Lue keskustelun säännöt.
Voi ei.. miksi kummeja ei enää lapset kiinnosta?
14.12.2006 |
Enkä nyt tarkoita (vain) lahjoja, vaan yhteydenpitoa ja lähellä oloa.
Ja korostan, että lapsenvahdeiksi en ole koskaan pyytänyt, enkä lahjoja ruinuttanut.
Esikoisellamme on kolme kummia.
Yksi heistä pitää lapseen yhteyttä, soittelee ja lähettelee kirjeitä.
Toinen lähettää vain lahjat jouluna ja synttärinä, mulle soittaa joskus, lapselle ei koskaan. Ei kysele lapsen kuulumisia.
Kolmannesta ei ole kuulunut 3,5 vuoteen mitään.
Keskimmäisellä on kaksi kummia.
Toinen lähettää vain synttärikortit ja joulukortit, ei soittele lapselle eikä kysele kuulumisia.
Toinen taas.. noh, soittaa mulle muttei muista lasta ollenkaan. Mulle soittaa vaan itkeäkseen omia murheitaan ja kun on vuodatuksen tehnyt, niin sanoo moikka-moikat ja lopettaa puhelun.
Kuopuksella on kaksi kummiparia.
Toinen pariskunta erosi eikä mies ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen. Nainen soittaa ehkä kerran kuussa pikaisesti ja kyselee mitä lapsi haluaisi lahjaksi (ihan muuten vain ja nyt vielä näin jouluna). Lahjoja ei näy ei kuulu, vaikka niitä varten juuri soittelee ja tivaa toivomuksia.
Toinen pariskunta on hyvin mukana kaikessa, käyvät muutaman kerran vuodessa kylässä ja leikkivät mielellään lapsen kanssa. Odottavat, että lapsi kasva ja pääsee heille lomareissuille.
Ollaan muutettu paikkakuntaa 3 vuotta sitten ja kummeilla ja lapsilla siis 300 km välimatkaa.
Mutta ei kait kummius välimatkaan lopu?
Kommentit (4)
Omalla pojallani on kolme kummia, yksi soittelee joskus minulle, toinen tuo lahjoja ulkomaanmatkoiltaan, kolmannet eivät ole lapseen missään yhteydessä. Eikä haittaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsellä kaksi kummilasta ja kaksi omaa lasta. Olen tosi " laiska" kummi, juuri se, joka lähettää lahjat synttäreinä ja jouluna ja muuten soittelee muutaman kerran vuodessa. Kyllä mulla on niin paljon tekemistä omassa elämässäkin, etten yhtään ehtisi tämän enempää välejä hoitaa.
Omien lasteni kummien kanssa menee samalla tavoin, paitsi että he ovat meille läheisiä ihmisiä muutenkin, joten olemme huomattavasti enemmän keskenään yhteyksissä näin vanhempienkin kesken.
Mielestäni kummiudesta ei saa tulla pakkoa. Jokainen on oman näköisensä kummi, eikä sitä pidä toteuttaa " hampaat irvessä" . Elämän tilanteet muuttuu. Ennen saattoi ollakin paremmin aikaa hoitaa kummilapsisuhteita, muta ei ehkä muutaman vuoden päästä. Ikinä ei tulisi mieleenkikään valittaa lapsieni kummeista ja heidän tavasta hoitaa tehtäväänsä. He tekevät sen omalla tavallaan. Me emme odottaneetkaan mitään lapsenhoitoautomaatteja tai lahjakoneita. Jos unohtavat, niin unohtavat. Meidän lapsilla on aikuiskavereita, läheisiä setiä ja tätejä elämässä muutenkin. Harmihan se etääntyminen tietysti on, mutta ei maailmanloppu.
Mä kiinnitin huomion tuohon " miksi ei _enää_ kiinnosta" kohtaan. Ehkä heitä ei ole alun perinkään kiinnostanut, eivätkä vain kohteliaisuussyistä ja loukkaamisen pelosta ole kehdanneet kieltäytyä kummiudesta. Ajattelivat sitten että noilla anonyymeillä lahjoilla voi hoitaa kummin velvollisuudet?
Itsessäni ainakin on kummina tätä vikaa jonkin verran ja varsinkin niitä kummilapsia jotka asuu kauempana tulee tosiaan huomioitua aika epäpersoonallisella tavalla, ainakin siinä vaiheessa kun ovat niin pieniä ettei niiden kanssa oikein " osaa olla" .
haluaisin hoivata ja olla lapsen kanssa mutta lapsi ei minua kummiksi edes tiedosta, koska äiti on niin hoivaviettinen ja mustasukkainen lapsesta, että on ihan kuin kummi olisi ilmaa. Tai äidille olen se " iso kummi" mutta lapsi ei saa minun kanssa mitään puuhata - toki lahjan saan antaa. Harmittaa koska olen hirveän lapsirakas ja pystyin hoitamaan/auttamaan.