Koska näiden kanssa pärjää?

Hämärät muistikuvat palaavat mieleeni noilta ajoilta. Nyt tytöt ovat 1v4kk, ja aika tehokkaasti ovat kaikki nuo tuskan ajat unohtuneet. Meillä ei ollut edes sitä esikoista, ja huutoakin oli vain iltaisin.



Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni, että kai olette sulkeneet pois mahdolliset allergiat? Meillä suurimmaksi huudon aiheuttajaksi paljastui lopulta maitoallergia. TK-lääkäri hoki ensimmäiset kuukaudet, että " vauvat ovat sellaisia, vauvat itkevät, se on koliikkia" ym. Mutta sitkeällä työllä sain lopulta lähetteen allergiasairaalaan, ja molemmilla tytöillä on siis maitoallergia. Ja jos imetät, niin vauvat saattaavat saada oireita myös sinun syömistäsi ruoka-aineista. Nämä mahdolliset allergiat kannattaa kyllä sulkea pois.



Tuohon likaisten astioiden ja pullojen ongelmaan meillä toimi se, että tuttipulloja oli järjetön kasa, ja mies tiskasi/ keitti ne aina töistä tullessaan kerralla. Vaikka tuntuu raivostuttavalta tehdä väsyneenä samaa urakkahommaa joka ikinen päivä, niin siitä on vatavasti apua, kun pullot ja muut astiat ovat aina valmiina. Suosittelen. Ja jos joskus saat apua esim. isovanhemmista, niin laita heidät siivoamaan ja tekemään ruokaa pakastimeen. Niistä on ihan turha itse murehtia, jos ei ole pakko.



Ja kunhan lapset kasvavat, kannattaa treenata yhteisimetystä. Jos sen saa onnistumaan, se helpottaa elämää huomattavasti.



En tosiaankaan muista mitä meillä tapahtui missäkin vaiheessa, mutta vähitellen tilanne alkoi kuitenkin helpottaa. Sitkeästi mutta lempeästi opetimme tyttöjä nukahtamaan itse iltaisin omiin sänkyihinsä, ja kyllä sekin taito lopulta opittiin. Yösyömisen neitokaiset lopettivat noin kymmenkuisina, ja nyt heräämisiä tulee yön aikana vaihtelevasti, ehkä keskimäärin yhteensä neljä. Päiviä ja iltoja olen viettänyt huoletta yksin jo monta kuukautta, mutta öitä en vietä mielelläni vieläkään (reagoivat toisen yölliseen itkuun välillä aika voimakkaasti...).



En osaa muuta sanoa, kuin että kyllä se siitä helpottaa. Yritä jaksaa, ja yritä päästä joskus hengähtämään. Käytä kaikki mahdollinen apu, mitä saat. Isovanhempia saa käyttää tuossa tilanteessa orjina, jos sellainen mahdollisuus on olemassa. ;)



-Emo78

Kuulostaa hirmu tutulta tuo tekstisi. Tosin meillä ei ole vanhempia lapsia, joihin verrata. Meillä pojat syntyivät pikkupikkukeskosina (rv 24) ja täyttivät tänään 6 kk -> valvovat sen mukaisesti jo kaiket päivät. Korjattua ikää heillä taas on vasta 2 kk -> ovat noin nelikiloisia ja motorisilta taidoiltaan 1-2 kk ikäisen luokkaa, eli eivät osaa vielä leikkiä, eivät voi olla mahallaan lattialla kuin ihan lyhyen hetken, eli eivät viihdy oikein mitenkään ellei koko ajan ole äiti tai isi naaman edessä viihdyttämässä. Toisella myös mahavaivoja ja nivustyrä, jonka takia nuo ilmavaivat ym. tuntuvat tavallista pahemmilta.



