jos on x-lapsi niin mies on antanut ne adoptoitavaksi, jos ei ole enää huoltajuutta on silti lasten isä ja vastuussa niistä:

yritin näin valaista sua jolla ongelmia xlasten kanssa koska he mielestäsi häiritsevät teidän (sinun ja vauvasi elämää) ja väität että ovat xlapsia koska miehelläsi ei ole enää huoltajuutta. Jos hän on ne antanut adoptoitavaksi voit sanoa xlapset muuten ovat kyllä hänen lapset josta hänen on pakko kantaa vastuuta. Ikävä kyllä aina ihmisten kemiat eivät aina synkkaa mutta aikuisten on yritettävä ja joustava ja ennen kaikkea oltava aikuisia. Lapset aistii sen että et pidä heistä eikä tämä auta asiaa yhtään. Juttele miehesi kanssa ja käykää säännöt ja seuraukset kunnolla läpi miten toimia lasten kanssa jne, jotenkin saan kuvan että et edes HALUA yrittää, mutta lapset tulee aina olemaan elämässänne että ehkä kannattaisi muuttaa ajatustapaa. En kuitenkaan usko että huolisit miestä joka voisi hylätä omia lapsiaan sinun lapsesi isäksi, se kertoo aika paljon ihmisestä. Etkä voi vaadia että hän menee esim hotelliin tapaamaan heitä, heillä on oikeus tulla teille ollakseen isänsä kanssa, hotellissa ei voisi ns elää normaalisti. Onhan nämä pojat kuitenkin sun tyttösi sisarukset, myöhemmin näet sen joskus rikkauksena tytön elämässä. Sitäpaitsi ei ole sukupuolesta kiinni tuleeko lapsesta ihanan rauhallinen vai riehupelle. Uskon että pojilla on ollut aika kova lapsuus jos tilanne on niin kuin kerrot, yritä ajatella sitä ja miten voisit auttaa heitä turvallisempaan elämään, voisit kyllä tehdä siinä aika paljon jopa niin että joskus vielä olet heille se arjen turva. On aika riskipeliä jos miehelle alat ehdottaa/vaatia asioita jotka liittyy siihen että hän ei voi/saa poikia tavata - voi jopa olla että itse siinä häviät esim 8v päästä vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Olen näitä tapauksia tavannut paljon, ensin on se suuri rakkaus jonka eteen tekee kaiken (jopa hylkää omat lapset) mutta sitten joskus herää ja huomaa että se suuri rakkaus olikin se joka aiheutti että välit meni poikki lasten kans. Jos on vähänkään kunnon mies niin lapset tulee AINA olemaan se tärkein asia ennen kun koko matka on matkustettu. Yritä saada uudet arvot elämässäsi, juttele miehesi kanssa ja hakekaa vaikka keskusteluapua. Mietin myös että miksi hankkiudut raskaaksi jos kerran jo ennen raskautta huomasit että ei synkkaa? Tai oletitko että saat lapset jotenkin pois silmistä jos satsaat siihen? En tiedä, oletko miettinyt tätä asiaa tarpeeksi jo muutama vuosi sitten, koska uusperheelämä on vaikeaa ja kestää vuosia ennen kun voi sanoa että se toimii. Olen itse elänyt sitä yli 8vuotta ja vasta 2-3v on tuntunut että kaikki sujuu (ja olen myös joskus halunnut mieheni vanhin tyttö häviämään vaikka meillä nyt aivan ihana suhde, hän on nyt 15v). Meillä lapsia 6, josta yksi yhteinen. Tsemppiä. T perheterapeuttina ja sosiaalipuolella työskentelevä