Asioiden ratkominen "keskustelemalla" lapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yksi ihminen joka luuli että voi elää elämää keskustelemalla. Hän puhui ja minä kuuntelin - kunnes lopetin kuuntelun.

Tarkoitus on, että keskustelun aikana molemmat puhuu ja kuuntelee vuorollaan.

Entä miten tämä onnistuu sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa niin paljon omaa ääntään ettei voi hetkeäkään olla vain hiljaa ja antaa toiselle suunvuoroa?

Silloin kyseessä ei ole keskustelu, en ymmärrä miksi pidät sitä sellaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma sanoituksessa on se, että lapselle kerrotaan mitä aikuisen mielestä on tapahtunut. "Sinua kiukuttaa kun Piitu haluaakin leikkiä nukeilla", vaikka oikeasti kiukuttaa kun Nico vei autot nenän edestä.

Ei. Keskustelu on sitä, että kysytään, mikä sinua kiukuttaa.

Ainakin yläkoululaisten kanssa keskustelu toimii. Pikkujutuissa ihan se tilanteen pysäytys ja kahdenkeskinen juttelu opettajan kanssa tekee sen, että homma loppuu. Ja isommissa kun soitetaan vanhemmille, ja lapsi itse selittää törttöilynsä, vain kovapintaisemmat toistavat jutun.

Oikeassa keskustelussa lasta kuullaan, mutta toki aikuinen asettaa selkeät rajat. Esim. Ymmärrän, että sinua suututti se tilanne, mutta toiseen koskeminen on ehdottomasti kiellettyä, ja jatkossa siitä seuraa esim vanhempien kutsuminen koululle. Ja tietysti tärkeää on, että näistä vaiheista pidetään kiinni, ja kaikki tietävät sen.

Niin yläkoululaisten kanssa voi toimiakkin, mutta nykyään keskustelulla ratkaistaan päiväkoti-ikäisten ja alakoululaistenkin asiat. Mutta jos yläkoululaisellekkin ainoa seuraamus on  keskustelu, ei jälki-istuntoa, kotiarestia ei mitään vaikka kuinka pahasti tehnyt, niin tuskinpa kaikille toimii.  Tai jos ei niitä rajoja ole tarpeeksi hyvin vedetty, aina keskusteltu ja on jäänyt pääpyörälle oliko tämä nyt ok?

Pointti on siinä, että monille aikuisillekin on vaikeaa pitkän keskustelun jälkeen sanoa että mitä nyt päätettiin? Mikä oli lopputulos? Niin miten lapsi sen tekee...

Vaihtoehto ei ole fyysinen kurittaminen mihin jotkut täällä heti vertaa, vaan selkeä ei / lyhyt selitys ja seuraamus jos sitä tarvitaan.

Käskyjä ja sääntöjä pitää noudattaa kuitenkin myöhemmin elämässä, töissä, armeijassa jne. ilman että joka asiasta pahastuu ja että joka asiasta on aikaa keskustella.

Joo. Lapsen kanssa voi keskustella. Ikä huomioiden. Mutta on parempi että pikkulapselle äiti tuo vaikka jäätelön kaupasta, ei arvota kaupassa 2h. Aikuinen toivottavasti tietää minkä ikäiselle joku asia on hyväksi ja minkä ikäinen on liian nuori. Turhia lupauksia ei. 

No lapsi joutuu joka tapauksessa mieluiten ratkaisemaan asiat keskustelemalla jatkossakin elämässä, minkä nuorena taitaa ym.

Mikä sun ongelma on ap? Pilaa itse välisi lastesi kanssa jos sun ego sitä vaatii, tai mene terapiaan jos harmittaa että muita ei enää kohdella kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

No lapsi joutuu joka tapauksessa mieluiten ratkaisemaan asiat keskustelemalla jatkossakin elämässä, minkä nuorena taitaa ym.

Mikä sun ongelma on ap? Pilaa itse välisi lastesi kanssa jos sun ego sitä vaatii, tai mene terapiaan jos harmittaa että muita ei enää kohdella kaltoin.

No mutta kun keskustelevalla kasvatuksella sikiää kaltaisiasi inhottavia ja jättiegon omaavia creepyjä creatureja. En todellakaan halua lapsistani sellaisia.

No höpöhöpö. Ihmiset ovat ihmisiä nimenomaan siksi, että he elävät laumassa ja osaavat puhua. Keskustelu on ihmisyyden ydin.

Työssäni opettajana kyllä huomaan, kenen oppilaan kanssa on keskusteltu ja kenen ei, ja kummalla ryhmällä menee paremmin sekä sosiaalisesti että opinnoissa.

