** JOULUNTÄHTIEN TIISTAI**

Ensin pitää tietysti Kukkaa onnitella!

Sit kovasti kyl ihmettelen noita sinikellon lääkäreitä, ihan uskomatonta et voi olla noin erillaiset kommentit.

Nyt on hieman mieli maassa tääläkin. Kävin tos samalla työkavereille toivottamassa hyvää joulua ja vein vähän suklaata heille. Niin se ehkä tärkein ja ihanin työkaverini kertoi et hänen isällä on todettu syöpä ja et tuskin selviää jouluun asti.. Inhottavaa kun ei pysty mitään sanomaan tai tekemään tuossa tilanteessa.

Ilahtui kuitekin kun olin hommannut hänen koiralle tonttu asun.

No, niin sit taas päivän hommiin.

Tuikkikaa tähtöset ja voikaa hyvin!

nefili

Onnittelut Kukalle vauvasta!

Helille voimahali, kovin on raskas alku pikkuisella. Onneksi kuitenkin on hoidettavissa oleva tauti. Toivottavasti pieni paranee nopeasti ja pääsee viimeistään jouluksi kotiin.

JonijaJenni:lle osanotto. Tunteet ovat varmaan ristiriitaiset, kun on toisaalta iloa vauvasta ja surua menetyksestä ja sitten vielä joulukin siihen päälle. Jaksamista!



GALLUP: Olen tänään iloinen ja onnellinen siitä, että sain jälleen nukkua omaan tahtiini ja niin myöhään kuin halusin. Ne yöt ja aamut ovat pian hyvin vähissä. Olen myös onnellinen siitä, että lapseni on olemassa ja hengissä, vaikka vielä vatsassa onkin. Sikiön kehitys, kasvu ja syntymä tuntuvat suurilta ihmeiltä.



Ja sitten purnauspuoleen... Neuvolassa meni jälleen usko syntymiseen: vauva ei ole edelleenkään laskeutunut. Ei myöskään supistele, ei tule limaa eikä mitään muutakaan. Tai no, tulee sitä limaa kyllä, mutta ihan väärästä päästä :D Sf-mitta oli pompannut keskikäyrältä yläkäyrän yli. Hui! Muutoin kaikki kyllä ihan ok, eli odottelua voi jatkaa hyvillä mielin.



Justiinaa 40+1

9. päivä lauantaina!!!! Kuusi päivää päälle 40 viikkoa. Pääsimme eilen jo kotiin ja nyt nautitaan koko perheen voimin vauva-arjesta. Vaikka on tämä niin ihmeellistä että tuntuu että on arki kaukana!!! Olen haljeta onnesta.



Suursylillinen voimia kaikille jotka synnytystä odotatte ja myös teille jotka olette jo nyyttinne noutaneet!!



Pinoja en ole ehtinyt vielä lukea ajan tasalle, joten en kommentoi enempää.



Voikaa hyvin, t. Maituliini ja pikkusisko 3 pv

Huomenta kaikki tonttuset ja onnea PIKKUSISKO ja HELI. Kurjalta tosin nyt kuulostaa tua helin alkutaival pojan kanssa, kyllä hän varmaan pian kotiin pääsee.

Itsellä kohtuu yö takana, vain 4 kertaa hereillä :) mut ei onneksi juuri minkäänlaisia kipuja. Meninkin nukkumaan ajatuksella et tänä yönä ei sit lähdetä, kun on tänään dagiksen joulujuhla ja sinne pitää päästä!

Ostin kans " miehelle" eilen siiderin ja sitä autuaasti vähän maistelin, ai ett oli nannaaa..

Eilen sit unohtui ostaa sukkikikset tytölle joten nyt täytyy lähteä kaupungille.. (ihan vahingossa unohtui :o) ).

Kovin on tosiaan raskasta meillä viimeisillä nämä viimeiset hetket, kaikilla alkaa olemaan mitta vissiin täynnä. Siispäsain momin viestistä idean GALLUPPIIN: Mikä on se asia mikä tekee sinut tänään iloiseksi??? yritetään keksiä ainakin se yksi ilon aihe päivässä! Itsellä se on ehdottomasti illalla olevat lasten juhlat.

Nyt pukemaan ja pakkelia naamaan.

nefili 37+4 uä:n mukaan mentäis jo jossain 38 viikolla

Se ei ainakaan ole tämä todellakin pyörivä olotila! Kuukautisten mukaan viikkoja on takana 43 ja ultran mukaan 41...sunnuntaille pitäisi varata aikaa synnärille, jos mitään ei sitä ennen tapahdu! No onhan tässä päiviä!



