Miksi sinun lasta/lapsia ei saa toiset aikuiset komentaa?

Mutta ei tosiaan löydy hirveästi perusteluita sille miksi omaa kullannuppua ei saisi toiset aikuiset komentaa. Hiljasta on.

Ap

Lasta voi komentaa muullakin tavalla kuin karjumalla ja huutamalla. Sanomalla tukasti, mutta selkeästi mikä on väärin ja tarvittaessa käskeä pyytämään anteeksi. Kyllä minä olen sanonut eskariin ja kouluun että vilkasta lastani saa komentaa. Leikkipuistoissa käyttäytynyt aina hienosti ja osannut aina jaksa leluja vaikka ainoa lapsi onkin.

Joskus yhden kaverin kanssa tullut pientä riitaa siitä kun haluaisivat tehdä eri asioita ja ovat molemmat voimakastahtoisia.

Puutun kyllä jos jokin tilanne on epäreilu jotain toista kohtaan eikä vanhemmat tee elettäkään. Ei kiinnosta mitä nämä vanhemmat siitä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi säikähtää kyyneliin, jos häntä komentaa ja jäätyy ihan täysin. Pitää vaan rauhallisesti todeta tilanne "huomasitko mitä äskeisessä tilanteessa tapahtui?" + selitys omista huomioista ja mitä hän voisi tehdä, jotta toisen olo parantuisi. Kun lapsi on säikähtänyt kyyneliin, niin hänei ota enää mitään kommunikaatiota vastaan, itku vaan yltyy. Eihän hän sellaisessa tilassa voi oppia mitään. Sen takia suhtaudun aika nihkeästi, jos ihmiset jotka eivät tunne lasta, ryhtyvät komentamaan, ellei ole todella hätätilanne.

No sietääkin säikähtää jos tönii vaikka itseään pienemmän alas portaista ja siitä tulee sanomista. Ei siinä kuulu parantaa lapsen oloa kun on satuttanut tahallaan toista lasta ja vaan saada aikaan syyllisyyden tunne omasta teosta ja opettaa ettei noin tehdä kenellekään. Kasvatat lapsesta tolla menolla just sen mukulan, joka kiusaa toisia ja kääntää itsensä tilanteessa uhriksi kun asiasta tulee sanomista ja tulee vaikeuksia ihmissuhteissa. Lapsi ei mene rikki komentamisesta, rajojen asettamisesta tai siitä että äiti suuttuu.

Komentamisen koen kuuluvan armeijaan. Neuvominen, ohjaaminen, oikeiden toimintatapojen kertominen ( ja tilaisuuden tullen niiden yhteinen pohtiminen) ja tarvittaessa vaarallisten asioiden kieltäminen ( eri väkivallan muodot, ympäristön vaarallisuus) olisi minusta se oikea tapa.

Olen kiitollinen, jos joku ohjaa lastani oikeaan suuntaan tai esim. kiskaisee auton alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Lasta voi komentaa muullakin tavalla kuin karjumalla ja huutamalla. Sanomalla tukasti, mutta selkeästi mikä on väärin ja tarvittaessa käskeä pyytämään anteeksi. Kyllä minä olen sanonut eskariin ja kouluun että vilkasta lastani saa komentaa. Leikkipuistoissa käyttäytynyt aina hienosti ja osannut aina jaksa leluja vaikka ainoa lapsi onkin.

Joskus yhden kaverin kanssa tullut pientä riitaa siitä kun haluaisivat tehdä eri asioita ja ovat molemmat voimakastahtoisia.

Puutun kyllä jos jokin tilanne on epäreilu jotain toista kohtaan eikä vanhemmat tee elettäkään. Ei kiinnosta mitä nämä vanhemmat siitä ajattelevat.

Mistä lähtien komentaminen = karjuminen ja huutaminen?

Saa komentaa, mutta voin kyllä kuvitella yhden syyn, mistä tuo johtuu. Perimmäinen ajatus siitä, että ei halua olla toisten tiellä. Jos joku komentaa lasta, se on merkki epäonnistumisesta, jota seuraa häpeän tunne.