Meillä on isä vielä kuukauden päivät kotona (pojat pääsivät sairaalasta 1,5 kk sitten ja siitä asti isä on ollut vanhempainvapaalla), joten vielä pärjäillään joten kuten, väsyneitä kyllä ollaan jo. En uskalla vielä edes ajatella, mitä sitten, kun mies menee töihin... Sukulaisia tai muita ei ole avuksi lähimaillakaan, paitsi joskus hyvin satunnaisesti. MLL:n hoitaja käy meillä nyt jo joskus, kun poikia ei olemattoman vastustuskyvyn takia saa viedä mihinkään, niin edes meistä vanhemmista jompi kumpi pääsee vuorollaan hoitamaan pakollisia asioita. Julkiselta puolelta emme saa mitään apua, vaikka pojat ovat keskosuutensa vuoksi monella tavalla erityisiä. Eivät saa esimerkiksi ulkoilla jos pakkasta on enemmän kuin viisi astetta, joten vaunulenkit taitavat tammi-helmikuussa olla pelkkää unelmaa (vaunuissa pojat nukkuisivat kyllä) - se on jo aika iso tekijä vauva-arjessa.



Minusta välillä tuntuu, että ihmiset pitävät minua turhan natisijana, kun sanon, että minusta tuntuu etten pärjää yksin kotona poikien kanssa. Siinä mielessä hyvä kuulla, että en ole ainoa, jolla on samoja fiiliksiä. Muuten tietysti kurja kuulla, että voimat loppuu äideiltä... En osaa sinua neuvoa kyllä mitenkään, mutta tulen tähän ketjuun odottamaan ideoita lasten viihdyttämiseen aamusta iltaan...

on vauvakeinu :) Cracon semmoinen joka moottorilla keinuttaa. Siihen saa aina toisen lykättyä ja kitinä loppuu kuin taikaiskusta. Siinä rauhottuvat ja nukahtavat joskus jopa paremmin kuin sylissä. Meillä siis 3v esikoinen ja pian 4kk kaksoset ja lähinnä vatsavaivoja kitisevät. Noita vauvakeinuja monet muutkin ylistää niin että kokeilemisen arvoinen juttu vaikka hintaa niillä onkin mutta jälleenmyyntiarvokin on kova.



Toinen on tietysti perhetyöntekijät jotka täällä Tampereella auttelee varsinkin kaksosperheitä ihan kiitettävästi. Meillä käy säännöllisesti sieltä tutut ihmiset auttamassa mutta todella valitettavaa että tätä palvelua ei joka kunnassa tajuta tarjota vauvaperheille.



Kun oma jaksaminen on koetuksella lähden puoleksi tunniksi lenkille kun mies tulee töistä. Se riittää ja pidemmäksi aikaa ei illalla olisi edes kiva lähteä pois kun tietää että kotona voi olla tilanne päällä.. puoli tuntia mies pärjää kyllä lasten kanssa vaikka olisivat kaikki hereillä.



SItten tämä siisteysasia jakaa vanhempia... minä oon huomannut että siihen kannattaa panostaa. Pitää kämppä siistinä vaikka kuinka väsyttäisi. Paras hetki onkin sillon kun vauvat on hereillä ja kitisee. Vauva kantoliinaan (ja toinen vaikka vauvakeinuun) ja siivoamaan. Semmonen pintapuolinen siivous kestää muutaman minuutin mutta hermo lepää kummasti kun on siistiä (ja tilata siivoja kotiin vähintään kerran kuukaudessa tekeen perusteellisempi siivous). Samaten ulkonäöstään kannattaa huolehtia, ja pitää nättiä vaatteita (tilata vaikka netistä jos ei kaupoille ehdi) koska sekin antaa kummasti voimia kun oma peilikuva ei pelästytä. Muutenkin kannattaa kantaa liinassa aina kun mahdollista kun sen kantoajan voi aina käyttää hyödyksi kun on kädet vapaana. Kantaessa voi mm. siivota, erityisesti pyyhkiä pölyjä, pestä/viikata pyykkiä, tehdä ruokaa ja syödä itse (kunhan suojaa vauvan pään ruuan muruilta :) puhdistaa kasvot kasvopyyhkeillä ja meikata, leikittää esikoista, jopa tanssia ja jumpata lantionpohjalihaksia ;)

Mutta nää on yksilöllisiä asioita, jotkut nauttii kun saa olla kuin pellossa, joitain se lannistaa.