Mikä ilahduttaa? Olen aivan totaallisen rakastunut esikoiseeni. En tiedä onko ne nämä raskaushormoonit, mutta muksu nyt vaan on niin suloinen, jääräpäinen, itsepäinen, uhmaa poteva pikku söpöläinen. Joka vie äidin hermot, mutta saa silti iloiseksi ja onnelliseksi! Minä jopa ikävöin häntä kun muksu on päivät tarhassa. Ajatus vauvan syntymästä pelottaa, mutta samalla myös tuntuu ihanalta. Siihen ei voi enää mennä tolkuttoman kauan! Ystävät ja läheiset ilahduttaa... kaikki on niin läsnä tässä vauvan odotuksessa! Uusi kaappi ilahduttaa...vihdoin löysin oikein sopivan kaapin eteiseen! Vuosihan sitäkin tuli etsittyä :)



Jaksamisia jakautuneille vauvojen kanssa ja muille voimia loppumetreille!

Heti aluksi onnittelut kaikille vauvaantuneille! Taisin eilen unohtaa onnitella ja niin kuin joku jo aiemmin mainitsikin, joulutähtösten luukut aukeavat niin tiheään tahtiin (*kateellinen huokaus*) että ei meinaa perässä pysyä, kuka on käärönsä jo saanut ja kuka vielä odottelee.



Yö meni todella rauhallisesti, hirveää myrskyä lukuunottamatta! Tytötkin valittelivat aamulla että nukkumisesta ei oikein meinannut tulla mitään kun tuuli myllersi nurkissa. Mies taasen ounasteli illalla että josko se olisi tämä yö jolloin lähtö tulee, keli olisi juuri sopiva synnyttämiseen =) Kunnon räntäsade vain puuttui. Mutta ei tullut lähtö, ei. Kaikki eiliset vaivat ja tuntemukset ovat taas tipotiessään ja raskausolo on kohtuullisen hyvä.



Lueskelin illalla ennen nukkumaan menoa synnytystä edeltävästä masennuksesta ja huomasin itsessäni näitä piirteitä. Olen jo pidemmän aikaan ajatellut olevani jollain tavalla poikkeuksellisen väsynyt ja aikaansaamaton, mutta en tällaisesta oireyhtymästä ole koskaan ennen kuulutkaan. Toivottavasti ei enteile synnytyksen jälkeistä masennusta. Siihen ei taitaisi voimavarat tällä perheellä riittää. Vaikka, jos sairastuu niin ei siinä taida paljon auttaa pyristellä vastaan. Joka tapauksessa, tämän hetkinen olotilani saattaa hyvinkin lähennellä jonkin asteista masennusta. Tai ehkäpä ylitsepääsemätön väsymys lienee oikeampi termi, mutta ei väsymys ainakaan kovasti piristä mieltä! Ilma tympii, väsymys ottaa päähän, ensi viikolla oleva joulu ketuttaa. Mitään en jaksaisi/ viitsisi/ tahtoisi tehdä, puoliväkisin on raahattava aamulla itsensä sängystä ylös tyttöjä herättelemään ja päivää aloittelemaan. Toisaalta olen mennyt koko viimeisen viikon kuin heikkopäinen enkä ole ehtinyt levätä kunnolla. Ehkä tämä on elimistön tapa ilmoittaa että nyt on ihan oikeasti otettava rauhallisesti ja levättävä tulevaa koitosta varten.



Sorry että tästä tuli tällainen valivali-viesti (taas jälleen kerran). Jos nyt malttaisi mennä muutamaksi tunniksi petiin ja peiton alle, tuskin tuosta ainakaan haittaa olisi =)



Teppis 38+3

Helillä on tosiaan ollut rankka alku vauvan kanssa. Hirveän ikävää tuollainen. Onneksi vauva on kuitenkin hyvässä hoidossa.



Itsellä alkaa nousta kaikenlaista mieleen, mitä pidemmälle tämä raskaus menee. Päivät tuntuvat loppuvan kesken eikä mitään todellista tapahdu. Pelkään ihan kauheasti, että vauvalle sattuu vielä jotain pahaa joko synnytyksessä tai sitä ennen. Itkettää joka päivä. Oletan kyllä, että tämä johtuu hormoneista. Onhan tässä toisaalta ollut kaikenlaista viime aikoina.



Limaa tulee joka päivä jonkun verran ja yöllä taas sattui vatsaan kuin menkkojen aikana. Kipu tosin helpotti aina välillä ja sain hieman nukuttua. Supistukset ovat taas loppuneet kuin seinään pariksi päiväksi. Flunssa alkaa onneksi helpottaa.



