Ihmiset kohtelivat erilailla kun olin laiha
Taika on kadonnut kun painoni nousi ja nykyään olen normaalipainon yläpäässä. Yht'äkkiä olen näkymätön kaikille. Laihana sain kuulla olevani kaunis ja ihmisten päät kääntyilivät. Olin kaikkien mielestä mukamas niin kiva ihminen. No, en ole enää tällaisena pehmeämpänä pallerona. Oletteko muut huomanneet samaa?
Kommentit (35)
En ole huomannut. Minkä ikäinen ap on? Naisille tahtoo käydä niin, että ovat aiempaa huomaamattomampia, kun ikää tulee, vaikka paino pysyisi samana.
Masennus vaikuttaa myös käytökseen, ja se voi karkottaa ihmisiä enemmän kuin painon nousu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut mitään eroa kohtelussa olen sitten ollut lähes alipainoinen, lähes ylipainoinen tai jotain siltä väliltä.
Juuri niin siksi että olet aidosti mukava tai oma itsesi. Nuo jotka alunkinperin peilasivat heijastelivat omaa huomionhaluaan kauniina. Aidosti oma itsensä saa samaa kohtelua kaikkialla aina, vaikka painaisi 100 kg.
He vaan itse pelasivat ulkonäöllään ja nyt häviävät sen pelin. Mitäs läksit.
Kyllä ne miehet vaistoavat ne ulkonäöllään pelaajat ja antavat sitten takaisin. Ei voi feikata persoonallisuutta. Jos peilailee muista saa peilistä näkyvän kuvan mukaista kohtelua useimmiten. On siis kasvettava ihmisenä, eikä valittaa Tik tokissa.
Se laihduttaminen ulkonäön vuosi ei tule ikinä onnistumaan koska vika on sun omassa peilaavassa kypsymättömyydessäsi ei painossa sinällään. Ilkeimmät miehet löytyvät sellaisten naisten ympärille kuin magneetti vetäisi, koska he janoavat täräyttää ihmissuhteilla väätin pelaajaa puolestaan satasella.
Unohtakaa se peilaaminen ja kasvattakaa pään sisään asioita ja mielenkiintoja. Näitä näkee yliopistoissa paljon, jopa sekin maisterinpaperi hankitaan "markkina-arvon" nostattamiseksi ja tuloshan jää varsin laihaksi tuolloin :D!
Ei se auta jos tolkutat sitä Aristotelestä Tik Tokissa kuinka, kun kypsymättömyys huutaa kovaa filtterilläsi.
Olen ja en. Kun olin vielä hoikka ja urheilullinen, olin myös paljon nuorempi ja epävarmempi. Kaikenikäiset naiset saattoivat olla tosi tylyjä. Osa miehistä imarteli ensin ja muuttui sitten tylyiksi, koska ujouttani en osannut vastata heidän flirttailuunsa, ja he luulivat minua ylpeäksi.
Nyt kun olen vanhempi, muhkeampi ja itsevarmempi, saan parempaa asiakaspalvelua, etenkin nuorilta. Ne jotka tuntevat minut, suhtautuvat minuun yhä samoin, ja sehän on tärkeintä. Miehet eivät enää tuijota ja imartele, mutta en eläkään miellyttääkseni miehiä. Elin liian kauan yrittäen miellyttää kaikkia, enkä hyötynyt siitä mitään, vaan päinvastoin. Menneitä ei pitäisi miettiä, mutta välillä silti mietin, mitä olisinkaan saanut aikaan, jos minulla olisi ollut nuoruuden ulkonäkö ja nykyinen itsevarmuus ja elämänkokemus.
Ap pidä ryhti suorana, liiku omaksi iloksesi, osta kauniita, sinulle sopivia vaatteita. Hymyile, äläkä pelkää katsoa silmiin. Ne jotka kohtelevat sinua eri tavalla vain kilojen takia, eivät ole tuntemisesi arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut mitään eroa kohtelussa olen sitten ollut lähes alipainoinen, lähes ylipainoinen tai jotain siltä väliltä.
Juuri niin siksi että olet aidosti mukava tai oma itsesi. Nuo jotka alunkinperin peilasivat heijastelivat omaa huomionhaluaan kauniina. Aidosti oma itsensä saa samaa kohtelua kaikkialla aina, vaikka painaisi 100 kg.
