Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei pärjää harrastuksessa
12.07.2023 |
Kyseessä joukkuelaji. Haluaa vaan harrastaa vaikka on huono, en kehtaa enää mennä edes pelejä katsomaan. Muut vanhemmat ovat kilpailuhenkisiä ja tulokset ovat heille tärkeitä joten tuntuu että lapseni takia joukkue ei menesty. Pelkään koska aletaan jopa kiusata sen takia treeneissä. Lapsi on nyt 10 v ja harrastanut 3 vuotta ko lajia.
Mitä tekisitte? Yritänkö vihjata että lopettaisivat sanonko suoraan? Nyt jo turnauksissa kukaan ei puhu hänelle kunneivöt halua häntä mukaan.
Kommentit (43)
Jos lapsesi harjoittelee ahkerasti, ei siis heitä treeniä lekkeriksi tai pilaa muiden treeniä, niin ei ole mitään syytä, miksi hänen pitäisi lopettaa. Ne muut ovat alimmalla tasolla myös jostain syystä, eli sinne pitää kyllä mahtua kaikki, joilla motovaatiota on.
En häpeäisi, vaan olisin ylpeä lapsestani, jos olisin ap.
Eri asia on ne lapset, jotka on pakotettu harrastamaan ja treeneihin tai tulevat vain kaverien vuoksi ja sitten häiritsevät treenejä ja toisten harjoittelua. Näitä on oman lapseni joukkueessa ja he harmittavat, eivät ne, jotka yrittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli myös viisi vuotta alimmalla tasolla ja itse en koskaan ymmärtänyt miksi, oli selvästi paras siellä ja ainoa, joka oli ns. tosissaan. Liikunnallisesti ja pelillisesti lahjakas lapsi. Kärsi itsekin, kun syötteli ym. eikä kukaan saanut kiinni tai tajunnut kuviota.
Lapsi ei kuitenkaan halunnut vaihtaa fudisseuraa, vaan vaihdettiin sitten koko lajia ja nyt kilpailee toisessa lajissa junnujen sm-tasolla.
tuota juuri pelkään, en halua että jarruttaa kenenkään lahjakkaan kehittymistä.
t: ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli myös viisi vuotta alimmalla tasolla ja itse en koskaan ymmärtänyt miksi, oli selvästi paras siellä ja ainoa, joka oli ns. tosissaan. Liikunnallisesti ja pelillisesti lahjakas lapsi. Kärsi itsekin, kun syötteli ym. eikä kukaan saanut kiinni tai tajunnut kuviota.
Lapsi ei kuitenkaan halunnut vaihtaa fudisseuraa, vaan vaihdettiin sitten koko lajia ja nyt kilpailee toisessa lajissa junnujen sm-tasolla.tuota juuri pelkään, en halua että jarruttaa kenenkään lahjakkaan kehittymistä.
t: ap
Valmentaja ja seura huolehtii siitä, että pelaajilla on mahdollisuus kehittyä ja että he ovat tasoaan vastaavassa joukkueessa. Ei ole millään tavalla sinun asiasi.
Jos ap ei provoa hänellä on todella lannistava ja mulkeromainen asenne. Vanhemman tehtävä on kannustaa lastaan, ei miettiä mitä muut vanhemmat tekevät. Eikä varsinkaan mollata lastaan nettipalstalla.
Hanki ap itsetunto ja anna lapsen pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli myös viisi vuotta alimmalla tasolla ja itse en koskaan ymmärtänyt miksi, oli selvästi paras siellä ja ainoa, joka oli ns. tosissaan. Liikunnallisesti ja pelillisesti lahjakas lapsi. Kärsi itsekin, kun syötteli ym. eikä kukaan saanut kiinni tai tajunnut kuviota.
Lapsi ei kuitenkaan halunnut vaihtaa fudisseuraa, vaan vaihdettiin sitten koko lajia ja nyt kilpailee toisessa lajissa junnujen sm-tasolla.tuota juuri pelkään, en halua että jarruttaa kenenkään lahjakkaan kehittymistä.
t: ap
Pelaajalla ei ole riittävästi lahjoja, jos hänen "urakehityksensä" jää toisen pelaajan tekemisistä kiinni. Lahjakkuudet kyllä erottuva omalla tekemisellään vaikka koko muu joukkue olisi sysipaska. Varsinkaan 10v iässä tuollaisia on ihan turha miettiä. Tuossa iässä harrastuksen pitää olla ennen kaikkea hauskaa tekemistä ilman paineita.
