Lue keskustelun säännöt.
Ulkopuoliseksi jääminen
18.07.2023 |
Muita jotka aina huomaatte jäävänne ulkopuolelle sosiaalisissa kuvioissa? Taas kävi niin että olin kuvitellut olevani jonkun kanssa kaveri- tai edes hyvä tuttava-asteella ja sitten tämä ko. henkilö ei edes noteeraa olemassaoloani. En ole suulasta tyyppiä, en tyrkytä mielipiteitäni tai seuraani, mielestäni olen vähintään yhtä normaali kuin kuka tahansa, mutta silti ketään ei tunnu kiinnostavan.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Minä. Nuorempana olin aina mukana sosiaalisissa kuvioissa, kun olin äänekkäämpi ja narsistisempi, pälpätin vain omia asioitani ja oletin että kaikkia kiinnostaa. Sellaisesta välittömyydestä ilmeisesti pidetään. Nykyään, kun olen harkitsevampi ja mielelläni kuuntelisin muita, en tahdo päästä mukaan seuraan. Ulossulkeminen on joskus aivan fyysistä, vaikka ihmiset itse eivät sitä huomaa. He vaikkapa ryhmittyvät rinkiin niin, että siihen ei vain pääse mukaan. Tai kävelevät niin lähekkäin koko tien leveydeltä, että väliin ei mahdu, pitää kulkea perässä eikä kuule kunnolla, mitä puhutaan. Työpaikan tyhy-päivässä esimerkiksi näin.
Minäkin olen törmännyt tuohon fyysiseen ulossulkemiseen työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja harrastuksissa. On todella masentavaa yrittää puhua toisten selille ja kuikuilla olkien ylitse. Joskus olen lähtenyt kokonaan pois jostain pikkujouluista kun ensin kukaan ei halunnut istua viereeni ruokapöytään ja sitten kun paikkojen loppuessa pakon edestä joutuvat istumaan viereen, he yksi kerrallaan ensin kääntyvät toisten vieruskavereiden puoliin ja lopulta poistuvat pöydästä. Kun sitten yritin mennä tanssilattialle joidenkin työkavereiden kanssa, he muodostivat keskenään ringin ja minä tanssin siinä ulkopuolella. Kunnes sain tarpeekseni ja lähdin. Pahinta ehkä että tuollainen käytös ei edes ollut mitenkään tahallista heiltä, he ovat ihan mukavia, mutta olen kai sitten vain niin epäkiinnostava ja tapettia että he eivät edes huomaa miten toimivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Nuorempana olin aina mukana sosiaalisissa kuvioissa, kun olin äänekkäämpi ja narsistisempi, pälpätin vain omia asioitani ja oletin että kaikkia kiinnostaa. Sellaisesta välittömyydestä ilmeisesti pidetään. Nykyään, kun olen harkitsevampi ja mielelläni kuuntelisin muita, en tahdo päästä mukaan seuraan. Ulossulkeminen on joskus aivan fyysistä, vaikka ihmiset itse eivät sitä huomaa. He vaikkapa ryhmittyvät rinkiin niin, että siihen ei vain pääse mukaan. Tai kävelevät niin lähekkäin koko tien leveydeltä, että väliin ei mahdu, pitää kulkea perässä eikä kuule kunnolla, mitä puhutaan. Työpaikan tyhy-päivässä esimerkiksi näin.
Minäkin olen törmännyt tuohon fyysiseen ulossulkemiseen työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja harrastuksissa. On todella masentavaa yrittää puhua toisten selille ja kuikuilla olkien ylitse. Joskus olen lähtenyt kokonaan pois jostain pikkujouluista kun ensin kukaan ei halunnut istua viereeni ruokapöytään ja sitten kun paikkojen loppuessa pakon edestä joutuvat istumaan viereen, he yksi kerrallaan ensin kääntyvät toisten vieruskavereiden puoliin ja lopulta poistuvat pöydästä. Kun sitten yritin mennä tanssilattialle joidenkin työkavereiden kanssa, he muodostivat keskenään ringin ja minä tanssin siinä ulkopuolella. Kunnes sain tarpeekseni ja lähdin. Pahinta ehkä että tuollainen käytös ei edes ollut mitenkään tahallista heiltä, he ovat ihan mukavia, mutta olen kai sitten vain niin epäkiinnostava ja tapettia että he eivät edes huomaa miten toimivat.
ap
Kyllä, juuri näin. Eivät tee tuota tietoisesti. Nuo ihmiset ovat usein jyrkästi kaikenlaista syrjintää ja ulossulkemista vastaan teoriassa, kuten vaikkapa kovaäänisimmät heikkojen puolustajat somessa.
Muistan kun opiskelukaverinani oli tyttö, joka julisti aina suureen ääneen olevansa kiusaamista vastaan ja pitävänsä aina sorrettujen puolta. Kuitenkin hän yhdessä muiden kanssa naureskeli eräälle opettajalle Whatsapp-ryhmässä, jossa levitettiin tuosta opettajasta pilakuvia ja irvailuita. Kesken luennon porukka aina repesi hörönauruun Whatsappia seuratessaan. Se kai oli hänen mielestään hauskanpitoa, ei kiusaamista. Myöhemminkin tuo kaverini aina mainitsi, että hänellä on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden tunne, hän ei kestä minkäänlaista sortoa tai epäoikeudenmukaisuutta puuttumatta.
Ihmisten käsitys itsestään ei siis aina ole realistinen, vaan täysin idealistinen.
Minä. Nuorempana olin aina mukana sosiaalisissa kuvioissa, kun olin äänekkäämpi ja narsistisempi, pälpätin vain omia asioitani ja oletin että kaikkia kiinnostaa. Sellaisesta välittömyydestä ilmeisesti pidetään. Nykyään, kun olen harkitsevampi ja mielelläni kuuntelisin muita, en tahdo päästä mukaan seuraan. Ulossulkeminen on joskus aivan fyysistä, vaikka ihmiset itse eivät sitä huomaa. He vaikkapa ryhmittyvät rinkiin niin, että siihen ei vain pääse mukaan. Tai kävelevät niin lähekkäin koko tien leveydeltä, että väliin ei mahdu, pitää kulkea perässä eikä kuule kunnolla, mitä puhutaan. Työpaikan tyhy-päivässä esimerkiksi näin.