MONIMUTKAISET KAVERISUHTEET
Onko muilla vastaavaa? Mulla on hyvä kaveri, josta pidän varsin paljon. meillä on samanikäiset lapset, joilla leikit aina menee riidaksi. En väitä, etteikö oma lapseni osaisi olla hankala. Kuitenkin tämä kaverin lapsi on sitä moninkertaisesti. Hän repii tavarat lapseni kädestä, huutaa kuin palosireeni, jos ei heti saa haluamaansa. Kaverini kieltää lastansa, mutta ei esimerkiksi toteuta koskaan uhkauksiaan kotiinlähdöstä tms. Kun lapsi yrittää väkivalloin viedä lelua toiselta, äiti yrittää lohduttaa itkevää lastansa ja saada huomion muualle. Tämä lapsi myös nostaa aina tavatessame hirveän huudon jostakin pikku asiasta. (Eivätkä vierailut meillä ole mikään poikkeus, näin muuallakin. )Ymärrän, että joskus on huono päivä, mutta kun tällä lapsella on aina.
Mä en oikein tahdo jaksaa tapaamisiamme, kun se huuto on jatkuvaa. Ja aina itse on ikävässä tilanteessa, kun pitää yrittää olla diplomaattinen, vaikka oma lapsi ei oikeasti olisi tehnyt yhtään mitään. Tämä äiti myös suhtautuu näihin kiukkukohtauksiin, niin kuin ne olisivat molempien lasten kontolla, " lapset nyt ovat sellaisia -asenteella" . Mua väsyttää. haluaisin tavata kaveriani, mutta en jaksa tätä tilannetta. Miten itse olette toimineet, jos olette samassa tilanteessa?
Kommentit (3)
Kaverini kyläili poikansa kanssa joka oli aivan mahdottoman hankala. Oma kuopukseni on kaverin lasta 2-vuotta vanhempi, mikä kaverini mielestä tarkoitti sitä että hänen vanhempana lapsena tuli aina antaa periksi, koska hänen lapsi joka silloin oli parivuotias, on niin pieni että ei vielä ymmärrä!?
Mun mielestä se oli niin väärin kuin vaan voi olla. Lopulta tää johti siihen että mä en heitä enää meille huolinut kylään, eikä me menty heille. Inhottavinta oli se kun kaverin poika läpsi ja puri. Okei! jotkut lapset tekee sitä, mutta aina se sama laulu, " kun meidän " mikko" on niin pieni, että se ei ymmärrä" . Se kun ei nelivuotiasta lohduta yhtään.
katkaisin yhteyden kaveriini, jonka poika kiusasi omaani jatkuvasti. Lapseni oli jo ihan paniikissa, kun mainitsinkin, että taas tavattais näitä. No, eipä nähdä enää eikä tartte lapsen pelätä!