Jaksamista kaikille odottajille.



rv. 40+3

Unohdin gallupiin vastata eli löytyy sitä ilonaiheitakin joka päivästä! Sain tänään postissa kauan odottamani paketin... pienestä sitä ihminen on iloinen, hih hih!!

Heti ensiksi onnea kaikille jouluntähtösille, joilla on jo vauva kainalossa!

Tuntuu, että vauvansa noutaneita on jo hirmuinen joukko. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa tulla viellä kertomaan synnytyksestään. Niitä on mukava käydä lukemassa kun itse viellä odottelee H-hetkeä.



Täytyy myöntää, että nyt alkaa todella olla tukala olo ja olisin valmis synnyttämään vaikka heti. Suurin ilon aihe mulla on just tällä hetkellä viime yönä irronnut limatulppa! Tietysti olen onnellinen lapsista ja rakkaasta miehestäni, mutta olo on aika itsekeskeinen ja synnytykseen valmistautuva. Onneksi kaksi vanhempaa lasta työllistää sen verran, että päivät kuluu kohtuudella.



t.Bambi3 ja vauveli 40+1

Heti alkuun onnittelut uusille vauvautuneille!

Ja sitten heti perään vastaus galluppiin: Päivän ehdoton riemunaihe on se että supistelee!! Jeee :D :D Alkoi eilenillalla, aina sillon tällön, yöllä kyllä nukuin ihan hyvin enkä huomannut kun pari pientä. Nyt aamulla jatkunu samaten kun eilen illalla, ehkä vähän harvemmin kyllä. Ei siis vielä mitenkään kovin usein eikä säännöllisesti, eikä ees kovin kipeesti, mutta sen verran kuiteski sattuu että jopa tää tyttö huomaa ;) Riemunaiheeksi riittää kuitenkin, sentäs

jotain

tapahtuu vaikka saattaahan tässä vielä mennä viikkotolkulla :D Niinjuu ja [b]Tinurille[/b] piti sanoa että juu päivää sinua myöhemmin on mulla la, eli tosiaan sunnuntaina. Oikein muistelit:)

Nyt vaan sitten noiden suppareiden takia mies ilmotti etten saa enää lähteä mettään lenkille, joten nyt iski heti tekemisenpuute.. Koiruuskin kyttää että miksei jo mennä. Kai sitä vois sitten kävellä pienemmän lenkin vaan tuolla kävelyteillä.. kävis matkalla vaikka hakemassa leffan tai jotain. Saa mies lenkittää haukun kunnolla sit illalla :)

Mutta eipä muuta tällä erää. Vointeja ja jaksuja kaikille :)

-nesselia & masukki 39+2

KUKKA75 on saanut viime yönä (muistaakseni oli) klo: 00.26 TYTÖN. Strategiset mitat pikkuneidillä ovat 3300g ja 49cm. Rv:t tais olla 40+5 paikkeilla. Ei siis pitäneet hänen poikafiiliksensä paikkansa ;)



Meillä vaihtui ilo uudesta tulokkaasta sukuun suruksi. Miehen mummu kuoli su-ma välisenä yönä. Aivan yllätys ei ollut mutta silti yhtä kamalaa tietenkin. Sai useamman sydäninfarktin, joista 1. tuli meidän Fantin (nyt 13pvää) ollessa 1 päivän ikäinen. Hautajaiset on sitten juuri ennen joulua eli täysin toisenlainen joulu kuin mitä kukaan osasi ajatellakaan...



Muuten meillä menee ihan hyvin. Fantti herää pari kertaa yössä syömään joten onneksi nukkuakin saa. Tosin valvotti su-ma yönä ekan kerran kunnolla. Aivan kuin olisi pikkuinen aavistanut jotain. Isosisko auttaa kovasti pikkuveljen hoidossa. Isoveli (1v8kk) käy aina silittämässä vauvaa ja laittamassa tuttia suuhun. Mustasukkaisuutta ei ole toistaiseksi ilmennyt. Oma leikkaushaava on aika hyvin parantunut, huomenna 2vkoa sektiosta. Tosin tässä välissä kipeytyi yhdestä kohtaa uudelleen mutta nyt tuntuu menneen ohi. Taisi vaan kärsivällisyys auttaa ja seurantalinja :)



Tsemppiä oman kalenterin luukun avautumista odottaville ja onnea kaikille oman joulutähtösen jo maailmaan saaneille.



Outi ja Fantti-poika 13pvää

Ensimmäisenä onnittelut uusille vauvatulokkaille, omansa ovat siis saaneet [b]Heli[/b], toivottavasti pieni poikanne paranee pian! Ja [b]Kukka[/b], onnea tytöstä!



