Lue keskustelun säännöt.
apua iltatoimiin!
11.12.2006 |
meillä on pidetty sama rytmi siitä asti kun esikoinen 2v. Eli iltapala, kirjan lukeminen, pyjaman vaihto, iltapesu ja iltarukous ja laulu. Kun mies kotona viikonloppuisin niin ei mitään ongelmaa, mutta kun olen yksin (eli arki-illat) niin lapset hilluu vaikka minkä tekisin. Eli alkaa pari tuntia kestävä vesi-pissi-äitin sänkyyn-laita peittoa-vettä-pissille-jalkaan koskee-mahaan koskee-vettä-pissille jne ja jokainen vuorollaan...Nykyisin olen alkanut revetä totaalisesti kun tunti on kulunut. Saan jo sellaisia raivareita, että itseänikin hirvittää. Olen lapsille puhunut niistä ja kertonut, että väsyn siihen juoksutukseen, hyppimiseen ja apinatarha-meininkiin, mutta mitään apua ei siitä ole ollut. Lopulta siis repeän ja alan karjumaan ja heittelmään tavaroita - totaali repeäminen siis. Siinä vaiheessa lapset yleensä menee kipin kapin kiltisti omiin sänkyihin ja nukahtavat muutamassa minuutissa, mutta aika rasittava nukutuskeino on tuokin. Miehelle olen puhunut, mutta hän ei ehkä ymmärrä asiaa, koska on niin harvoin nukutusaikaan kotona ja häneltä se sujuu vartissa.
Seuraavana narunjatkoksi
Kommentit (10)
menetettyjä arki-iltoja.
Olen kokeillut sitäkin, että passitan kyselijät aina vaan takaisin omaan huneeseen, mutta kohta kuomaan, että he ovat pistäneet kotileikit pystyyn ja heittäneet pyjamat pois, pukeneet uikkarit, alkaneet rakennella palapelejä tms.
Menevät nukkumaan siis 20 ja nukahtavat joskus ennen 22. Aamulla heräävät klo 7 jälkeen. 5v ei nuku päiväunia, mutta 3,5v joskus nukkuu ja 1,5v nukkuu päivittäin. Ovat päiväkodissa 4pv viikossa eli teen lyhennettyä työviikkoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja juotavaa ei yötä vasten tarvitse, pissalla käydään ennen sänkyyn menoa. Sitten pulinat pois ja nukkumaan. Lähdet pois huoneesta ja lapset ei sängyistä ylös nouse enää sen jälkeen. Lapsetkin huomaavat kun olet todella päättänyt että he nukkuvat , kun olet riittävän tiukka.
Jos/kun noousevat ylös sängyistä komennat että, nukkumaan ja viet sänkyyn. Kun taas nousevat tms. viet heidät sänkyyn puhumatta mitään niin monta kertaa että jäävät sinne. Ei enää turhia seurusteluja.
Jos lapset huutelevat vuoteestaan, voit käydä kerran kysymässä onko asia tarpeellinen: jos/kun ei ole sanot " ei käy, nyt nukutaan" . Seuraavasta huutelusta odotat minuutin ennen kuin menet kaytsomaan. Ja joka kerran pitkität aikaa kunnes lopulta et mene ollenkaan. huoneeseen.
Varaa tähän rupeamaan muutama ilta ja avot: saat lapset nukkumaan hyvin jatkossa ja itsellesi tärkeää rauhallista aikaa.
Lapsesi alkavat olla niin isoja ettei heidän kaikkiin huuteluihin ja haluamisiin tarvitse enää reagoida, ovat vaan huomanneet että äitiä on kiva pompottaa ja katsoa koska hermo menee.
Tiukkuus näissä asioissa saa elämän tiomimaan ja kaikki voivat paremmin.
kyttäämään oven taakse että pysyvät vuoteissan ja valot pois. Nyt tehokasvatusta tähän tilanteeseen muutaman illan ajan, niin eiköhan lapset ala nukkumaan.
ja heille annetaan lasi vettä. Sitten palvelukset päättyvät.
