Hepariinihoito raskauden aikana?

Stella:Kun minulla tuli ensimmäisessä raskaudessa

syvä valtimotukos...





Niin oliko Stella sinulla syvälaskimotukos vai valtimotukos? Kaksi eri asiaa.



Kevät-tähti ja pupunen 19+6

Itse ymmärsin siis lääkärin puheesta, että nämä TUKOKSET ovat ne, jotka voivat sitä sikiön kasvun hidastumista (ja lapsiveden vähyyttä ja huonot virtaukset napanuorassa) aiheuttaa, ei hepariinin pistäminen!!



mami, 29+0

Ja anteeksi ap ja muut, kun tuppaudun tänne omien asioitteni kanssa... Tää aihe koskettaa mua aika läheltä ja varsinkin tämä kevät-tähden juttu on aika tuttua...



Meillä on rv37+1 kiireellisellä sektiolla syntynyt 1,5-v. poika. Olin rv34+4 alk. äitipolin seurannassa kohonneen verenpaineen ja virtsan valkuaisen takia. Verikokeissa ei näkyny pre-eklampsian merkkejä. Rv36+4 aloitettiin verenpainelääkitys. Menin päivystyksenä äitipolille vauvan liikkumattomuuden vuoksi rv37+1 ja 3 h kuluttua meillä oli poika. Lääkäri ei siinä vaiheessa tiennyt, mikä oli pielessä, mutta huolestui vauvan liikkumattomuudesta ja napanuoran virtauksien poikkeavuuksista. Vauvan sydänäänet romahtelivat ja häntä uhkasi hapenpuute. Hän oli kuitenkin täysin kunnossa syntyessään ja kaikki ihmettelivät syytä oudolle tilanteelle. Syy selvisi pari pv myöh. verikokeista (oli vkonloppu vauvan syntyessä, verikokeet saatiin ma): kohtalainen pre-eklampsia. Poikamme oli aika pienikokoinen, 2750g ja 48cm.



Tulin pian uudelleen raskaaksi. Seuranta ei ollut sen tiiviimpää tms. Vain oma terkkarini ja itse olin valppaampi kuin ekassa raskaudessa. Olin jo poikaa odottaessa mittaillut verenpainetta kotona, koska lukemat neuvolassa olivat aina huimia, mutta töissä (olen terv.hoitoalalla) ja kotona matalia. Jatkoin mittailua kotona. Rv29+3 kävin päivystyksenä äitipolilla, koska vauva lakkasi liikkumasta. Mitään muuta ei löytynyt kuin hiukan niukanlainen lapsiveden määrä ja vauva oli hiukan pienikokoinen. Ei ollut korkeaa verenpainetta, valkuaista tms. Seurantaa tiivistettiin. Rv29+6 mulla oli neuvola. Tiesin verenpaineen olevan korkea, koska olin kotona sen mitannut. Neuvolassa RR oli jotain 176/126 ja valkuaista virtsassa enemmän kuin neuvolan stix näyttää. Tiesin joutuvani sairaalaan.



Olin ensin paikkakuntamme pienessä sairaalassa monta tuntia. Seur. pvänä mun piti siirtyä NKL:lle. Vauva piti hetken spurtin, liikkui aivan mahdottomasti ja mä itkin onnesta. Sydänäänet vaihtelivat vihdoin eivätkä olleet monotoniset. Kun siirryin omaan huoneeseen, oloni huononi rajusti aivan yllättäen. Oli kamala närästys ja kun ylilääkäri totesi refleksien olevan poikkeukselliset, mut siirrettiin kiireellisesti NKL:lle. Pian NKL:lle siirryttyä vauva todettiin kuolleeksi. Synnytyksessä selvisi, että tyttö oli aika pienikokoinen 1112g ja 37cm ja istukassa oli kaksi irtoamakohtaa, aiemmin syntynyt sekä vasta syntynyt.



