Mies kuvittelee, että raivoamisen vastustaminen = toiminnan vastustaminen
Olen pyytänyt ja pyytänyt, että lopettaisi raivoamisen lähes joka asiasta. Hän kuulee sen näin "Haluan, että olet sohvalla hiljaa, et käy töissä, et reagoi vaaratilanteissa, olet vain aivokuollut ja hyödytön vihannes".
Olen itsekin toimelias ihminen, mutten haluaisi sitä ilmapiirin terrorisointia elämääni, enkä itsekään terrorisoi muita jatkuvilla tunteenpurkauksilla. En suhtaudu tunteella arkipäivän askareisiin, suurimman osan voi hoitaa neutraalisti.
Miksi mies näkee pyyntöni kaiken toiminnan vastustamisena?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Aika erota
Kyllä, aika on kypsä. Jäljellä on oikeastaan enää kliinistä mielenkiintoa "why does he do that".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta tyypiltä.
Ikäkään ei näytä jalostavan, shokeeraavaa.
Ap
No, mies on taantunut teiniksi. Juoko se?
Vierailija kirjoitti:
No, mies on taantunut teiniksi. Juoko se?
Juo kausittain, nyt on taas viikonloppujen ohjelmistossa. Kyllä tämä on ollut melkolailla aina tämmöinen, sanoo sitä temperamentiksi tms. Jonkun aikaa jaksoi tsempata kun olin jo lähdössä, mutta on niin syvällä toimintatavoissa tuo, ettei taida enää onnistua. Eikä enää kiinnostakaan. Voisi vaikka rikastuttaa jonkun toisen elämää jatkossa. Itse en enää parisuhteeseen ala.
Ap
Kaikki keskustelut yrittää myös kääntää älyttömän komplekseiksi, vaikkei älynsä riitä seuraamaan niitä itse luomiansa haaroja. Itse joudun jatkuvasti tyhmentämään kommunikaatiotani, koska suuttuu sivistyssanoista, joita pidän Itse ihan perussanoina. Meidän äo on varmaan suht samaa tasoa, mutta tämä ei seuraa aikaansa.
Ap
Aika erota