Lue keskustelun säännöt.
Olen liian traumatisoitunut elämään
14.07.2023 |
Kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä. En enää näe syytä jatkaa elämää, oman mielen kanssa jatkuva kamppailu ja päivittäinen selviäminen on ihan liian raskasta. En käytä päihteitä ja pyrin elämään terveellisesti, jotta en pahentaisi oireilua vaikka terveelliset elämäntavat tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa.
Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä mutta menetin elämäniloni täysin narsistisen parisuhteen jälkeen. En vaan saa enää itseäni kasaan kaiken jälkeen. Koin paljon väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Jatkuvaa valehtelua, manipulointia, puhdasta kiusaamista ja tuntui usein, että mies nauttii minun kärsimyksestä. Tänä päivänä miehellä on uusi ja itse olen vain ihmisraunio joka yrittää selvitä joka päivä ilman, että haaveilisin itsemurhasta.
Kommentit (4)
Hae asap apua psykologilta tms. ammattilaiselta. Sinun täytyy puhua ja purkaa nuo asiat auki ja ammattihenkilö on paras tuohon, ystävälle tai lähiomaiselle saattaa olla vaikea puhua, alan ammattihenkilö osaa kysyä sinulta oikeita asioita, joita voit purkaa mielestäsi. Kannattaa kysyä Kelasta, voisitko saada kelan tukemaa psykoyerapiaa. Sieltä saat kyllä neuvoja, miten asiassa tulee toimia. Sinun ei kannata pilata loppuelämääsi elämässäsi tapahtuneilla traumoilla, usko pois, kyllä se olo ajan mittaan helpottaa, mutta oikeesti hae nyt apua tilanteeseesi! Tiedän asian omasta kokemuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua tai pääse terapeutille suosittelen aloittamaan positiivisuuden opiskelun. Lainaa kirjoja, katso videoita youtubesta. Näitä luet ja katsot päivittäin. Se saa ajatuksesi muuttumaan positiivisemmaksi, kun keskityt niihin joka päivä niin kauan kuin jaksat. Tämä auttaa, on kokemusta.
Aineistoa on paljon. Valitse ne mitkä vaikuttavat sinusta kiinnostaville.
No samanlainen raunio olisi ollut narsistisen parisuhteen ja muiden traumojen jälkeen ilman mielialalääkkeitä. Oletko kokeillut mielialalääkkeitä? Minua auttoivat. Ei ne traumat mihinkään kadonneet mutta olen pystynyt jatkamaan elämääni ilman että vatvon niitä 24/7 tai, että olen niistä jatkuvasti ahdistunut. Pääkoppani suhtautuu niihin neutraalimmin. Näin olen saanut elämääni tilaa muille asioille ja elämä tuntuu nyt mielekkäältä. Kokeilin myös olla ilman mielialalääkkeitä, josko olisin parantunut. Eih, vatvominen ja ahdistus palasivat, haluan jatkaa duloksetiinilla vaikka lopun ikäni.
Up