Vähän kun tuosta kasvavat voikin tilanne kääntyä niin päin, että kiihkoilijavanhemmat ovat peluuttaneet lapsensa puhki ja sinun lapsesi loistaa, koska pelaa omasta halusta, ei vanhempien painostuksesta. Suorituspaineet ovat vain rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ei provoa hänellä on todella lannistava ja mulkeromainen asenne. Vanhemman tehtävä on kannustaa lastaan, ei miettiä mitä muut vanhemmat tekevät. Eikä varsinkaan mollata lastaan nettipalstalla.
no pelkään jos tulisi joku tilanne että lastani haukuttaisiin huonosta menestyksestä tms. olen kyllä kannustanut enkä puhunut tästä lapselle mitään. on hyvä monissa muissa asioissa mutta ei juuri jalkapallossa.
Joo, tasoryhmät ovat valmentajien asia, ei vanhempien. Ehkä lapseni vaan ei sitten ollut jostain syystä jalkapallossa niin lahjakas. Olisin halunnut vaihtaa seuraa, ihan huomatakseni, että onko syy vain valkuissa. Mutta missään nimessä en syytä niitä muita lapsia. Tämä oli vain näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ei provoa hänellä on todella lannistava ja mulkeromainen asenne. Vanhemman tehtävä on kannustaa lastaan, ei miettiä mitä muut vanhemmat tekevät. Eikä varsinkaan mollata lastaan nettipalstalla.
no pelkään jos tulisi joku tilanne että lastani haukuttaisiin huonosta menestyksestä tms. olen kyllä kannustanut enkä puhunut tästä lapselle mitään. on hyvä monissa muissa asioissa mutta ei juuri jalkapallossa.
Lopeta turha pelkääminen ja luo kodin ilmapiirillä lapselle hyvä itsetunto, jota ei pienet haukut vahingoita. Elämästä ei selviä kolhuitta ja teet lapsellesi karhunpalveluksen, jos yrität häntä pumpuliin kääriä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi harjoittelee ahkerasti, ei siis heitä treeniä lekkeriksi tai pilaa muiden treeniä, niin ei ole mitään syytä, miksi hänen pitäisi lopettaa. Ne muut ovat alimmalla tasolla myös jostain syystä, eli sinne pitää kyllä mahtua kaikki, joilla motovaatiota on.
En häpeäisi, vaan olisin ylpeä lapsestani, jos olisin ap.
Näin minäkin ajattelen. Omalla lapsella oli adhd sen verran iso este että jalkapalloilusta siirryttiin pois. Häiritsi siis muita pelissä kun huuteli mitä sattuu eikä keskittynyt treeniin vaan teki aina jotain muuta. Tietysti tuli kiusatuksi joukkueessa tämän takia (no, saako sanoa, ettei ihme) ....Nyt on yksilölajissa ja se sopii hänelle.
Ap juttele valmentajan kanssa, miten hän näkee tilanteen, tuntuu että sinua haittaa enemmän kuin lasta itseään. Eiköhän tuossa nyt vielä kehittyä voi jos ainoa on ettei uskalla tilanteisiin, kyllä uskallus kasvaa vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutukseksi ap:lle: Yksi kotipaikkakuntani jääkiekkoseuran (liigatasoa) muutaman vuoden takaisista tähtipelaajista ei ollut 10-vuotiaana vielä edes aloittanut jääkiekon pelaamista. 25-vuotiaana hänellä ei ollut vielä yhtään liigaottelua vyöllä. Mutta niinpä vain on tänä päivänä koko seurahistorian tilastoissa ihan kärkipaikoilla. Kaikki eivät ole pikkulapsesta saakka valmiita pelaajia, vaan jokainen kehittyy omassa tahdissaan.
No voi nyt herran tähden! Kyse on 10-vuotiaasta LAPSESTA. Ei hänen tarvitse olla muuta kuin iloinen siitä, että saa pelata. Aikaisintaan 5-6 vuoden päästä on aika miettiä onko kiinnostusta ammattilaisuuteen vai ei. Siihen saakkaa pelataan jos pelaaminen maistuu riippumatta siitä, miten pelit sujuvat. Valmennus kyllä katsoo, ettei kukaan ole kenellekään haitaksi. Ja niille kilpailijavanhempien lapsillekin on terveellinen oppitunti, että pitää osata pelata myös vähemmän taitavien kanssa. Ei sitä ammattijoukkueissakaan kaikki ole samalla tasolla. Ja silti pitää pelata joukkueena ja tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei nyt vaan olisi enemmän sinun stressisi ja kunniakysymyksesi tuo , kuin sen lapsesi ?
