Lue keskustelun säännöt.
Teimme päätöksen: Ei enää lisää lapsia, maapallon tuhoutuminen pelottaa.
13.12.2006 |
Yksi lapsi meillä on jo ennestään. Oikeastaan vasta esikoisen syntymän jälkeen olen herännyt seuraamaan maailman tapahtumia, ja täytyy myöntää, että todella pelottaa.
Kommentit (24)
Enemmänkin pelotta se, että olisi hirveän vaikea kestää, jos vaikka terveydenhoito jostain syystä romahtaisi jossain vaiheessa tai edes huononisi siinä määrin, että lapsi vaikkapa kuolisi johonkin periaatteessa parannettavaan tautiin. Se olisi ihan hirveän katkeraa, kun on tottunut näin hyvään. Ja se pelottaa, että lapsi voi joskus aikuisiässään aivan hyvin oppia tietämään mitä on nälän näkeminen. Hassua sinänsä, sillä onhan nälkään kuoleminen tällä planeetalla juuri tälläkin hetkellä äärettömän tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näin pahaan ja tuhoutuvaan maailmaan voi tehdä lapsia. Maailmanloppu kun jo häämöttää. Viisas isäni kuunteli vuodatukseni ja hymyillen kommentoi: Sittenhän se maailma ainakin tuhoutuu. Niin kauan aikaa kun on lapsia on vielä toivoa.
Eli voi elää tätä hetkeä onnellisena ja nauttia siitä. Tai viettää loppu elämän mieli maassa ja otsa kurtussa. Minä valitsen ensimmäisen, isäni neuvoja kuunnellen.
Nuo mannerjäätiköiden sulamisten aiheuttamat katastrofit ovat laajempia, kuin moni tietääkään. Surettaa, mitä me ahneet paskiaiset ihmiset olemme tälle kauniille maapallolle tehneet.
Voisihan sitä ajatella kyynisesti, että sitä saa mitä tilaa, että olemme tuhon ansainneet, mutta kaiki se inhimillinen kärsimys, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Vierailija:
mut taitaa olla mahdotonta...ei ole sellaista elintasoo kuin euroopassa. Sielläki taitas olla tarpeen tuollainen asenne...
Vierailija:
Miten näin pahaan ja tuhoutuvaan maailmaan voi tehdä lapsia. Maailmanloppu kun jo häämöttää. Viisas isäni kuunteli vuodatukseni ja hymyillen kommentoi: Sittenhän se maailma ainakin tuhoutuu. Niin kauan aikaa kun on lapsia on vielä toivoa.
Eli voi elää tätä hetkeä onnellisena ja nauttia siitä. Tai viettää loppu elämän mieli maassa ja otsa kurtussa. Minä valitsen ensimmäisen, isäni neuvoja kuunnellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miten näin pahaan ja tuhoutuvaan maailmaan voi tehdä lapsia. Maailmanloppu kun jo häämöttää. Viisas isäni kuunteli vuodatukseni ja hymyillen kommentoi: Sittenhän se maailma ainakin tuhoutuu. Niin kauan aikaa kun on lapsia on vielä toivoa.
Eli voi elää tätä hetkeä onnellisena ja nauttia siitä. Tai viettää loppu elämän mieli maassa ja otsa kurtussa. Minä valitsen ensimmäisen, isäni neuvoja kuunnellen.
On kaksi eri asiaa koittaa omilla toimillaan elää niin, etä hidastaisi tätä tuhoa edes vähän ja sitten koittaa samalla elää niin, ettei ole koko aikaa ahdistunut. Eihän se, ettei käytä päivänsä maailmanlopusta murehtimiseen, tarkoita että viettäisi mahdollisimman törsäävää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta minä en jaksaisi elää, jos kokisin ettei mitään toivoa ole. Minä ainakin uskon, että toivoa on, että ihmiskunta pystyy tekemään asialle jotakin. Ei varmaankaan saada ilmastonmuutosta kokonaan pysäytettyä, eikä palattua entiseen, mutta uskon että pystytään tekemään sellaisia muutoksia, joilla maapallo pysyy elinkelpoisena ja ehkä asioita saadaan vähitellen korjaantumaankin.
Ydinsodan uhka oli ihan todellinen aikanaan, ja olihan silloin todella täpäriäkin läheltä-piti tilanteita. Mm. Kuuban kriisi, käsittääkseni. Ja pääpointti ydinuhassa on se, että ydinaseiden käytöstä päättää tasa tarkkaan ihminen. Ydinaseet voidaan vaikka heti huomenna halutessa purkaa. Kun ilmastonmuutosmasiina on saatu käyntiin, sitä ei noin vain pysäytetäkään tai hallitakaan.
