Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Merkkejä mistä tietää että miehestä tulee hyvä isä?
04.10.2010 |
Mistä asioista voi päätellä että mies on ns kunnon mies; sellainen joka hoitaa lapsia ja on hyvä puoliso vaimolleen
Kommentit (42)
Se on tärkeä ominaisuus isässä.
Kannattaa nimenomaan seurailla sitä miten käyttäytyy omien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Miten esim. reagoi jos vanhempi jotenkin "toilailee" tai jos muut riitelevät keskenään. Onko sovittelunhaluinen, vai helposti raivostuva yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkejä, joista näin jälkikäteen saattoi asian päätellä:
-piti poikamiesboxistaan hyvää huolta (tiskasi aina astiat, imuroi kerran viikossa jne.)
-siivosi jopa minun luonani, kun oli käymässä, jos oli kovin sottaista :)
-oli erittäin hyvät ja lämpimät vanhempiinsa
-kohteli minua hyvin serusteluaikana
Mutta hän ei ollut YHTÄÄN lapsirakas. Ei ollut kiinnostunut lapsista, ei edes sukulaislapsistaan. Vakuutteli aina, että omiaan lapsiaan tulee rakastamaan yli kaiken ja suojelee heitä viimeiseen hengenvetoon asti mutta toisten lapset eivät kiinnosta...
Mieheni on hyvä isä, mutta ei kuitenkaan täydellinen (kukapa olisi).
Nykyisin näkyvät huono puolet olisin ehkä voinut huomata siitä kuinka mies toimi minun ollessani sairaana tai kun muuten jossain tilanteessa piti laittaa muut itsensä edelle.
Tiesin myös jo ennen lapsia miehen olevan auttamattoman aamu-uninen, mutta nyt olen saanut todella tuntea miten se hankaloittaa perhe-elämää kun muut menevät aivan eri aikataulussa kuin hän.
Silti olisin tuon miehen lasteni isäksi valinnut, vaikka olisin ymmärtänytkin nuo puutteet. Yllätyksenä kuitenkin tuli kuinka minun piti muuttua lasten myötä niin paljon enemmän kuin hänen. Jonkunhan on pakko joustaa.
Edellä joku kehotti tarkkailemaan tilanteita, joissa miehen pitäisi asettaa jonkun muun tarpeet omiensa edelle. Tämä kuulostaa aika hyvältä. Noin muuten luulen, että takuuvarmoja mittareita on aika vähän. Moni voi pitää itseään todella 'kunnollisena' ja halua kovastikin päästä isäksi, mutta näistä ei pidä päätellä liian helposti mitään. Kukapa itseään hulttioksi tunnustaisi, ja isäksi haluamisenkin motiivit voivat olla vaikka mitä.
Itselläni kävi hyvin; valitsin henkisesti terveen, epäitsekkyyteen kykenevän, suoraselkäisen miehen, joka on osoittautunut sekä loistavaksi isäksi että puolisoksi. Exäni taas on osoittautunut omassa ns. elämässään täydeksi kusipääksi, johon tutustumista jokainen häneen investoinut nainen katuu ja joka kaikesta päätellen on myös isänä epäkypsä kriisipesäke. Mistä tämän olisi voinut seurusteluaikana ennustaa? Vaikeaahan se on, mutta jotain olisi voinut yrittää päätellä koko elämänhistorian epänormaaliudesta, mielenterveysongelmista (ja niiden laadusta) ja itsekeskeisyydestä.
...tässä on kerrottu. Totta kai on helppo sanoa, ettei mitään varmaa hyvän isän merkkiä olekaan, mikä on ihan totta. Mutta kyllähän nämä "ennusmerkit" antavat erittäin hyvin osviittaa tulevasta.
Yksi hyvä juttu, mikä itselleni tuli vielä mieleen on hyvä itsetunto.
Tarkoitan siis, että kun itsetunto on kunnossa, mies ei ala suorittamaan lastensa kautta. Tyypillisiä huonoja esimerkkejä tästä ovat mm. ne "lätkäisät", jotka karjuvat joillekin 8-vuotiaille kentän laidalle, että kuinka sitä kiekkoa oikein pelataan.