Muistan, kun tuolloin leikki-ikäinen poikani suutuspäissään nimitteli minua paskapääksi. Kun hän oli rauhoittunut, juttelimme, miltä nimitellyksi tuleminen tuntuu, entä jos äiti nimittelisi häntä jne. Pohdimme, haluaako hän elää perheessä, jossa nimitellään. Ei halunnut, eikä hän enää minua nimitellytkään, vaikka tunteet ovat sittemminkin kuohuneet. Ei tarvinnut antaa mitään rankkuja.

Aikuisen kyvyttömyydestä kertoo ap:n asenne.

Vierailija kirjoitti:

No höpöhöpö. Ihmiset ovat ihmisiä nimenomaan siksi, että he elävät laumassa ja osaavat puhua. Keskustelu on ihmisyyden ydin.

Työssäni opettajana kyllä huomaan, kenen oppilaan kanssa on keskusteltu ja kenen ei, ja kummalla ryhmällä menee paremmin sekä sosiaalisesti että opinnoissa.

Muistan, kun tuolloin leikki-ikäinen poikani suutuspäissään nimitteli minua paskapääksi. Kun hän oli rauhoittunut, juttelimme, miltä nimitellyksi tuleminen tuntuu, entä jos äiti nimittelisi häntä jne. Pohdimme, haluaako hän elää perheessä, jossa nimitellään. Ei halunnut, eikä hän enää minua nimitellytkään, vaikka tunteet ovat sittemminkin kuohuneet. Ei tarvinnut antaa mitään rankkuja.

Aikuisen kyvyttömyydestä kertoo ap:n asenne.

Voi kuule, osaan kyllä keskustella oikein hyvinkin, pointti on siinä että nykyään silitellään päähän ja keskustellaan vain asioista. Aina. muita seuraamuksia ei tule.  Itseasiassa keskustelen myös lasteni kanssa, mutta riippuen asiasta ja lapsen iästä... ja myös lapsesta. Toiselle toimii paremmin, toiselle ei ollenkaan.

Sinäkin otit esiin oman esimerkkisi, kun kerran onnistui. No mietippä vaikka esimerkkinä sitä että lastasi on kiusattu koulussa.  Seuraamus on se että kiusaajan kanssa keskustellaan. Ei mitään muuta.  Kiusaaminen jatkuu.

Sinä varmasti opettajana tiedät että lapset tarvitsevat rajoja, ilman rajoja lapsille tulee valtaa, valta saa heidät tuntemaan turvattomaksi ja johtaa ongelmiin. Lastenkodeissa on juuri näitä rajattomia lapsia.

Rajat luodaan ylettömällä keskustelulla häilyviksi ja lapset eivät ymmärrä rajoja tai mitä niiden rikkomisesta seuraa...kun mitään ei seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma sanoituksessa on se, että lapselle kerrotaan mitä aikuisen mielestä on tapahtunut. "Sinua kiukuttaa kun Piitu haluaakin leikkiä nukeilla", vaikka oikeasti kiukuttaa kun Nico vei autot nenän edestä.

Kyllä. Juuri tämä on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

No lapsi joutuu joka tapauksessa mieluiten ratkaisemaan asiat keskustelemalla jatkossakin elämässä, minkä nuorena taitaa ym.

Mikä sun ongelma on ap? Pilaa itse välisi lastesi kanssa jos sun ego sitä vaatii, tai mene terapiaan jos harmittaa että muita ei enää kohdella kaltoin.

Kuka tässä puhui kaltoin kohtelusta? Tai siitä ettei lasten kanssa voisi keskustella. Lähinnä siitä että AINA kaikki ongelmat ja tilanteet ratkotaan keskustelemalla. Kun riittäisi vaikka selkeä ei, ja jos tarpeen lyhyt keskustelu tai tarpeen mukaan seuraamus. Miten se pilaa välit lapsiin?  (tai ehkä se pilaa jos lapsea ei ole koskaan komennettu)

Ongelma on siinä että pelkällä keskustellulla kasvatetaan lapsia jotka ei tottele ketään, Rajat jää häilyviksi. Kiusataan muita --> keskustellaan asiasta. Lyöt toista --> keskustellaan asiasta

Kaltoin kohtelua tai välien pilaamista ei ole se että esim.kieltää lasta, tai antaa seuraamuksia jostain teosta, enkä nyt tarkoita fyysistä rangaustusta.  Sama pätee kouluun. Opettajan ei kuulu olla "kaveri" vaan auktoriteetti jota totellaan.