Haaveileeko kukaan alle 40-vuotias nainen omakotitalosta jostakin syrjemmältä?
Minulla on haaveissa okt, mutta ei kaava-alueelta. Asun länsirannikolla ja täällä on idyllistä maalaismaisemaa vain 10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Kaava-alueella tontit on liian ahtaita ja räystäät melkein kiinni toisissaan. Melkein aamusella näkee mitä kahvia naapuri pannuun laittoi.
Minulla on vain vahva mielikuva, että ikäiseni, akateemiset tai muuten kunnianhimoiset naiset ovat niin kaupunkilaistuneita, etteivät edes harkitsisi tämmöistä vaihtoehtoa.
Omalla pihalla saisi grillailla täysin vapaasti ilman kyylänaapureita, voisi rakentaa vaikka kunnon pizzauunin, kylpeä paljussa ja juoda lonkeroa vaikka alasti takapihalla ilman paheksuvia katseita.
M37
Kommentit (55)
Ei tarvitse enää haaveilla kun olen muuttanut sellaiseen.
Sanoisin että Suomessa melko yleinen haave.
Haaveilen omasta talosta rauhallisella alueella. Mitään paljua en halua enkä kittaa lonkeroa.
Ei kukaan semmottist haaveile. Olet erityinen! Uniikki lumihiutale!
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, mutta omakotihaaveeseeni ei kyllä mahdu mukaan vauvapalstalle kirjoitteleva mies.
No tämä on Suomen suosituin keskustelupalsta, eikä täällä vauvoista jauheta.
Haaveilen, mutta niin pienestä omakotitalosta, että siihen ei mahdu mies vakinaisesti. Ei paljua, ei lonkeroa, mutta kaunista luontoa, pihaa ja kotitarveviljelyksiä kyllä, eikä naapuria näköpiirissä. Niin ja lapset on jo saatu.
Tuossahan on yksi 40 v. löytyy Pöytyältä
Olen itse asunut pienellä paikkakunnalla nuorempana.
Jos kestät juoruilut ja kyttäämisen ja yksityisasioiden penkomisen sitten suosittelen.
Olen 35 v nainen ja tahdon nimenomaan asua haja-asutusalueella. Työmahdollisuuksien turvaamiseksi asumme kuitenkin mieheni kanssa pääkaupunkiseudulla ympäryskunnassa, kun olemme molemmat insinöörejä.
Kyllä, täällä kolmikymppinen nainen, joka haaveilee syrjäisestä omakotitalosta isoine pihoineen. Hyvä nettiyhteys pitää silti olla saatavilla, koska unelmissa myös oma pelihuone ja lapseton elämä. Siihen jos löydän kumppanin vielä viereen niin lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täällä kolmikymppinen nainen, joka haaveilee syrjäisestä omakotitalosta isoine pihoineen. Hyvä nettiyhteys pitää silti olla saatavilla, koska unelmissa myös oma pelihuone ja lapseton elämä. Siihen jos löydän kumppanin vielä viereen niin lottovoitto.
Pitäisi olla melkein ison tien tai vastaavan varrelta. Yleensä niissä on valokaapeli saatavilla.
Nykyisen etätyön aikakaudella ei ole tarvetta asua työpaikan naapurissa. Harmillisesti kaikki vanhemmat talot on tolkuttoman isoja lapsettomille. Joku 80-100 neliometriä riittäisi erittäin hyvin kahdelle.
Jos rakentaa uuden, pitäisi olla raakatontti ja maansiirtotöitä järjettömästi. Itse odottelen ennakkoperintöä, noin 150k euroa jos siitä rahoittaisi ainakin osan talosta.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, mutta omakotihaaveeseeni ei kyllä mahdu mukaan vauvapalstalle kirjoitteleva mies.
No tämä on Suomen suosituin keskustelupalsta, eikä täällä vauvoista jauheta.
Vauvoista puhe vielä menisi, mutta jos on joku noista naisviha-persuista niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, mutta omakotihaaveeseeni ei kyllä mahdu mukaan vauvapalstalle kirjoitteleva mies.
No tämä on Suomen suosituin keskustelupalsta, eikä täällä vauvoista jauheta.
Vauvoista puhe vielä menisi, mutta jos on joku noista naisviha-persuista niin ei.
En ole persu vaan kokoomuslainen, mutta olen semisti naisvihaaja, ja haluaisin lapsen naisen kanssa. Mitä vikaa? Aina sorsitaan miehiä, jotka ei ole feministejä! Ei kaikki miehet halua olla feministejä!
Olet siis kunnianhimoinen. Ok. Se oli tärkeä tieto tässä.
Tiedän juu kaupungissa koko ikänsä asuneen 31v naisen, joka haaveilee isosta talosta maalla. Sitten kun yrittää puhua sille myös ison talon mukanaan tuomista lisätöistä ja isojen välimatkojen haasteista niin ei ota kuuleviin korviinsa. Tämä on juuri sitä somessa kasvatettujen pilvilinnojen aikaansaannosta.
Sille on syynsä, miksi ihmiset muuttavat massoittain POIS maalta ympäri maapalloa, ja vain Suomessa ihmiset ovat niin vieraantuneita maaseudun realiteeteista että on pakko yrittää kiivetä perse edellä puuhun. Sille on syynsä, että skutsissa olevia kämppiä on vaikea myydä. Kaikista ei ole maajusseiksi, se on kovaa työtä.
- Vanhemmissa okt:ssa on aina jotain korjattavaa. En halua orjatyöleirille.
- Mikäli ei ole autoa, joutuu kävelemään tuon huolettoman "10 min matkan keskustaan", joka oikeasti on vähintään 30-40 min. suuntaansa ja kantamaan selkä vääränä painavia kauppakasseja.
- Syrjässä asuminen on ahdistavaa ja yksinäisyys masentavaa. Eihän sitä äijän naamaa jaksa 24/7 katsella.
.
Ei kiitos. Viihdyn mielummin kaupungissa, jossa kaikki palvelut ovat lähellä, eikä tarvitse jatkuvasti olla korjaamassa taloa ja kuokkimassa pihaa.
Pieni omakotitalo maalla olisi kyllä unelma. Lähin naapuri väh. kilometrin päässä, ympärillä vain peltoa ja metsää. Ei liikenteen meteliä tai möykkääviä naapureita, vain lintujen laulu ja tuulen humina. Ai että Mutta miestä en tuonne huolisi, yksin on paras olla.
N 40
toteuta haaveesi 3v päästä alat haaveilla paluusta ihmisten ilmoille. meidän kylällä on veto milloin tuokin haihattelija lähtee yksikin talo myyty jo 5 kertaa. aina tulee toinen toistaan viisaampi itu hippi neuvomaan meitä alkuasukkaita kuvittelevat rassukat että polttopuut ja lumityötkin hoidamme ilmaisena naapuri apuna.
Palstaileva nainen sen parempi?