He vaan itse pelasivat ulkonäöllään ja nyt häviävät sen pelin. Mitäs läksit.
En mä nyt oikein usko kun lihavana tulee kadullakin tuntemattomat sanomaan että sinä olet ruma. Mitä se tuntematon ohi kävelevä ihminen siinä parissa sekunnissa sai selville minusta ihmisenä kun ei edes tunneta? Tätä täytyi lihavana kestää. Vieraat tuli jopa voivottelemaan miten on sääli kun ihminen näyttää siltä mitä minä näytin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ja en. Kun olin vielä hoikka ja urheilullinen, olin myös paljon nuorempi ja epävarmempi. Kaikenikäiset naiset saattoivat olla tosi tylyjä. Osa miehistä imarteli ensin ja muuttui sitten tylyiksi, koska ujouttani en osannut vastata heidän flirttailuunsa, ja he luulivat minua ylpeäksi.
Nyt kun olen vanhempi, muhkeampi ja itsevarmempi, saan parempaa asiakaspalvelua, etenkin nuorilta. Ne jotka tuntevat minut, suhtautuvat minuun yhä samoin, ja sehän on tärkeintä. Miehet eivät enää tuijota ja imartele, mutta en eläkään miellyttääkseni miehiä. Elin liian kauan yrittäen miellyttää kaikkia, enkä hyötynyt siitä mitään, vaan päinvastoin. Menneitä ei pitäisi miettiä, mutta välillä silti mietin, mitä olisinkaan saanut aikaan, jos minulla olisi ollut nuoruuden ulkonäkö ja nykyinen itsevarmuus ja elämänkokemus.
Ap pidä ryhti suorana, liiku omaksi iloksesi, osta kauniita, sinulle sopivia vaatteita. Hymyile, äläkä pelkää katsoa silmiin. Ne jotka kohtelevat sinua eri tavalla vain kilojen takia, eivät ole tuntemisesi arvoisia.
Ei vaan sinä et ansitse parempaa niin kauan kuin pidät muita peilinä, koska siitä peilistä näkyy OMA kuvasi niin ulkokohtaisesti arvioituna vaan. Heti kun lakkaat peilaamasta itseäsi muista tapahtuu aitojen ihmissuhteittenkin löytyminen eli ansaitset sellaisia. On ihan sama miltä näyttää, korkeintaan ulkonaisestikin kaunista pakotetaan julkisuuteen koska nämä peilaajat niin pelaavat hänelläkin kuin riepunukella peliään. Siksi he eivät ymmärrä miksei joku kaunis hakeudu naamallaan minnekään.
Laihdutin ylipainosta ensin normaalipainoon, sitten alipainoiseksi syömishäiriön myötä. Inhottaa sanoa, että parhaiten minua kohdeltiin alipainoisena. Normipainossa ei toki oltu yhtä töykeitä tai tahallaan ignoorattu olemassaoloani, mutta syömishäiriötä oikeasti ruokki se, kuinka paljon mukavampia ihmiset olivat minulle.
Pakko sanoa että en ole huomannut. Olin nelikymppiseksi asti alipainoinen, ja täysin näkymätön siinä mielessä että olisi joku tullut kehumaan ulkonäköä, joten kai se naama on kuin petolinnun perse. Palvelukin oli vähän niin ja näin.
Mutta nyt vanhempana hieman pullukkana puliakan näköisenä rähjäisenä saan kyllä hyvää palvelua mielestäni kaikkialla. Niitä ihailijoita nyt tietenkään ei ole edelleenkään.
Vain läheiset huomauttelivat että "on se sullakin tuo perse levinnyt" tms.
BMI ei kerro mitään jojolaihdutusten jälkeen.Rasvaprosentti kertoo.
Eihän kenenkään ulkonäkökeskeisen kanssa pysty oikeesti elämään. Jatkuvaa veitsenterällä oloa. Kaadut, ja polveen jää pysyvä arpi, niin se oli siinä. Täydelliset polvet pilalla!
Mistä voi keskustella ulkonäkökeskeisen kanssa? Ei mistään, paitsi ulkonäöstä. Sitten ne on vielä itse niin rajoittuneita ja neuroottisia, etteivät voi sujuvasti edes lähteä mihinkään, koska siellä voi olla joku paremman näköinen, ja sehän on maailmanloppu.