Tai että haluavat ehdottomasti, että poikalapsi harrastaa jotain "miehekästä". Eikä isä todellakaan olisi kannustava, jos lapsi haluaisi harrastaa vaikkapa viulunsoittoa, vaikka hänen edellytyksensä olisivatkin mainiot juuri tähän.
Usein nämä isät ovat muuten niitä kavereita, jotka pitävät poikalapsia jotenkin parempina ihan vain siksi, kun eivät itse osaa samaistua tyttöihin.
Ja mistäkö hyvän itsetunnon sitten erottaa? No, hyvällä itsetunnolla varustettu mies mm.
- osaa nauraa itselleen.
- kunnioittaa ihmisiä: naisia, vanhuksia, vammaisia...
- on riittävän epäitsekäs
- hänen elämänsä on "ryhdissä", eli kaveri mm. pitää minkä lupaa niin vapaa- kuin työajallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa mistäkö voisi ennustaa?
Etköhän nyt itse jo kerro exäsi osalta aika monta hyvää (tai siis tässä tapauksessa huonoa) ennusmerkkiä?? Jos miehellä on mielenterveysongelmia, elämän historia on epänormaali ja hän on itsekeskeinen, niin eikö tuossa ole jo AIKA hyviä varoitusmerkkejä???
Edellä joku kehotti tarkkailemaan tilanteita, joissa miehen pitäisi asettaa jonkun muun tarpeet omiensa edelle. Tämä kuulostaa aika hyvältä. Noin muuten luulen, että takuuvarmoja mittareita on aika vähän. Moni voi pitää itseään todella 'kunnollisena' ja halua kovastikin päästä isäksi, mutta näistä ei pidä päätellä liian helposti mitään. Kukapa itseään hulttioksi tunnustaisi, ja isäksi haluamisenkin motiivit voivat olla vaikka mitä. Itselläni kävi hyvin; valitsin henkisesti terveen, epäitsekkyyteen kykenevän, suoraselkäisen miehen, joka on osoittautunut sekä loistavaksi isäksi että puolisoksi. Exäni taas on osoittautunut omassa ns. elämässään täydeksi kusipääksi, johon tutustumista jokainen häneen investoinut nainen katuu ja joka kaikesta päätellen on myös isänä epäkypsä kriisipesäke. Mistä tämän olisi voinut seurusteluaikana ennustaa? Vaikeaahan se on, mutta jotain olisi voinut yrittää päätellä koko elämänhistorian epänormaaliudesta, mielenterveysongelmista (ja niiden laadusta) ja itsekeskeisyydestä.
hyvä olisi, jos tuleva puoliso (oli muuten tuleva isä tai äiti!) on ehtinyt asua yksin, ja pitää huolta omasta taloudestaan. Suoraan äidin helmoista muuttavaa puolisoa ei kannata ottaa!
Itse tein tämän "virheen", ja lopputulos on, että muuten hyvää isää pitää aika ajoin hoitaa ja huoltaa kuin yhtä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä olisi, jos tuleva puoliso (oli muuten tuleva isä tai äiti!) on ehtinyt asua yksin, ja pitää huolta omasta taloudestaan. Suoraan äidin helmoista muuttavaa puolisoa ei kannata ottaa!
Itse tein tämän "virheen", ja lopputulos on, että muuten hyvää isää pitää aika ajoin hoitaa ja huoltaa kuin yhtä lapsista.
Ja olen alkanut myös miettiä että kannattaako tämän miehen kanssa tehdä lapsia siitä syystä, että hänen lapsuudenkodissaan äiti huolehtii kaikista kotitöistä aina sekä lastenhoidosta, ja isä vaan ryyppää. En halua sellaista meille, enkä aio ikinä jäädä kotiäidiksi.
oma mieheni oli täysi renttu ja hulttio vielä esikoisen odotusaikana, mutta syntymä sai jotain aikaan ja nyt kyseinen mies on rakastava, huolehtiva ja hyvä koti-isä kolmelle lapsellemme :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkejä, joista näin jälkikäteen saattoi asian päätellä: -piti poikamiesboxistaan hyvää huolta (tiskasi aina astiat, imuroi kerran viikossa jne.) -siivosi jopa minun luonani, kun oli käymässä, jos oli kovin sottaista :) -oli erittäin hyvät ja lämpimät vanhempiinsa -kohteli minua hyvin serusteluaikana Mutta hän ei ollut YHTÄÄN lapsirakas. Ei ollut kiinnostunut lapsista, ei edes sukulaislapsistaan. Vakuutteli aina, että omiaan lapsiaan tulee rakastamaan yli kaiken ja suojelee heitä viimeiseen hengenvetoon asti mutta toisten lapset eivät kiinnosta...