Vauvamme kuolinsyy oli pre-eklampsian aiheuttama istukan ennenaikainen osittainen irtoaminen ja sitä myötä hapenpuute.

Jälkikäteen lääkärit ovat puhuneet, että jotakin on täytynyt olla pielessä jo alusta asti istukan ja napanuoran toiminnassa ja että myös esikoisemme kohdalla on ollut jotakin vikaa istukan toiminnassa.



Mulla ei ollut kummassakaan raskaudessa mitään subjektiivisia oireita pre-eklampsiasta. Ei päänsärkyä, ylävatsaoireita, turvotuksia... Vain korkea verenpaine ja valkuainen virtsassa. Äidilläni ei ole ollut mitään ongelmia raskausaikana, hänen toisella sisarellaan kyllä korkea verenpaine. Isäni äidillä on ollut jotakin häikkää raskausaikana, mutta hän ei ole suostunut asiasta puhumaan, kuten silloin on ollut tapana... Multa ei löydetty tutkimuksissa hyytymistaipumusta tms. Mutta lääkärini on sitä mieltä, että sellainen minulla kuitenkin on, sitä ei vain nykytietämyksellä löydetä.



Tässä nykyisessä raskaudessa seuranta onkin sitten tiivistä. Käyn NKL:llä 2-3 vkon välein + neuvolassa siinä välissä, mittaan RR kotona, stixaan pissaa ja pistän Fragminia 1xpv niin kauan kuin olen raskaana. Tilanne ja käynti kerrallaan edetään, vauvan syntymäajankohtaa ei kukaan tiedä, toivotaan vain mahd. pitkää raskausaikaa. Tähän asti kaikki hyvin. Vauva on kasvanut todella hyvin ja voi kuulemma erinomaisesti. Lääkityksen tarkoitus on tosiaan parantaa verenkiertoa istukassa ja napanuorassa sekä siirtää ja lieventää (toivottavasti, sanovat lääkärit) mahd. / tod.näk. kehittyviä pre-eklampsia oireita.



Charlotte, rv28+5

Nyt vasta kuulin eka kertaa, että tuollaisia oireitakin voisi olla; huono olo, ylävatsaoireet jne..? Itse olen ihmetellyt jo noin kuukauden ajan tätä äärimmäisen huonoa oloa. Tavallaan tuntuu, että tässä on sitäkin raskauspahoinvointia, jota kyllä yleensä on minulla ollut vaan alkuraskaudessa. Ylävatsa on kipeä lähes aina. Joskus tosin tiedän sen johtuvan laktoosi-intoleranssista, joka minuilla on, ja joskus kipu on sitä, että kohtu painaa kovasti alimpiin kylkiluihin ja vähänkin kumarassaolo/istuminen saa alimmat kylkiluut/ylävatsan tosi kipeiksi.



Närästystä minulla ei ole koskaan ollut, joten en oikein tiedä millaista se on, mutta nyt sitten on koekäytössä Gaviscon... Varsinkin aamupalan jälkeen tulee huono, täysinäinen, ähky olo, eikä päikkäreistäkään tule silloin mitään.. Makuullaolo siis pahentaa. Verenpaine minulla on aina ollut mieluummin korkeahko kuin matala. Viimeksi jotain 130/83.



Vauvan liikkuminenkin huolettaa joskus. Sitä miettii päänsä puhki, että miksei se potki?! Miten se voi olla niin vaisu ja reagoimaton monta päivää, kun taas sitten välillä liikkuu kovastikin. Nytkin on enemmän sellaista päivittäistä liikahtelua, möyrintää, kuin kunnon potkuja.