Flunssa jatkuu, plääh, joskaan ei ole pahentunut. Äitiysneuvolassa käyty aamulla, kaikki kunnossa ja taas th tsemppaili, ettei varmaan tarvitse perjantaina tulla... Seuraava aika olisi jo perjantaille siksi, että la on lauantaina ja pitäisi varata aikaa yliaikaiskontrolliin heti seuraavalle viikolle. Saapa nyt nähdä. Alavatsaa ja alaselkää juilii ja välillä supistaakin. Limaa tulee vähitellen, mutta ei todellakaan mitään kourallisia... Toivossa kuitenkin eletään :) Viimeistään ensi viikolla meille tulee vauva joka tapauksessa!



Heh, astrologiaa harrastavalla ei aika tule pitkäksi vauvan syntymäajankohdan " suotuisia merkkejä" tutkiskellessa, huomenna puoliltapäivin Kuu siirtyy Vaa' an merkkiin ja luulen tämän vauvan tulevan siitä seuraavien 2 päivän sisällä :), siis kun Kuu on edelleen tuossa merkissä :DDD Miksikö? Itse olen " horoskooppimerkiltäni" Vaaka ja esikoistyttö on Kuumerkiltään Vaaka, on nimittäin aika klassista saada kuumerkikseen äidin aurinkomerkki ;), Kuu syntymäkartalla kun kertoo ennenkaikkea äitisuhteestamme eli siitä varhaisesta hoivasta, mitä olemme saaneet ;D ...Uskoo ken tahtoo! :D



Kivaa oli lukea vauva-arjen kuulumisia, [b]USAmama[/b], hienoa että arki on lähtenyt sujumaan, samoin kuin [b]Outin ja Fantti-pojan[/b] elämä. Osanottoni perheellenne suruun...



Ja sitten vielä GALLUP-vastaus. [b]Tänään minua ilahduttaa[/b] reipas esikoistyttö (ihana & kamala uhmaikäinen), miehen syntymäpäivä, se, että olen ollut koko raskauden ajan hyvässä kunnossa (pikkukremppoja ei lasketa!), vauvan liikkeet ja se, että vihdoinkin ulkona PAISTAA AURINKO!



Tinuri ja " Alpi Itupulla" rv 39+3



PS. Huomenna aamulla taas vyöhyketerapiaan, josko jo sitten alkaisi tapahtumaan :)

Josko minäkin kantaisin taas korteni kekoon täältä taustalta. Yhtenä pallona edelleen (vaikka oletettua pienempänä), rv 39+5 kasassa.



Ja varoitus, nyt tulee taas pitkä juttu...

Jos teistä joku muistaa, niin lääkäri pelotteli 2-3 viikkoa sitten vähäisellä lapsivedellä, joka seuraavassa kontrollissa oli onneksi ok. Kontrollissa verikokeista tosin löytyi sanomista ja sitä turvotusta jaloissa oli jo ollut kuukauden verran. Samoin alkoivat paineet nousta, vaikka pissa olikin puhdas. Uusiin verikokeisiin ja käsky kävi osastolle makaamaan. Epäilynä raskausmyrkytys, josta ei ihan varmuutta tullut. Paineet laski ja turvotus hävisi, kun ruokavalio palautui vähäsuolaiseen. Trombosyytit (verihiutaleet) vaan pysyvät alhaalla...



Meni vähän usko lääketieteeseen kun parin päivän aikana 4 lääkäriä suhtautui aivan erilailla. Paikat oli siis epäkypsät, kohdunkaula lyhentymätön ja täysin kiinni. 2 olisi siitä huolimatta aloittanut käynnistämisen ja 2 oli ehdottomasti sitä vastaan. Yksi ois makuuttanut sängyssä liikkumatta, vessassa ja ruokakärryllä ois just ja just saanut käydä. Kaksi oli erittäin huolestuneita veriarvoista ja paineista ja olisivat antaneet liikkua suht normaalisti omaa oloa kuunnellen. Ja viimeinen oli sitten sitä mieltä ettei missään ole mitään vikaa (kaikki normaalia näin raskauden viimeisillä viikoilla) ja käski juoksemaan portaita 5:een kerrokseen useita kertoja päivässä jotta synnytys lähtisi itsekseen käyntiin... No tää vika päästi mut onneksi takaisin kotiin. Enkä ole juossut niitä portaita (ei täältä löydy niitä), liikkunut muuten suht normaalisti.



