon jakamista. Ja kaikkeen muuhun syvällisessäkin keskustelussa liittyy omat tunteet tai elämä, niistä syntyy kokemus ja näkemykset.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas syvällisesti puhutaan asioista ja ilmiöistä. Olkoon aihe sitten ilmastonmuutos, maailmankaikkeus, kuolema tai mikä tahansa. Syvällinen keskustelu edellyttää tietoa ja kiinnostusta aiheeseen eikä siihen liitetä omia tunteita tai omaan elämään liittyviä asioita.
No höpöhöpö. Tuolla logiikalla kaikki keskustelu opintopiireissäkin olisi syvällistä.
Menin psykologille sanomaan, kun teki luonne ja älykkyys/pershärö analyysiä siinä tilanteessa, että en oikeastaan halua mitään syvällisiä ihmissuhteita. Lähinnä vain sellaisia, että nähdään joskus kahvilla tai oluella ja puhutaan vaan jotain sontaa ja nähdään vuoden päästä tyyliin. Ei mua oikeastaan kiinnosta kenenkään sielunelämä. Kun tuon sanoo saa sellaisen pitkän katseen. Jota varmasti pitäisi tulkita jotenkin, mutta kun samaan syssyyn möläytin sen uteluun mitä ajattelen hänestä etten ajattele häntä niin se oli jotenkin se kohtaaminen kaiketi taputeltu siinä.