Lapsesi ovat jo niin isoja, että voit mainiosti kiristää ja uhkailla. Laitetaan lempilelut pariksi viikoksi piiloon jos huoneessa hillutaan, joulukalenteria ei avata seuraavana päivänä jos päät eivät pysy tyynyssä tai mikä nyt lastesi kanssa toimii. Tiukka linja vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on seurana vielä 3-vuotias kuopus, joten vaikka yksi lapsista nukahtaisikin, niin kaksi jää vielä kehittelemään kaikenlaisia kuvioita ja hässäköitä, joko tappelevat tai alkavat rakentaa majaa tai kiipeävät yhdessä kerrossängyn yläsänkyyn, josta sitten toinen saa kylmää kyytiä alas kun alkavat riidellä tai sitten juoksevat kertomaan kaikenlaisia tärkeitä asioita mitä pieneen päähän pälkähtää jne. jne. Puhumattakaan niistä annamullevettä tai pitääpäästäpissalle -episodeista, niitä en enää edes noteeraa. ehkä se loppuu jonain päivänä, ehkä ei. Joten - otan osaa. Enkä osaa neuvoa pätkän vertaa, miten tilanteen saisi loppumaan. Otetaanko yhdessä yhteyttä Dr. Philiin? :-) t. Maxi-Tupla
ponnahtaa toinen. Uhkasin viime viikolla, että laitan brion junaradan roskiin kun olivat sitä alkaneet kasata niin esikoinen oli kerrankin ystävällinen ja lähti itse viemään radanosat roskikseen.
Joulukalenteria eivät ole nähneet päivän 2 jälkeen.
Tiukka linjani kaatuu aina siihen, että lapset repeää nauramaan tai karkaavat juoksentelemaan ympäri taloa. Sitten taas äiti repeää, lelulaatikot lentää ja lapset kipittää omaat sänkyyn ja nukahtavat muutamassa minuutissa. Mutta kun en haluaisi revetä. Pelkään vaan, jotta jos joku ilta en repeä niin täällä hillutaan pitempäänkin. Kaksi tuntia on maksimi mitä kestän uhkailla, huuta, kiristää ja lahjoa. Sitten repeän. Jos sanon, että jälkiruuat on peruttu seuraavalle viikolle (todella perun ne) niin vanhin toteaa, että " aivan sama kun ei me jälkiruuasta tykätä" .
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo äitihenkilön repeäminen tietyssä pisteessä on meilläkin ihan tuiki tavallista. Meiltä on myös peruttu jo joulut, seuraavan 10 vuoden synttärit ja 5 vuoden Linnanmäet. Ja uhattu risuilla ja vaikka millä laittomalla, lastensuojeluviranomaisten kieltämällä asialla - vaan minkäs teet... Silloin harvoin kun lapset ovat yksin kotona (muut mummoilla yökylässä), nukahtavat jokainen kuin pienet enkelit ilman mitään mutinoita, mutta kun ovat yhdessä (nukkuvat samassa huoneessa), ei siitä tule mitään. Yksi toimiva keino olisi varmasti jokaiselle omat huoneet, mutta valitettavasti se ei ole meillä mahdollista. Joten kärsin ja kiillotan kirkasta kruunuani ja kiristelen hampaitani ja heristelen nyrkkiäni edelleenkin. (Ja hiivin kyllä sitten yöllä ihailemaan maailman suloisinta näkyä: kauniisti nukkuvia ihania lapsiani:-) t. Maxi-Tupla
Meillä on siis kaksi ja vanhempi ekaluokkalainen, joten voihan se olla, että iän kanssa helpottaa. Isomman sain lahjottua sillä hiljaiseksi, että lupasin tulla juttelemaan kunhan pikkuveli on nukahtanut.
Mitä jos et vaan juoksis joka huutelun perässä siellä lasten luona? Sanot vaan että hyvää yötä, nuku nyt ja niin edelleen ja jatkat sohvalla löhöämistä ;)