Kokoajan pitää sukia tukkaa, peilata hissin peilistä, vessan peilistä, taustapeilistä, näyteikkunasta, juomalasista, bussin ikkunasta. Sivuprofiili, parempi puoli, törtöhuulet, kohtalokas katse, pylly eteen, pylly taskse....Parempi, kun jäävät pyörimään omaan genreensä, siellä on niin tukalas, ettei kukaan normi siellä viihdy. Ei pysty oleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut mitään eroa kohtelussa olen sitten ollut lähes alipainoinen, lähes ylipainoinen tai jotain siltä väliltä.
Juuri niin siksi että olet aidosti mukava tai oma itsesi. Nuo jotka alunkinperin peilasivat heijastelivat omaa huomionhaluaan kauniina. Aidosti oma itsensä saa samaa kohtelua kaikkialla aina, vaikka painaisi 100 kg.
He vaan itse pelasivat ulkonäöllään ja nyt häviävät sen pelin. Mitäs läksit.
En mä nyt oikein usko kun lihavana tulee kadullakin tuntemattomat sanomaan että sinä olet ruma. Mitä se tuntematon ohi kävelevä ihminen siinä parissa sekunnissa sai selville minusta ihmisenä kun ei edes tunneta? Tätä täytyi lihavana kestää. Vieraat tuli jopa voivottelemaan miten on sääli kun ihminen näyttää siltä mitä minä näytin.
No voi kuule, lihavien päälle jopa syljeksitään joskus. Kyllä tuosta käy ilmi sylkijän mielipide minusta.
No jotkut miehet kohtelee aina huonosti tai oudosti, riippumatta paljon painaa..itse ihmettelen tätä että eroa on niin paljon.Minusta ei.. Moni tykkää nimenomaan pyöreistä naisista. Toki vähän eroa voi olla, mutta eipä paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja en. Kun olin vielä hoikka ja urheilullinen, olin myös paljon nuorempi ja epävarmempi. Kaikenikäiset naiset saattoivat olla tosi tylyjä. Osa miehistä imarteli ensin ja muuttui sitten tylyiksi, koska ujouttani en osannut vastata heidän flirttailuunsa, ja he luulivat minua ylpeäksi.
Nyt kun olen vanhempi, muhkeampi ja itsevarmempi, saan parempaa asiakaspalvelua, etenkin nuorilta. Ne jotka tuntevat minut, suhtautuvat minuun yhä samoin, ja sehän on tärkeintä. Miehet eivät enää tuijota ja imartele, mutta en eläkään miellyttääkseni miehiä. Elin liian kauan yrittäen miellyttää kaikkia, enkä hyötynyt siitä mitään, vaan päinvastoin. Menneitä ei pitäisi miettiä, mutta välillä silti mietin, mitä olisinkaan saanut aikaan, jos minulla olisi ollut nuoruuden ulkonäkö ja nykyinen itsevarmuus ja elämänkokemus.
Ap pidä ryhti suorana, liiku omaksi iloksesi, osta kauniita, sinulle sopivia vaatteita. Hymyile, äläkä pelkää katsoa silmiin. Ne jotka kohtelevat sinua eri tavalla vain kilojen takia, eivät ole tuntemisesi arvoisia.
Ei vaan sinä et ansitse parempaa niin kauan kuin pidät muita peilinä, koska siitä peilistä näkyy OMA kuvasi niin ulkokohtaisesti arvioituna vaan. Heti kun lakkaat peilaamasta itseäsi muista tapahtuu aitojen ihmissuhteittenkin löytyminen eli ansaitset sellaisia. On ihan sama miltä näyttää, korkeintaan ulkonaisestikin kaunista pakotetaan julkisuuteen koska nämä peilaajat niin pelaavat hänelläkin kuin riepunukella peliään. Siksi he eivät ymmärrä miksei joku kaunis hakeudu naamallaan minnekään.
Mitä ihmettä sä höpiset? Minulla on aina ollut aitoja ihmissuhteita. Ap. kysyi, onko muita kohdeltu huonommin kun paino nousee, ja vastasin.
Kyllä ne miehet vaistoavat ne ulkonäöllään pelaajat ja antavat sitten takaisin. Ei voi feikata persoonallisuutta. Jos peilailee muista saa peilistä näkyvän kuvan mukaista kohtelua useimmiten. On siis kasvettava ihmisenä, eikä valittaa Tik tokissa.