Kävin tosiaan ultrassa viime tiistaina ja olin ihan varma, että vauva on nyt kasvanut hurjasti, kun itse mittasin kohdun korkeudeksikin paljon enemmän kuin sen pitäisi näillä viikoilla olla (se on minulla aiemmissa raskauksisssaa ollut aina mieluummin alakanttiin). Lisäksi ajattelin, että nämä ylävatsaoireet, jatkuva huokailun tarve, hengästyminen(hengenahdistus?) voisivat myös sopia siihen, että vauva on nyt ottanut kasvuspurtin. Yllättäen paino olikin tullut himpun verran alaspäin käyrällä kuukauden takaiseen mittaukseen nähden (nyt rv 28+3 1200g). Ei iso eikä pieni, kuten ultraaja sanoi.



Nämä ovat tosi ikäviä pelkoja, jotka lähes päivittäin pyörivät mielessä. Toisinaan sitä toivoo, että voi kun se jo syntyisi; olisi vielä ainakin elossa :-(



mami, 29+0

Kiva, kun asiasta enemmän tietävät ja ihan alan ammattilainenkin saatiin pinoon mukaan. Mutta niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.



Mami-74: sinähän voit aina soittaa ja mennä käymään äippäpolilla tai neuvolassa sydänäänien kuuntelussa, jos vauvasi ei liiku mielestäsi tarpeeksi/ollenkaan. Mieluummin olla yli hysteerinen äiti, kun että jotain oikeasti sattuisi.



Minulla esikoinen oli koko raskauden ajan vilkas liikkeinen potkuttelija, paitsi loppua kohden liikkeet harvenivat ja loppujen lopuksi saatoin tuntea vain muutaman harvan per päivä. Ja koska lapsivettä oli oikeasti todella vähän. (Lapsen ääri viivat melkeimpä tunsi mahan läpi.) Olisi minun kai pitänyt niitä liikkeitä herkästi tuntea, jos niitä olisi ollut. Pääsin huolineni heti polille ja sitten alkoikin jatkuva kontrolli ja loppujen lopuksi aika nopeasti se käynnistyskin. Lapsen sydänäänet olivat ultrissa ja käyrällä liian tasaiset ja lapsi nukkui koko ajan ja oli kaiken kaikkiaan liian rauhallinen.



Minusta on niin omituista omalla kohdalla se, että miksi asiasta ei ole sen enempää keskusteltu kohdallani.(?) Synnytyksen jälkeenkin, kun sisätautilääkäri kävi osastolla minua tapaamassa hän sanoi vaan, että Fragminia jatketaan sitten se 6 vko:a synnytyksen jälkeen ja onnitteli vauvasta ja toivotteli pian uudelleen synnyttämään. Itse olin niin hormoonihöyryissä, että en älynnyt kysyä mitään.



Tiedän, että mitä pitemmälle tämä raskaus etenee sitä hysteerisemmaksi minä vauvan liikkeiden, liikkumattomuuden, kasvamisen ja ylleensäkin kaikkien tuntemusten takia muutun. Mutta mieluummin niin, kun että jotain oikeasti sattuisi.



Tuulia 15+1

Kyllä on outoa toimintaa sairaalalta tuollainen. Kummat ovat käytännöt näemmä. Ei tosin minullekaan ole kukaan mitään tästä hepariinin käytöstä/tukostaipumuksesta kertonut - netistä olen kaiken tietämäni oppinut ;-) Eka käynnilläkin lääkäri vaan katsoi papereista toisen lääkärin määräyksen, että jahas, aloitetaan Fragmin ja Primaspan ja kirjoitti sitten reseptit niihin. Itse ei tuntunut juurikaan näistä asioista tietävän, vaikka gyne olikin. Viimeksi jo sainkin jotain tietää, kun kyselin kovasti. Joka kerta sitäpaitsi eri lääkäri tuollakin.



