Mitä 44-vuotiaalla on realistisesti enää elämässä jäljellä muuta kuin rappeutumista?

Naista ei ole tarkoitettu perheen ulkopuolelle töihin😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Kuulostaa tosiaan 80v iältä.

Itse täytän pian 49 ja loistokunnossa, juoksen ja urheilen, uralla pyyhkii hyvin ja juuri ylenin toimitusjohtajaksi, tukka on paksu ja pitkä. Ylipainoa toki vähän on vaikka päivittäin urheilen mutta tässä iässä se alkaa olla aika normi.

Mutta ei elämä täydellistä ole, avioliitto ärsyttää ja ukko apattinen ja möllöttää.

Onko ap syönyt tarpeeksi hyvin? Siis ravintoaineet, hivenet, vitamiinit jne?

ylenit toimariksi? aha. omassa siivous/tiskaus/ruuanlaittofirmassa? 

Kuspää!

Itse olin 45-vuotiaana plösö sohvaperuna perheenisä, joka suunnilleen hengästyi syödessä. Nyt 6-kymppisenä juoksen 10 km 50 minuuttiin, seison käsillä, leukoja menee 15 puhtaasti, fillarilla vuoren huipulle, 100 km normilenkki sillä. Valintoja, joita kukaan ei tee puolestasi. Oisko ap jäänyt luuppiin, jossa on ikään kuin ylikunnossa liian raskaassa työssä. Se ei kehitä kuten oikein mitoitettu treeni ja kuormitus, vaan uuvuttaa. Teoriassa: ensin pitäisi levätä ja palautua, sitten hankkia voimas ja kestävyyttä riittävästi ko. työhön. Helpommin sanottu kuin tehty toki. Ikä ei selitä.

Olen treenannut 25 v joka aamu kotona 20-30 min. ohjelmalla koko keholle squats 3x10, push ups 50, aurinkotervehdys 3x jne. Pitkiä kävelyjä. Olen hyvässä kunnossa ja voimakas

Jos ei ole neljäänkymppiin mennessä päässyt elämässä kovinkaan pitkälle, ei kyllä pääse enää tässä elämässä jatkossakaan. Ainut keino on lottovoitto, mutta siihenkin vaaditaan sellainen tuuri, että jos ei ole ollut tuuria elämässä siihenkään saakka, ei sitä kyllä ole tässä elämässä myöhemminkään.

Se on hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä kun on parhaimmillaan, muuten on vasta kasvuiässä tai alkaa jo rappeutua. Ja jos se parhainkaan ajanjakso ei ole kovin hyvä, ei sitä ole milloinkaan.