Ja mitä tulee sars-epidemiaan, niin eihän se uhka ole epidemologien mukaan mitenkään poistunut. Yhä jotain vastaavaa voi sattua. Me länsimaiset ollaan kyllä melko hätäistä porukkaa :). Heti kun uutisissa kerrotaan jotain, pitäis ruveta tapahtumaan. Tai muuten koko ilmiötä ei voi olla olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on kylmistä faktoista, siitä että nyt ollaan paljon lähempänä maapallon tuhoutumista kuin vaikka 30 vuotta sitten.
Se, että on onnelinen ja uskoo pelkkään hyvyyteen ei kohtaa tosiasioita, eikä varmasti itsekään tee mitään sen eteen, että kuluttaisi edes vähän vähemmän luonnonvaroja.
Jos vain itsekkäästi on päättänyt olla onnellinen ja nauttia elämästa, matkustella lentokoneella, ajaa autolla, hankia kaikenlaisia uusia tavaroita ja vanhat kaatopaikalle, onko se sitten oikein?
niin päivänsä voi päättää. Ei kenenkään ole mikään pakko jäädä tänne kitumaan ja kärsimään.
On hyvä hidastaa kasvihuoneilmiön vaikutuksia jne. , mutta ei elämää kannatta elää surien. Jos loppu tulee se tulee, ties vaikka sen jälkeen löydettäiskin vasta sinne todelliseen paratiisiin. Tai sitten ei minnekään, mutta ei sekään mikään huono vaihtoehto ole.
Ei elämä ole itseisarvo. Jos elämä on paska, voi sen lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minä ainakin teen ja saman aion opettaa lapsilleni toivoen ja rukoillen, että he ottavat uskon asiat vakavasti.
odottaisi ihmettä, eikä tekisi itse mitään. Itse uskon, että jotain voidaan tehdä - siksi teen itse! Jos taas pessimistisesti uskoo, että kaikki on mennyttä, silloin luultavasti kokee paljon helpommin, ettei millään omilla toimilla ole merkitystä.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain kädet ristissä istut ja odotat, että joku pelastaa... Niin kysynpä vain, miksi silloin juuri sinä olisit ansainnut pelastuksen?
Vierailija:
pankaa toivonne Jeesukseen, niin ei tarvitse pelätä mitään
Näin minä ainakin teen ja saman aion opettaa lapsilleni toivoen ja rukoillen, että he ottavat uskon asiat vakavasti. .
Uskonto saa ihmiselle aikaan väärän turvallisuuden tunteen. Ja sellaisen käsityksen, että eihän meille (taivaanisän erityissuosikeille jotka uskotaan OIKEIN) voi mitään oikeasti pahaa sattua.
Myös oman kuolemani hetki on aivan saletisti nyt 30 v lähempänä kuin vuonna 1976.
(Valitsimme asuntomme niin, ettemme tarvitse autoa + pidämme kaakelilattioilla mattoja sähkölämmityksen sijaan. Mitäs te teette?)
Pelastusta ei voi ansaita. Se on saatu armosta. Eikä pidä paikkaansa, ettei Jeesukseen uskoville voisi sattua mitään pahaa. Ihan samat elämän ongelmat meitä kohtaavat kuin muitakin. Usko antaa vain erilaisen perspektiivin. Tajuaa, että tässä ei ole kaikki. Tämä on joka tapauksessa vain väliaikaista.
15
Meillä on kaksi lasta, enempää ei tule. Ajattelen kuitenkin niin, että noilla kahdella on edes toisistaan turvaa ja lohtua.
Ja samaa mieltä olen niidenkin parin kirjoittajan kanssa, jotka sanoivat, että samaan aikaan voi:
a) tiedostaa maapallon ongelmat ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja omien arvojensa mukaan
b) yrittää kuitenkin elää onnellisesti ja ilman, että koko ajan olisi ahdistunut
Uskontokin on yksi tapa laittaa pää puskaan, ajatella ettei mitään tarvi tehdä, koska joku kuitenkin pelastaa sinut ikuiseen auvoon. Eikö silloin unohdu se, että luotuja on muitakin kuin ihminen, joten miksi ihmisellä olisi oikeus tuhota luojan luomaa?
mut taitaa olla mahdotonta...ei ole sellaista elintasoo kuin euroopassa. Sielläki taitas olla tarpeen tuollainen asenne...