Jos sairastuu muistisairauteen vasta vanhana, 80-90 -vuotiaana

Pohtisin tarkkaan hyödyt ja haitat (sikäli mikäli olisin siinä kunnossa, että pystyn tällaista miettimään). Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja on ihan ok, ettei vanhana voi muistaa kaikkea samalla tapaa kuin ennen. Ihmisiä ylilääkitään ihan hirveästi. Eli en kyllä kovin pienestä muistiongelmasta alkaisi nappeja syömään.

N31

80v on vielä nuori, sisäisesti. Harmi että kroppa vanhenee monella kun vielä haluaisi elää.

Läheisestä kyse. Hän itse vastustaa lääkitystä, niin onko tätä toivetta syytä kunnioittaa?

Mun äiti ei ainakaan lääkityksestä hyötynyt. Mutta halusi itse sitä syödä, niin minkäs teet, vanhukset helposti uskoo, mitä lääkäri sanoo. Ensimmäinen lääke teki äidistäni ylipirteän, touhusi koko ajan jotain ja siitä koitui ongelmia, kun ei enää osannut asioita. Halusi kokata, leipoa, saunoa, pyöräillä...ruuat paloi kattilaan, pullat uuniin, sauna oli aamusta iltaan päällä, kaatui pyörällä jne. Toinen lääke vei ruokahalun ja aiheutti itkuisuutta ja masennusta. Kolmas huimausta. Neljäs sopi kohtuullisesti, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut, sen haittana oli kävelyn muuttuminen töpöttelyksi.

Kaikesta tästä oli lähinnä lisätyötä mulle. Helppohan se on lääkärin mömmöjä määräillä, kun ei itse tarvi hoitaa sitä muistisairasta. Samaa se oli kaikkien lääkkeiden kanssa. Moni vanhus voisi varmasti paremmin, jos heitä ei pumpattaisi niin täyteen lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei ainakaan lääkityksestä hyötynyt. Mutta halusi itse sitä syödä, niin minkäs teet, vanhukset helposti uskoo, mitä lääkäri sanoo. Ensimmäinen lääke teki äidistäni ylipirteän, touhusi koko ajan jotain ja siitä koitui ongelmia, kun ei enää osannut asioita. Halusi kokata, leipoa, saunoa, pyöräillä...ruuat paloi kattilaan, pullat uuniin, sauna oli aamusta iltaan päällä, kaatui pyörällä jne. Toinen lääke vei ruokahalun ja aiheutti itkuisuutta ja masennusta. Kolmas huimausta. Neljäs sopi kohtuullisesti, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut, sen haittana oli kävelyn muuttuminen töpöttelyksi.

Kaikesta tästä oli lähinnä lisätyötä mulle. Helppohan se on lääkärin mömmöjä määräillä, kun ei itse tarvi hoitaa sitä muistisairasta. Samaa se oli kaikkien lääkkeiden kanssa. Moni vanhus voisi varmasti paremmin, jos heitä ei pumpattaisi niin täyteen lääkkeitä.

Kiitos tästä tiedosta. En siis ainakaan painosta nyt lääkäriin, kun ei itse halua.

On vähän ristiriitaista, että kun sanotaan että sairauden aikaisessa vaiheessa pitäisi alkaa syömään lääkkeitä, niin niillä pystyy sitten hidastamaan etenemistä. Mutta kun se loppu tulee sitten joka tapauksessa, niin onko se sitten mukavaa lääkittynä.

Onko 5. myös ap? Jos, niin äidilläsi ei siis vielä ole muistisairausdiagnoosiakaan?

Kyllä tilanne on joka tapauksessa syytä tutkia, eli selvittää, mikä muistivaikeuksien syynä on. Se ei aina ole muistisairaus. Lääkkeet eivät ole kaikille sopivia, mutta niitä ei voi niputtaa joksikin "yhdeksi pahaksi", kun ei niistä tiedä mitään. On paljon muutakin kuin lääkkeet, mistä muistiongelmissa oleva iäkäs voi saada apua. Eli kyllä asioihin on syytä tarttua juuri, kun tilanne ei ole vielä edennyt pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko 5. myös ap? Jos, niin äidilläsi ei siis vielä ole muistisairausdiagnoosiakaan?

Kyllä tilanne on joka tapauksessa syytä tutkia, eli selvittää, mikä muistivaikeuksien syynä on. Se ei aina ole muistisairaus. Lääkkeet eivät ole kaikille sopivia, mutta niitä ei voi niputtaa joksikin "yhdeksi pahaksi", kun ei niistä tiedä mitään. On paljon muutakin kuin lääkkeet, mistä muistiongelmissa oleva iäkäs voi saada apua. Eli kyllä asioihin on syytä tarttua juuri, kun tilanne ei ole vielä edennyt pahemmaksi.

Kyllä 5 oli ap. Ei tosiaan ole diagnoosia kun ei ole suostunut menemään lääkäriin, mutta ihan oppikirjanmukaisia oireita hänellä on.

Mitä muuta on tarjolla kuin lääkkeet? Ap.