Minulla on kyllä oma doppler kotona (ilman en nyt voisi kuvitellakaan tulevani toimeen!!), joten neuvolassa ei tarvitse sen takia juosta. Verenpainemittarikin löytyy. Toisaalta olen niin huono tuonnekaan sairaalaan (pitkä matkakin..) soittamaan ja valittamaan, kun nyt saan siellä kuitenkin kuukauden välein kontrolleissa käydä. Ja toissakerralla sanoinkin ennen ultrausta lääkärille, että vauva liikkuu mielestäni vähänlaisesti. Lääkäri sanoi sitten ettei hän tällä ultralla ainakaan löydä mitään syytä, joka selittäisi tuota liikkumattomuutta. Kaikki ollut siis kunnossa tähän asti.



mami, 29+1

Minulla ollut syvälaskimotukos jokunen vuosi sitten johtuen e-pillereistä.



Esikon raskauden aikana pistin ensin 0,2 Klexanea ja olin saada siitä huolimatta uuden tukoksen jalkaan. Tunnistin oireet ja annostus tuplattiin.



Geenivirhettä minulla ei ole ja siltikin ensimmäisessä raskaudessa pistot aloitettiin viikolla 15. Seuraavissa heti kun plussa tulee.



Ystäväni omaa geenivirheen ja hänellä käytössä kuitenkin vain pillerinä otettava miedompi lääkitys. Riippuu siis ohennuksen määrän tarve paljon ihmisestä. Siksi on hyvä vaatia tarkastuksia usein, jotta lääkintää voidaan muuttaa.



Useimmat neuvolassa eivät tiedä ohennushoidoista mitään ja siksi lääkärin aikoja ei varata kovin helpolla. Itse sain apua vain menemällä sairaalan päivystykseen ja siellä asia varmistettiin ja pistettiin pikaisesti aikaa äippäpolille. Siellä neuvoa kysyttiin toisen osaston lääkäriltä ja pistoksetkin opetti kirurgisen puolen sairaanhoitaja.

Aina siis säissä asioissa ei kannata turvautua yhteen lääkäriin tai terkkaan. Ja jos epäilyttää jonkun mielipide, voi asiasta kysellä yksityisiltä lääkäreiltä taikka SPR:stä.



Kantapään kautta oppineena, otan asioista selvää, enkä luota vain yhteen lääkäriin.



Terveisin laskimotukoksen saanut, joka sitkutteli tukoksen kans pari viikkoa kun eräs lääkäri sen diagnosoi ulkoisin merkein tulehdukseksi. Henkihieverissä menin ensiapuun.

Itselläni oli viisi vuotta sitten syvä laskimotukos jalassa (e-pillerit ja äkillinen leikkaus yhdessä riskitekijöinä, ei geenivirhettä). Ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa viikolta 14 asti estolääkityksenä klexane aina 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen raskaus meni tosi hyvin ja syntyi 4,5 kg 55 cm terve lapsi. Nyt toista odottelen ja kaikki sujunut hyvin (rv 29+). Hepariineissä pidettiin juuri ennen synnytystä pieni tauko lisääntyneen verenvuotoriskin takia. Muutaman kerran kävin esikoisesta äitipolilla seurannassa, mutta kun kaikki oli ok niin ei tiukkaa kontrollia. Eli vaikka " riskiraskaus" niin kaikki sujunut tosi hyvin.

minäkin laitan lusikkani soppaan:) eli kyselisin vain teiltä kun minulla nyt 3 keskenmeno ja hyytymistekijä kokeisiin olen menossa, vasta tammikuussa että onko ketään jolla olisi todettu keskenmenojen yhteydessä tämä ja minkälaisia oireita teillä on ollut? itse vaan epäilin tuosta ammatti ihmisen kirjoituksesta kun mullakin oli kovasti hapenpuutetta ja ihmettelin että mistä se johtuu kun eihän alussa pitäis sellasia vielä olla ja hengästyin tosi helposti ajattelin vaan että oisko siinä syy..lisäksi keskenmeno alkoi tiputtelulla ja ultrassa sikiön sydän pompotteli kuitenkin seuraavana päivänä vuodon alkamisesta keskenmeno tapahtui vasta 7tenä päivänä tiputteluvuodosta ja olen nyt katunut kun en heti mennyt isompaan sairaalaan tutkittavaksi:( hyvää joulua teille ja onnea odotukseen:O)voi olla kirjoitusvirheitä paljon en jaksa nyt tarkemmin keskittyä...

