Kiima ja synnit
Mistä tietää missä menee sairaiden seksuaalisten halujen ja kyolemansynnin välinen raja? Epäilen ansainneeni helvetin tulet oman sairaan seksuaalisuuteni ja tekojani tähden, mutta en ole varma asiasta. On vaikea elää näiden ajatusten ja seksuaalisuuteni kanssa. Mistä saisi apua?
Kommentit (5)
Anna pervon sperman lentää vaan kunhan se on laillista! Nauti!!
En rikoslakia ole rikkonut, itseäni ja muita ihmisiä kylläkin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kaduttaa silti. Liikaa kaikkea pahaa on tapahtunut oman syntisyyteni seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
En rikoslakia ole rikkonut, itseäni ja muita ihmisiä kylläkin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kaduttaa silti. Liikaa kaikkea pahaa on tapahtunut oman syntisyyteni seurauksena.[/
//// Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa.
Tuo veri tarkoittaa Herran sovintoverta, jonka
Hän vuodatti ristipuulla. Hänellä on valta antaa katuvalle synnit anteeksi. Tunnusta
Hänelle ja pyydä anteeksiantoa . Joka syntinsä
tunnustaa ja hylkää , saa armon.
Nykyinen lainsäädäntö ei tässä enää kovikaan
hyvin toimi. Se on erkaantunut niin paljon
raamatun sanomasta. Mutta pitäishän jokaisen
tuntea jo omassatunnossaan , jos tekee väärin.
Kyllä omatunto syyttää tai kiittää se mukaan
mitä teet Onko rauha ja ilo omassatunnossa ?
Tosin mielestäni joskus seksin kohdalla saataa
olla, että liiallinen häveliäisyyden tunne saa
tuntemaan kuin olis tehnyt jotain sopimatonta
vaikka olis kysymyksessä puhdas avioseksi, joka
on ihan ok . Ja jos avioseksissä nuolet vaikka
naisen korvantauksetkin varmuuden vuoksi,
niin siitä sitten.
Minulle raja menee rikoslaissa. Muuten jokainen tehköön mitä haluaa.