Lue keskustelun säännöt.
Nepsy-vaimo saa kiukkukohtauksia, eikä huutamisesta meinaa tulla loppua
13.07.2023 |
Paiskoo tavaroita ja huutaa ja lapsetkin pelkäävät. Viimeksi tällainen raivonpuuska tuli siitä, että olin ollut kaverin kanssa oluella ja tulin sieltä hänen mukaansa "sikahumalassa" kotiin. Onko tähän jotain ratkaisua olemassa, esim. lääkitystä tai terapiaa, vai pitääkö tämän kanssa vain elää?
Kommentit (38)
Useankin mielestä lapsen eläminen potentiaalisesti vaarallisen aikuisen kanssa on ok? Way to go. naiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useankin mielestä lapsen eläminen potentiaalisesti vaarallisen aikuisen kanssa on ok? Way to go. naiset!
Ei ole ok. Siksi alkoholisti onkin hyvä saada pikimmiten pois asumasta lasten luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useankin mielestä lapsen eläminen potentiaalisesti vaarallisen aikuisen kanssa on ok? Way to go. naiset!
Ei ole ok. Siksi alkoholisti onkin hyvä saada pikimmiten pois asumasta lasten luota.
Tämä. Silloin nepsy-vaimokaan ei saa enää raivareita. Jatkossa ap käy vain auttamassa kotitöissä selvinpäin ollessaan OMIEN LASTENSA parasta ajatellen ettei äiti kuormitu
Ja sinä olet pariutunut kiukkukohtauksia ja tavaroita paiskovan nepsyn kanssa... - niin, mistä syystä?
Fiksu ihminenhän ei edes päätyisi tilanteeseen, jossa omat lapset joutuvat pelkäämään tuollaisia kohtauksia, koska fiksu ihminen lopettaisi suhteen jo seurustelun alkuvaiheessa kun nepsyn raivaritaipumus paljastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lehmänjättötoimenpiteen suorittamista.
Ei ole lapsena pidetty kuria ja siinä on tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vidu tuota nepsy-lässytystä. Kai tässä maailmassa kasvaa normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olet valintasi tehnyt joten kestettävä on. Nepsy pystyy muuttumaan yhtä paljon kuin halvaantunut nousemaan jaloilleen
Kyllä nepsykin pystyy toimintatapojaan ja tunnepuoltaan kehittämään. Itse olen entinen raivotar ja aikuisena diagnoosin saanut. Edelleen temperamenttinen, mutta en raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet valintasi tehnyt joten kestettävä on. Nepsy pystyy muuttumaan yhtä paljon kuin halvaantunut nousemaan jaloilleen
Kyllä nepsykin pystyy toimintatapojaan ja tunnepuoltaan kehittämään. Itse olen entinen raivotar ja aikuisena diagnoosin saanut. Edelleen temperamenttinen, mutta en raivoa.
Kyllä se raivotar sinussakin esiin taas nousee kun stressiä tulee elämässä liikaa. Juopon kanssa eläminen on varmasti sellainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet valintasi tehnyt joten kestettävä on. Nepsy pystyy muuttumaan yhtä paljon kuin halvaantunut nousemaan jaloilleen
Kyllä nepsykin pystyy toimintatapojaan ja tunnepuoltaan kehittämään. Itse olen entinen raivotar ja aikuisena diagnoosin saanut. Edelleen temperamenttinen, mutta en raivoa.
Kyllä se raivotar sinussakin esiin taas nousee kun stressiä tulee elämässä liikaa. Juopon kanssa eläminen on varmasti sellainen asia.
Nokun ei tule. Ja valitettavasti kokemusta tuostakin. Avainsana itselle on ennakointi. Tulee osata rajata, levätä ja kertoa tunteista etukäteen eikä räjähtää sitten kerralla. Ja toki lääkitys auttaa.
Eikö sillä näitä oireita ollu seurusteluvaiheessa? Vai sillon oli ok, kun tulit juhlimasta? Miten se sormus laukas nämä oireet? Itse en olekkaan pitäny vihkisormusta pariin vuoteen, liitto voi hyvin. Ei oo tullu nepsy oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna sille läpsy poskelle.
Niin ne elokuvissakin tokenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet valintasi tehnyt joten kestettävä on. Nepsy pystyy muuttumaan yhtä paljon kuin halvaantunut nousemaan jaloilleen
Kyllä nepsykin pystyy toimintatapojaan ja tunnepuoltaan kehittämään. Itse olen entinen raivotar ja aikuisena diagnoosin saanut. Edelleen temperamenttinen, mutta en raivoa.
Kyllä se raivotar sinussakin esiin taas nousee kun stressiä tulee elämässä liikaa. Juopon kanssa eläminen on varmasti sellainen asia.
Nokun ei tule. Ja valitettavasti kokemusta tuostakin. Avainsana itselle on ennakointi. Tulee osata rajata, levätä ja kertoa tunteista etukäteen eikä räjähtää sitten kerralla. Ja toki lääkitys auttaa.
Ei se kuule aina omasta osaamisesta ole kiinni. Ap:n olisi pitänyt ennakoida ja tulla selvinpäin kotiin. Tai olla kokonaan lähtemättä.
Lääkityksen mahdollisuus riippuu ihan siitä, millaisia neuropsykologisia poikkeavuuksia hänellä on.
ADHD:lle on lääkitys, mutta ei se poista sitä poikkeavuutta. Se vain helpottaa oireita sen aikaa, kun lääke vaikuttaa.
Autismiin ei ole lääkitystä.
Minulla on autisminkirjon poikkeavuuksia, ja jos minulle sanottaisi, että pari kaljaa on vain ottanut, mutta olemuksesta näkee, että enemmän on juotu, repisin kyllä sekä omat että kumppanin pelihousut. Kun en itse osaa valehdella, en voi sietää tahallisia valheita muiltakaan, ei valkoisia eikä minkään muunkaan värisiä. Jos tietämättään puhuu vastoin totuutta, sen pystyn sietämään. En minäkään aina oikeassa ole.
Ja väsyneenä tietenkin olen pahimmillani.