Mielenkiintoista lukea täältä, kuulostaa joiltakin osin tutulta nuo teidän kokemuksenne.



Esikoisen kohdalla menimme ultraan vk 36+0 varmistamaan vauvan perätila. Siellä vauva liikkui vähän huonosti (liikkeita tuntui ylipäätään koko raskauden aika vähän), ja hoitajalta saimme lähetteen äitipolille, kun hätäännyin kuultuani liikeseurannan " liikemäärät" . (Ne eivät olisi kuunaan täyttyneet.) Äitipolilla todettiin sikiön olevan hyvinvoiva, mutta pienikokoinen, n.1950g ja lapsivettä oli vähän. Jouduin siis saman tien osastolle, ja terve poika leikattiin suunnitellulla sektiolla vk 38+0. Kokoa oli 2200g ja 43cm. Myös lapsivettä oli vähän, vajaa desi. Minulle lääkäri sanoi, että se selitti perätilan ja o

Anteeksi, juttu lähti keskenkaiken, uusi yritys...



Mielenkiintoista lukea täältä, kuulostaa joiltakin osin tutulta nuo teidän kokemuksenne.



Esikoisen kohdalla menimme ultraan vk 36+0 varmistamaan vauvan perätila. Siellä vauva liikkui vähän huonosti (liikkeita tuntui ylipäätään koko raskauden aika vähän), ja hoitajalta saimme lähetteen äitipolille, kun hätäännyin kuultuani liikeseurannan " liikemäärät" . (Ne eivät olisi kuunaan täyttyneet.) Äitipolilla todettiin sikiön olevan hyvinvoiva, mutta pienikokoinen, n.1950g ja lapsivettä oli vähän. Virtaumat olivat kohtuulliset. Jouduin siis saman tien osastolle, ja terve poika leikattiin suunnitellulla sektiolla vk 38+0. Kokoa oli 2200g ja 43cm. Myös lapsivettä oli vähän, vajaa desi. (minulle sanottiin, että se selitti perätilan ja osan liikkeiden vähäisyydestä, koska sikiön on vaikea liikkua ilman lapsivettä.) Istukka ei ollut kalkkeutunut, mutta siinä oli joitakin infarkteja. SIlloin sanottiin, ettei vauvan pieni koko johtunut istukasta.



Toinen raskaus päätyi keskenmenoon 18. viikolla. Syytä ei löydetty, jostain syystä istukkaa ei tutkittu, jota äitiyspolin lääkäri myöhemmin ihmetteli. Hyytymistekijöitä minulta ei löytynyt. Mitään erityistä seurantaa en saanut, vaikka edellinen olikin IUGR-vauva.



Tässä raskaudessa piikitän siis hepariinia, nyt on menossa 21. viikko. Nyt pääsin heti äitipolille niskapoimu-ultraan (täällä normaalisti 1 ultra), ja ensi viikolla on rakenneultra. Nytkin tuntui, että pääsin äitipolillle seurantaan vain neuvolan tädin sinnikkyyden ansiosta.



Tietoa olen saanut vähemmän kuin olisin toivonut, tosin äitiyspolin lääkäri kyllä selitti perin juurin niistä asioista, joista osasin kysyä. Osa lääkäreistä ei taas haluaisi millään vastata, tämän koin erityisesti edellisessä raskaudessa, joka oli ongelmallinen kaikin puolin.

minulla lukuisia keskenmenoja, ja vaikka ei tukostaipumusta ole tiedossa nyt siis tää lääke käytössä sekä primaspan. Raskaus jo menossa 22 viikolla. Minullekkin kerrottiin että mulla voi olla joku, jota ei vielä tiedetä. Tarkoitti luullakseni geenivirhettä tms.