Ekan vuoden hoidin lasta käytännössä yksin. Tokana vuonna olen hoitanut lasta noin 90 prosenttisesti. Mutta on jäämässä kotiin lapsen kanssa ensi vuonna, kun minä menen töihin. Mjaa - ehkä tässä sittenkin on toivoa...
että mies kohtelee vaimoaan kuten omaa äitiään
ihan allekirjoittaisi tätä. Miehelläni on paremmat välit anoppiinsa kuin omaan äitiinsä. Äidin kanssa puhevälit poikki kenties lopullisesti, viimeksi mies käski anopin pois pihaltamme. Alussa minun oli vaikea uskoa anopista kuulemiani seikkoja, mutta ei enää. Anoppi on kaksinaamainen tyyppi ja mieheni on saanut siitä kärsiä.
Mieheni on 4 vuotta nuorempi kuin minä, ja joissain asioissa 10 vuotta henkisesti vanhempi..epäröin alussa, olen aika epäluuloinen ihminen ja en rakastu päätä pahkaa. Tarkkailin seurustellessa muutamaa asiaa:
- vei minut kolmen viikon jälkeen esittelyyn appiukolle (ja olen ainoa, joka on sellaiseen "päässyt")
- kertoi rehellisesti elämästään (sain varmistusta muualta)
- koti oli siisti eikä jättänyt tavaroitaan ympäriinsä
- raha-asiat hoidettu ja hoiti muutkin asiat asenteella "just nyt eikä viidestoista päivä"
- piti aina omiensa puolta
- puuttui esim. kadulla, jos näki lasten kiusaavan toisiaan
- osas aina olla luontevasti lasten kanssa, ei koskaan ollut mairea, ei vältellyt eikä tunkeillut
- oikeastaan lopullisesti rakastuin siinä vaiheessa, kun tulin 3 kk seurustelun jälkeen vahinkoraskaaksi ja mies riemastui heti, että pidetään se. Kun siitä tuli keskenmeno, mies piti itkevää minua sylissä koko yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...vaan kokonaisuus ratkaisee. Totta kai, jos muuttaa suoraan sellaisesta kodista, jossa ei ole tarvinnut tikkua pistää ristiin, niin varmasti on hankalaa!
Sinun tapauksessa virhe on myös se, ettet ole miehelle tehnyt selväksi sitä, että sinä ET ole se joka taloudessa tekee kaiken. Mies mielellään toki nauttii palvelusta, jos sitä vain joku hänelle antaa...
Itse olen muuttanut suoraan vaimoni kanssa yhteen eikä ole sen suhteen ongelmia ollut. Tosin eipä minua äiti paaponut olekaan, vaan ihan normaalisti kasvattanut ja kotityöt opettanut.
Eli tässäkin kokonaisuus ja järjen käyttö ratkaisevat.
hyvä olisi, jos tuleva puoliso (oli muuten tuleva isä tai äiti!) on ehtinyt asua yksin, ja pitää huolta omasta taloudestaan. Suoraan äidin helmoista muuttavaa puolisoa ei kannata ottaa! Itse tein tämän "virheen", ja lopputulos on, että muuten hyvää isää pitää aika ajoin hoitaa ja huoltaa kuin yhtä lapsista.
Miten kohtelee muita ihmisiä ja esim. isovanhempiaan, äitiään, isäänsä, sisaruksiaan.
Mitä mieltä on lapsista.
Onko kypsä.
Onko sanojensa takana.
Ei saa olla pahoja addiktioita esim. viinaan, peleihin, huumeisiin jne...
Ei saa vaipua masennukseen usein.
Yleensäa arvot kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kypsyin tyypin kusipäisyyteen ajoissa, mutta sai se lankaan jonkun onnettoman... josta voisi peräti sanoa että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Jaa mistäkö voisi ennustaa?