Verikokeissa ramppaan 2 krt viikossa ja jos arvot putoaa, ei saa synnyttää ennenkuin ne on korjattu. Ja täällä ei ole verihiutaleita varastossa, vaan niitä odotetaan sitten Helsingistä tai Tampereelta... Hirvittää vaan, jos synnytys käynnistyy luomuna (mitä ainakin vielä epäilen) ja veriarvojen takia se pitääkin pysäyttää. Siinä vaiheessa kun ei voida sektiotakaan tehdä verenvuotoriskin takia.



Huomenna on kontrolli äitipolilla, saas nähdä onko kypsymistä tapahtunut, kun supistellut on öisin säännöllisen epäsäännöllisesti (3-30min välein) jo 4-5 yön ajan, mutta aamun koitteessa aina loppuneet.



Onneksi sateet ovat lakanneet ja aamuöinen myrskykin on takana... Josko sitä lähtisi pihalle hommiin.



t.sinikello rv39+5

Onnea kaikille pienen nyyttinsâ saaneille!



Eilen yritin kâvellâ ja ja hommailla kaikenlaista jotta synnytys käynnistyisi vaan ilman tulosta. No olo on niin hyvâ ja mihinkâân ei satu joten kyllâ tâssâ jaksaa odottaa muutaman pâivân. huomenna on laskettuaika, ja oman pienen kâârôn saaminen tulee konkreettisemmaksi koko ajan. Mieskin on ihan innoissaan ja huolehtii ettâ minulla ja vauvalla on kaikki hyvin. Yhdeksân kuukauden odotus alkaa olla takanapâin.



Gallupista: Iloiseksi minut saa tânâân se, ettâ takana on hyvin nukuttu yö ja nyt tunnen olevani virtaa tâynnâ. oma mies saa myôs hymyn huulilleni. Myôs se ettâ olen saanut siivottua tânâân tuo hyvân mielen.



Aurinkoista tiistaita kaikille!



ellinoora ja masuasukki

Heippa kaikille joulukuisille.



Kirjoittelen pinoon ensimmäistä kertaa, lukemassa olen kyllä käynyt lähes päivittäin ja monista viesteistä tunnistanut itseni =).



Ihan ensiksi onnittelut kaikille vauvan jo saaneille. Meidän odottajien lista vaan lyhenee.



Itselläni siis menossa 37+6 ja olo on ihan valmis synnyttämään. Yöt menee enempi vähempi valvoessa ja joinakin iltoina/öinä on supistellut jopa 6 min välein, mutta sitten ovat taas loppuneet kuin seinään. Esikoinen syntyi 40+1 ja pikkukakkonen 39+0, joten elän toivossa, ettei tästä kolmosestakaan pahasti yliaikainen tulisi.

Muita merkkejä ei sitten olekaa, ei limaa tms. Täytyy varmaan raahat itsensä lenkille, jos vaikka auttaisi.



Ja sitten mikä tekee tänään iloiseksi. Lasten päiväkoti valokuvat tulivat juuri postin mukana ja olivat niin kertakaikkisen hellyyttäviä, että ihan mieli herkistyi. Siitä tulin tosi iloiseksi.



Tsemppiä kaikille viime metreillä =)

No jopas oli positiivisen kuuloinen aloitus. Tänään on jotenkin mieli maassa. Voi johtua siitä, että kerkesin tottumaan, kun anoppi oli seurana viikon verran. Nyt on sitten niin yksinäistä, kun ei ole aikuisen seuraa. Mieskin on koko päivän töissä ja tulee vasta puolen yön aikaan. Onneksi sentään on tuo ihana esikoinen, jonka perässä saa juosta pää kolmantena jalkana. Hoh hoi!

Olen mukamas asennoitunut siihen, että tämä kakkonen menee kaks viikkoa yli lasketun, mutta silti sitä vaan odottaa että pääsee synnyttämään. Hemmetti, kun tämä ihmisen mieli on niin kummallinen..



Mä luulin jo viime perjantaina, että synnytys on käynnistyny, kun alaselkää alkoi polttelemaan ja suppareita alko tulemaan, mutta niin ne vaan lopahti, kun lepäsin. Sen jälkeen on tullu varmaan kaks supistusta koko aikana. ÄRSYTTÄÄ!!! Eikä nekään perjantaiset supparit ollu mitään alakertaan tehny. Edelleen paikat tiukasti kiinni ja kaulaa jälellä 3 cm ja vauvan pää oli vielä " irrallaan" .



Ainut asia mikä minua tänään ilahduttaa on se, että menen moikkaamaan hyvää ystävääni.



Nyt taidan mennä ottamaan pienet tirsat pojan viereen, jos vaikka heräis sitten paremmalla mielellä..



- lillamaar rv 37+6 -