Pitäisikö toisen sisaruksen saada suvussa kulkeneet perintökalut siksi koska toisella sisaruksista ei ole lapsia?

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Sovitte, että ne ovat ensin sinulla ja sitten veljen lapsilla, jos he ne haluavat.

Sovitte mitä otat sieltä ja loput jää. Miksi toisen pitäisi kaikki muka saada

Ei pidä.

Se on 50-50 tasajako vaikka se ahneempi osapuoli muuta yrittäis oman etunsa nimissä väittää.

Älä ole kynnysmatto.

Pidä puolesi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. ÄLÄ ANNA PERIKSI!

Ne kakarat ei kuitenkaan osaa arvostaa niitä!

Pidät itsellä aikasi, myyt veks ja ostat itsellesi jotain kivaa.

Hukkaan ne menee sivistymättömillä moukilla.

Jos sinä pidät muutamasta huonekaslusta ja niille olisi sinulle käyttöä, niin ottaisin asian puheeksi. Kerrot, että et ole niitä myymässä ja sinun jälkeesi ne palautuvat suvulle taas. Lupaus vaikka kirjallisena jos ei muuten onnistu. Ei ole ahneutta haluta jotain pientä edes omaan käyttöön.

Selität tuon asian juuri noin. Olen lapseton ja siskolla ni on lapsia, haaveissani olisi muuttaa sitten joskus lapsuudenkotiini, kun vanhempani eivät siitä enää jaksa huolehtia. Siskoni ei sinne halua muuttaa, mutta pelkään, että haluaisi pitää sen yhteiskäyttömökkinä. Ajattelin niin, että jos minä saisin tuon rintamamiestalon keskeltä metsää, saisi siskoni vapaasti valita kaikesta muusta materiasta mitä hän haluaa. Ja tosiaankin, kyllä tuo talo sitten aikanaan hänen lapsilleen periytyisi. Kyllä sinunkin pitää saada huonekaluista oma osuutesi, älä anna periksi.

Anoppi kertoi hyvän tekniikan oman sukunsa perinnönjaosta. Jos johonkin tavaraan on monta kiinnostunutta ottajaa, niin tavara ostetaan kuolinpesältä, kiinnostunein tarjoaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä pidät muutamasta huonekaslusta ja niille olisi sinulle käyttöä, niin ottaisin asian puheeksi. Kerrot, että et ole niitä myymässä ja sinun jälkeesi ne palautuvat suvulle taas. Lupaus vaikka kirjallisena jos ei muuten onnistu. Ei ole ahneutta haluta jotain pientä edes omaan käyttöön.

Oikeasti tietysti aloittajalle kuuluu puolet perinnöstä, vaikka heti myytäväksi. Toki voi asioita sovitella ja olla ystävällinen, mutta tottakai aloittajan pitää saada lapsuudenkodistaan yhtä lailla muistoja ja tärkeitä esineitä.

Ota nyt osa ja testamenttaa sitten veljen lapsille, jos edes haluavat niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.

Aina voi testamentata suvun jälkipovelle ja muuten nauttia niiden käytöstä sillä välin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.

Kuten sanoin, veljeni lapsille ne menisivät jälkeeni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Mitä helvettiä, miksi kuuluisi??

Jos olisin Ap muistuttaisin veljeä, että voin minä testamentata jäämistöni vaikka helluntailaisille, jos epäilet että ne katoaa. Tai olin ajatellut sinun lapsillesi testamentata omaisuuteni, mutta pitää nyt vielä katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.

Aina voi testamentata suvun jälkipovelle ja muuten nauttia niiden käytöstä sillä välin. 

Jos kuolee, niin nehän menee veljelle ja jos veli on kuollut, niin hänen lapsensa sitten perivät vaikka ei ole edes sitä testamenttia. 

Ei. Kyllä molempien pitäisi saada oma osuus. Tuollaisen irtaimiston, jolla ei ole kuin tunnearvo, jako on helpohkoa: arvotaan, että kuka saa alkaa. Sitten vuorotellen otetaan se huonekalu/tavara, joka itseä eniten miellyttää, niin kauan kuin ketään ei roina enää kiinnosta.

Sitten voi korostaa, että mikäli veli on reilu niin jätät ne huonekalut hänen lapsilleen. Tosiasia on, että kaikki eivät niitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.

t. lapseton

Olenhan minäkin osa sukua? Ap

Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.

Kuten sanoin, veljeni lapsille ne menisivät jälkeeni. Ap

Ei ne ole sun jälkipolvea ja jos menet naimisiin ja kuolet ensin, puolisosi sukuun ne päätyy.

Lapsiperheessä arvohuonekalut on kohta piirretty tussilla pilalle tai kuolattu ja oksennettu kangaspintaiset tuolit käyttökelvottomaan kuntoon.

Voithan ehdottaa, että kaikki kalusteet arvioidaan rahallisesti ja sinä saat sitten enemmän rahaa kuolinpesästä, veli ottakoon osuutensa tavaroina. Näin menee tasan ja voit ostaa itsellesi sellaisia huonekaluja joista pidät. Voi olla että äkkiä muuttuukin veljen mieli.

Tuokin oli hyvä ehdotus, että sanot, että niiin, onhan tuo niin, että kun ei ole niitä omia perijöitä ja lapsillesi mummon huonekalut riittää, niin testamenttaat oman omaisuutesi sitten  vaikka helluntaiseurakunnalle....