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan olisi enemmän sinun stressisi ja kunniakysymyksesi tuo , kuin sen lapsesi ?
Juuri näin se on. Ap kuluu siihen vanhempien ryhmään, joka omien näyttämisenhalujen takia pilaa ajan myötä lapsen kiinnostuksen harrastukseen kokonaan lannistamalla tämän. Toinen ryhmä, joska pilaa lapsiltaan kiinnotuksen harrastukseen ovat sairaalloisen kilpailuhenkiset vanhemmat, jotka eivät ymmärrä, että harrastus on harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ei provoa hänellä on todella lannistava ja mulkeromainen asenne. Vanhemman tehtävä on kannustaa lastaan, ei miettiä mitä muut vanhemmat tekevät. Eikä varsinkaan mollata lastaan nettipalstalla.
Kyllä tämä taitaa provo olla. Sama on ollut aiemminkin. Mutta varmaan joku noinkin maailmassa ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi uskaltaa tehdä jotain, mistä tykkää vaikka ei olisi paras, tai edes kauhean hyvä.
Tuo tulee olemaan tärkeä taito aikuisena. Ihmisen pitää kokoajan oppia asioita, ja mennä myös epämukaviin tilanteisiin. Plus sillä on hyvä itsetunto, itsetuntemus (ei mene tilanteisiin mistä ei tykkää ryhmäpaineen takia), sekä nähtävästi tykkää tiimipelaamisesta. Se joukkue ja kaverit voit olla jopa tärkein juttu. Kamalaa!! En haluaisi tommosta työkaveria :(
Kiitos tästä näkökulmasta...en tullut ajatelleeksi noin. joukkueessa on muutama vanhempi jotka toivovat lapsistaan ammattilaisia ja heitä harmittaa huonomman tason pelaajat. olen yrittänyt ehdottaa ns höntsäjoukkuetta ketkä eivät kilpaike ja pelasvat vain kerran vko mutta lapseni haluaa mennä kilpailuihin ja turnauksiin ja haluaa kuulua "oikeaan" joukkueeseen kuulemma...
Miksi ne kilpailullisten vanhempien lapset on huonoimmalla tasolla, jos ammattilaiseksi pitäisi päästä? En ole urheilija, mutta luulisi, että jo tuossa vaiheessa ne lahjakkaat ja osaavat pelaisi paremmissa joukkueissa. Ja luulisi valkun näkevän kenellä on lahjoja ja kenellä ei, vaikka joukkue häviäisikin. Tai Ronaldo pelaa Ronaldon taidoilla, vaikka muu joukkue olisi mikä höntsäjoukkue tahansa.
Jos lapsi ei pärjää harrastuksessa, se on lopetettava.
Onhan niitä kuule ihmisiä joita joukkuelajit (tai ehkä ylipäätään jopa koko urheilu) ei kiinnosta pätkääkään ja joista aivan sama kuka on paras tai ketkä voittavat ja urheilun katsominen televisiostakin korkeintaan pelkkää vierailulla kohteliaisuudesta suoritettua 'pakkopullaa' , jos jonkun kotiväki sitä silmät imukuppeina ruudun edessä jossain vierailupaikassa tuijottaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö ne sellaiset ihmiset voisi olla liikunnallisia (ilman mitään liikunnan pakkoa).
Voivat olla aina syksyisin esim. oikein himomarjastajia tai intohimoisia sienestäjiä ,pyöräillä joka päivä ainakin 10 km, hiihdellä huvikseen tuttuja latuja talvisin ja harrastaa melontaretkeilyä tai soudella verkoille tai katiskoille kalasaalista kokemaan, taluttaa koiriaan pitkiä lenkkejä päivittäin tehdä kaikki talven halot pihallaan jne. kuluttaa voimiaan hyötyliikuntaan.
Ja silti hyväksyä sen, että urheilu on monille aivan 'henki ja elämä' ja ihan fiksu harrastus.
ps*samalla tavalla suvaitsevaa asennetta olisi myös siltä puolelta se, ettei tuomitsisi ja niputtaisi kaikkia kilpaurheilulajeja harrastamattomia ihmisiä 'epäliikunnallisiksi sohvaperunoiksi' tai olettaisi heitä 'epäterveellistä elämää viettäviksi ylipainoisiksi yms.'
Voi pyhä isä, ole onnellinen että lapsesi on löytänyt jotain joka häntä kiinnostaa, se ei-kiinnosta-mikään tilanne on 90% perheistä. Jalkopallokentällä ei kasva roadmaniksi, toivo että kiinnostus lajiin jatkuu.