Vierailija kirjoitti:

Komentamisen koen kuuluvan armeijaan. Neuvominen, ohjaaminen, oikeiden toimintatapojen kertominen ( ja tilaisuuden tullen niiden yhteinen pohtiminen) ja tarvittaessa vaarallisten asioiden kieltäminen ( eri väkivallan muodot, ympäristön vaarallisuus) olisi minusta se oikea tapa.

Olen kiitollinen, jos joku ohjaa lastani oikeaan suuntaan tai esim. kiskaisee auton alta pois.

No kyllä mä miellän sen komentamiseksi, kun sanoin näille sorsia kiusaaville lapsille napakasti (huom. en huutanut tai karjunut) ja puhuttelin heitä muksuina että muksut hei lopettakaa se sorsien kiusaaminen heti. Eläimiä ei heitellä hiekalla ja jahdata, ne pelkää

Tästä äiti sitten suuttui ja sano että älä sä komenna mun lapsia!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi säikähtää kyyneliin, jos häntä komentaa ja jäätyy ihan täysin. Pitää vaan rauhallisesti todeta tilanne "huomasitko mitä äskeisessä tilanteessa tapahtui?" + selitys omista huomioista ja mitä hän voisi tehdä, jotta toisen olo parantuisi. Kun lapsi on säikähtänyt kyyneliin, niin hänei ota enää mitään kommunikaatiota vastaan, itku vaan yltyy. Eihän hän sellaisessa tilassa voi oppia mitään. Sen takia suhtaudun aika nihkeästi, jos ihmiset jotka eivät tunne lasta, ryhtyvät komentamaan, ellei ole todella hätätilanne.

No sietääkin säikähtää jos tönii vaikka itseään pienemmän alas portaista ja siitä tulee sanomista. Ei siinä kuulu parantaa lapsen oloa kun on satuttanut tahallaan toista lasta ja vaan saada aikaan syyllisyyden tunne omasta teosta ja opettaa ettei noin tehdä kenellekään. Kasvatat lapsesta tolla menolla just sen mukulan, joka kiusaa toisia ja kääntää itsensä tilanteessa uhriksi kun asiasta tulee sanomista ja tulee vaikeuksia ihmissuhteissa. Lapsi ei mene rikki komentamisesta, rajojen asettamisesta tai siitä että äiti suuttuu.

Rajojen asettaminen lapselle on ok, mutta kurinpito ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi säikähtää kyyneliin, jos häntä komentaa ja jäätyy ihan täysin. Pitää vaan rauhallisesti todeta tilanne "huomasitko mitä äskeisessä tilanteessa tapahtui?" + selitys omista huomioista ja mitä hän voisi tehdä, jotta toisen olo parantuisi. Kun lapsi on säikähtänyt kyyneliin, niin hänei ota enää mitään kommunikaatiota vastaan, itku vaan yltyy. Eihän hän sellaisessa tilassa voi oppia mitään. Sen takia suhtaudun aika nihkeästi, jos ihmiset jotka eivät tunne lasta, ryhtyvät komentamaan, ellei ole todella hätätilanne.

No sietääkin säikähtää jos tönii vaikka itseään pienemmän alas portaista ja siitä tulee sanomista. Ei siinä kuulu parantaa lapsen oloa kun on satuttanut tahallaan toista lasta ja vaan saada aikaan syyllisyyden tunne omasta teosta ja opettaa ettei noin tehdä kenellekään. Kasvatat lapsesta tolla menolla just sen mukulan, joka kiusaa toisia ja kääntää itsensä tilanteessa uhriksi kun asiasta tulee sanomista ja tulee vaikeuksia ihmissuhteissa. Lapsi ei mene rikki komentamisesta, rajojen asettamisesta tai siitä että äiti suuttuu.

Rajojen asettaminen lapselle on ok, mutta kurinpito ei ole.

Siis millä perusteella kurinpito ei ole ok? O_o

Ne isojen kaupunkien väkivaltaset ja ryöstelevät nuorisojengit ei niinkään liity mihinkään maahanmuuttopolitiikkaan, vaan siihen, että ainakin Helsingissä on jo parikymmentä vuotta ollut liikaa sellaista huolehditaan-vaan-omista-asioista-kulttuuria.