Etköhän nyt itse jo kerro exäsi osalta aika monta hyvää (tai siis tässä tapauksessa huonoa) ennusmerkkiä?? Jos miehellä on mielenterveysongelmia, elämän historia on epänormaali ja hän on itsekeskeinen, niin eikö tuossa ole jo AIKA hyviä varoitusmerkkejä???Edellä joku kehotti tarkkailemaan tilanteita, joissa miehen pitäisi asettaa jonkun muun tarpeet omiensa edelle. Tämä kuulostaa aika hyvältä. Noin muuten luulen, että takuuvarmoja mittareita on aika vähän. Moni voi pitää itseään todella 'kunnollisena' ja halua kovastikin päästä isäksi, mutta näistä ei pidä päätellä liian helposti mitään. Kukapa itseään hulttioksi tunnustaisi, ja isäksi haluamisenkin motiivit voivat olla vaikka mitä. Itselläni kävi hyvin; valitsin henkisesti terveen, epäitsekkyyteen kykenevän, suoraselkäisen miehen, joka on osoittautunut sekä loistavaksi isäksi että puolisoksi. Exäni taas on osoittautunut omassa ns. elämässään täydeksi kusipääksi, johon tutustumista jokainen häneen investoinut nainen katuu ja joka kaikesta päätellen on myös isänä epäkypsä kriisipesäke. Mistä tämän olisi voinut seurusteluaikana ennustaa? Vaikeaahan se on, mutta jotain olisi voinut yrittää päätellä koko elämänhistorian epänormaaliudesta, mielenterveysongelmista (ja niiden laadusta) ja itsekeskeisyydestä.
Millainen suhde miehellä on isäänsä? Läheinen? Lämmin?
Ovatko miehen vanhemmat eronneet vai onnellisesti naimisissa? Millainen asema miehellä on sisarusparvessa? Esikoiset ja keskimmäiset yleensä vastuuntuntoisempia kuin iltatähdet jne.
-vastuuntuntoinen & velvollisuudentuntoinen
-rehellinen
-pärjäsi lyhyillä yöunilla
-ajatteli aina ensiksi, mikä olisi parasta mulle tai muille, omat tarpeet tuli vikana
-kohteli kaikkia ihmisiä, niin tuttuja tai tuntemattomia, hyvin ja kuin kunnioituksella
-tuli loistavasti toimeen lasten kanssa ja tykkäsi peuhata
-arvosti kotiäitiyttä
Ja hyvä isä tuli. Naimisissa olemme olleet jo monta vuotta, mutta edelleen ihmettelen JOKA päivä, millaisen aarteen sain puolisokseni.
Ei kukaan ole isänä täydellinen eikä kukaan ihan surkea paitsi jos ei pidä lainkaan yhteyttä lapseensa.
Hyvillä hoivavietin omaavilla äideillä näyttää olevan taipumus valita vähemmän hoivaavia maskuliinisia isiä lapsilleen ja päinvastoin.
Kaikki ovat omalla tavallaan vanhempia.
Mutta kuka tahansa äiti tai isä voi seota tai palaa loppuun koliikkivauvan kanssa valvoessa tai uhmaikäisen kanssa tapellessa. Yleensä seurauksena on vain hirveitä riitoja, toisinaan perheväkivaltaa tai ero.
Vaikea näitä ongelmia on ennustaa, paitsi että vaikea lapsuus saattaa nousta ikävällä tavalla esiin kun saa omia lapsia.
Miehestä tulee hyvä mies kun on hyvä ihminen.
ottaa toiset huomioon, ei viihdy baareissa,hoitaa raha-asiansa,pitää lapsista, puhuu nätisti, eikä huuda
Alue: Aihe vapaa
Minä tapasin mieheni baarissa, ja hän oli hulttio mistä silloin kovasti pidin. Biletyskeskeistä elämää jatkui vuosia. Kun tulin raskaaksi ja esikoinen syntyi, elämämme muuttui valtaisasti. Hänet tavatessani en olisi kuvitellutkaan, että hän on se joka jaksaa minua paremmin valvoa sairaan lapsen kanssa, ja loistava isä jonka huumori ei koskaan petä.