Miksi jotkut ihmiset vertailevat ongelmia?

Jotkut ihmiset ei vaan kestä enää kuunnella toisten ihmisten valitusta. Tullut kiintiö täyteen. Ehkä siksi. Toivoo, että toinen lopettaisi valittamisen. Jos on jo monta kertaa saanut todeta, että aito empatia johtaa vain siihen, että toinen jatkaa valitusta ja valittaa toisesta asiasta seuraavan kerran (kun haluaa huomiota ja sympatiaa), ja se valitus ei koskaan lopu, ellei itse saa sitä jollain keinolla loppumaan. Joskus se ainoa keino on olla tarkoituksella epäempaattinen, tai sitten vaan ei kertakaikkisesti nuppi kestä sitä, että toinen ihminen vain valittaa ongelmistaan. Silloin empaattinenkin ihminen käyttäytyy kuin hänellä ei olisi empatiaa.

Jos olisi muuta keinoa saada ihminen lopettamaan valituksensa, olisi hyvä kuulla niistä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ongelman esittäjällä saattaa olla persoonallisuushäiriö eikä hän kykene ymmärtämään kuinka turhasta valittaa.

Olen tuo, joka kirjoitti edellisen kommentin. Tuo kysymys personallisuushäiriön mahdollisuudesta on tosi tärkeä nostaa esiin. Joidenkin nyt jo entisten tuttavien/ystävien suhteen olen jälkikäteen joutunut miettimään tuota mahdollisuutta. Kun kävi ilmi, että toisen valituksille ei oikeasti ole reaalimaailmassa katetta, tuli itselle tosi tyhmä olo. Tuntui, että minua ja empaattisuuttani (sitä oli vielä silloin) oli käytetty härskillä tavalla hyväksi. Jep, itsepä olin kuunnellut. Ja kuunnellut. Ja kuunnellut. Kun olin luullut, vilpittömästi, että ihmisellä on hätä ja paljon ongelmia.

Hyviä esimerkkejä nuo ylemmät kommentit. Itse kyllä ajattelin asian vähän toisella tavalla. Omassa tuttavapiirissä ei ole mitenkään harvinaista että kun joku kertoo esimerkiksi lemmikkinsä kuolemasta, alkaa joku toinen vähätellä, että eihän tuo nyt mitään, ja alkaa sitten kertoa lapsuudessaan kokemasta isänsä kuolemasta, joka ei tosin liity alkuperäiseen aiheeseen niin yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä esimerkkejä nuo ylemmät kommentit. Itse kyllä ajattelin asian vähän toisella tavalla. Omassa tuttavapiirissä ei ole mitenkään harvinaista että kun joku kertoo esimerkiksi lemmikkinsä kuolemasta, alkaa joku toinen vähätellä, että eihän tuo nyt mitään, ja alkaa sitten kertoa lapsuudessaan kokemasta isänsä kuolemasta, joka ei tosin liity alkuperäiseen aiheeseen niin yhtään mitenkään.

Lähinnä tätä tarkoitinkin. Tuntuu ettei joidenkin seurassa voi sanoa mitään ilman että nämä löytävät siitä jonkun aasinsillan omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä esimerkkejä nuo ylemmät kommentit. Itse kyllä ajattelin asian vähän toisella tavalla. Omassa tuttavapiirissä ei ole mitenkään harvinaista että kun joku kertoo esimerkiksi lemmikkinsä kuolemasta, alkaa joku toinen vähätellä, että eihän tuo nyt mitään, ja alkaa sitten kertoa lapsuudessaan kokemasta isänsä kuolemasta, joka ei tosin liity alkuperäiseen aiheeseen niin yhtään mitenkään.

Lähinnä tätä tarkoitinkin. Tuntuu ettei joidenkin seurassa voi sanoa mitään ilman että nämä löytävät siitä jonkun aasinsillan omaan elämäänsä.

Ihmiset ovat luonnostaan aika itsekeskeisiä. Nyt taidetaan elää semmoista aikaa, joka vielä korostaa tuota oikeutta ajatella ensin itseään, sen jälkeen itseään ja sitten vielä kerran itseään. Näiden kolmen tärkeimmän asian jälkeen on sitten muiden ihmisten ja asioiden vuoro.

Ihmiset toivovat, odottavat ja janoavat muiden huomiota, mutta eivät ole valmiita antamaan omaa huomiotaan toisille samassa suhteessa.

He, siis vertailijat, haluavat kärsimysolympialaiset.