Ei vanhempi voi aina ja ikuisesti olla siinä lapsessa niin kiinni, että ehtii joka paikkaan vahtimaan lapsen tekemisiä ja käytöstä. Jos voisikin, niin aika sairaalta. Ihmisiä jotka eivät ole lapsena oppineet omatoimisesti käyttäytymään ja toimimaan oikein vahtii sitten aikuisena esimerkiksi poliisit ja vartijat.

Meidän kylälle ei voi tulevaisuudessakaan mitenkään saada niin paljon poliiseja ja vartijoita, että ehtivät vahtia kaikkia muita aikuisia, jos suurin osa ei lapsena ole oppineet toimimaan. Siksi komennan kyllä, jos näen penskoja särkemässä paikkoja, kiusaamassa eläimiä tai tekemässä jotain itselleen vaarallista. Jos toiminta on erityisen moitittavaa, paimennukseen voi lisätä kohteliaan kysymyksen: "Kenenkä lapsia te ootte? Ketkä on teidän äiti ja isä?". Yleensä eivät uskalla vastata, mutta ilmeet muuttuvat vakaviksi ja tyhmyyenteko loppuu silläerää.

Jos minulle joku äiti tai isä tulee suuttumaan siitä, että olen kasvattanut hänen lastaan, kun hän ei sitä itse tee, niin silloin joudun kasvattamaan sitä vanheepaakin, jotta hän jatkossa pystyy paremmin huolehtimaan jälkikasvustaan.

Varmaan siksi, että jos lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, niin häntä ei pidä kenenkään komentaa. Viimeksi lastani komensi vihainen isä, jonka mielestä lapseni pitää antaa lelunsa hänen lapselleen, tyyli oli suunnilleen se, että "anna nyt se auto tänne, et sinä sitä omista". Ongelmana se, että lapsi omisti kyseisen auton ja piti puolensa. Kun puutuin asiaan, isä sanoi, että lapsen tulee oppia jakamaan. Pyysin häneltä autonsa avaimet, koska kaiketi tämä koskee myös aikuisia. Sain palkaksi haistattelua.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että jos lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, niin häntä ei pidä kenenkään komentaa. Viimeksi lastani komensi vihainen isä, jonka mielestä lapseni pitää antaa lelunsa hänen lapselleen, tyyli oli suunnilleen se, että "anna nyt se auto tänne, et sinä sitä omista". Ongelmana se, että lapsi omisti kyseisen auton ja piti puolensa. Kun puutuin asiaan, isä sanoi, että lapsen tulee oppia jakamaan. Pyysin häneltä autonsa avaimet, koska kaiketi tämä koskee myös aikuisia. Sain palkaksi haistattelua.

Miten tämä tilanne liittyy aloitukseen? Annettiin esimerkkikin selvennyksenä asiaan että selkeästi lapsi tekee jotain väärin ja siihen ei saisi puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että jos lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, niin häntä ei pidä kenenkään komentaa. Viimeksi lastani komensi vihainen isä, jonka mielestä lapseni pitää antaa lelunsa hänen lapselleen, tyyli oli suunnilleen se, että "anna nyt se auto tänne, et sinä sitä omista". Ongelmana se, että lapsi omisti kyseisen auton ja piti puolensa. Kun puutuin asiaan, isä sanoi, että lapsen tulee oppia jakamaan. Pyysin häneltä autonsa avaimet, koska kaiketi tämä koskee myös aikuisia. Sain palkaksi haistattelua.

Miten tämä tilanne liittyy aloitukseen? Annettiin esimerkkikin selvennyksenä asiaan että selkeästi lapsi tekee jotain väärin ja siihen ei saisi puuttua?

Olen eri, mutta tässä esimerkissähän isä toimi juuri näin. Puuttui, koska lapsi toimi hänen mielestään selkeästi väärin eikä jakanut, ja kyseisen isän mielestä jakaminen oli tärkeämpää kuin toisten omaisuuden kunnioittaminen, ainakin silloin kun roolit menivät noin päin.

Kasvatus olisikin hirmuisen paljon yksinkertaisempaa, jos kaikilla aikuisilla olisi samanlaiset arvot.

Saa sanoa jos käyttäytyy huonosti.