Näillä konstein on hienosti pärjätty, rankinta on keksiä esikoiselle koko ajan tekemistä ja antaa huomiota riittävästi jotta ei käy vauvojen kimppuun. Ainoa milloin en suostu yksin oleen lasten kanssa on illalla kun esikoinen pitää laittaa nukkumaan kun molemmat vauvat on hereillä siihen aikaan. Eli miehen iltamenot ajoittuu sen mukaan taikka on hänen omalla vastuullaan hommata hoitaja mun avuksi :)



Toivottavasti näistä vinkeistä on apua. TIedän kyllä että kun on valmiiksi väsynyt niin on vaikea nousta jaloilleen mutta olisikin tärkeää kutsua sitä apua ennenkuin joutuu oravanpyörään... Täysin ilman ulkopuolista apua ei kaksosvauvaperheessä mielestäni kannata edes yrittää pärjätä, koska se ON RANKKAA, vaan käyttää esim. kotitalousvähennys hyväkseen aina kun voi.



-Elise

3 kk ikään asti. Mullekin kaikki sanoi, että aika auttaa. Tiedän, ettei se tieto paljon lohduta, kun karjunta saa kaikkien hermot kireälle ja voimat finaaliin.



Olin aivan poikki ja lisäksi mulla oli tosi huono fiilis, koska ei ollut aikaa hoitaa tyttöä yhtä paljon kuin poikaa, koska tyttö oli niin vähään tyytyväinen. Ensin pojan vaivat olivat koliikkia (?), mutta loppujen lopuksi selvisi, että huuto johtui maidosta. Meillä ei siis varsinaista maitoallergiaa, mutta vatsa todella herkkä maidolle. Tutteli Plus Omneo kun otettiin käyttöön, loppui huuto vajaassa vuorokaudessa. En tiiä, syödäänkö teillä korviketta, mutta jos syödään, kokeile tuota Omneota. Jos ei auta, yritä päästä allergiatesteihin.



Me ei raaskittu hankkia vauvakeinua, mutta keinutuolimainen tärinäsitteri auttaa meillä tosi hyvin. Siihen saa toisen rauhoittumaan, kun ei omat kädet meinaa riittää. Eikä ollut niin kallis kuin vauvakeinu :)



Ja niin kuin Elise sanoikin, kodin pintapuolinen siisteys kyllä valaisee omaa mieltä. Itse yritän samantien laittaa paikat kuntoon, kun vähänkään näyttää siltä, että kaaos on alkamassa. Muutama villakoira nurkissa ei haittaa, mut tavarat paikoilleen, niin kummasti tuntuu kivalta.



Voimia! Toivottavasti pian helpottaa!



EmpOmppu

En uskaltaisi tuohon keinuun satsata, kun ei nämä rauhoitu sitteriä keinuttaessakaan, eikä sylissä keinutuolissa. Kantoliina aiheuttaa vaan enemmän huutoa, koska nämä ei tajua kääntää päätä sivulle, vaan puskee naamaa kiinni rintakehään. Ei auta vaikka käännän pään sivulle, kun itse heti kääntävät takaisin, puskevat ja huutavat ahdistuksesta.



Tuota Omneota täytyy kyllä kokeilla. Mitäs se sitten tarkoittaa, jos se auttaa? Laktoosi-intoleranssi? Maitoproteiiniallergia? Miten tuo Omneo eroaa tavallisesta?

Mulla on 2kk vanhoja kaksoistyttöjä. Olen yksin tyttöjen kanssa päivät kun isi on töissä. En imetä ollenkaan joten tuttipulloja on iso kasa, niin että riittää vuorokaudeksi eteenpäin. Siis tiskaan ja steriloin pulloja x 1/vrk. Syöttämiseen minulla on apuna iso imetystyyny.Laitan molemmat lapset tyynylle, päät vastakkain ja jalat kainaloon, ja siiten pullot suuhun. Kokeilin sittereillä mutta minun asento niin huono että en tykännyt, imetystyynyä kun käytän niin voin edes istua mukavasti ja lapsillakin on hyvä olla. Pakko syöttää yhtäaikaa muuten saan syöttää kaiket päivät.



Meillä tytöt on alkanut kitisee enemmän kun aikaisemmin. se tietysti harmitaa että molempia ei voi rauhoitella sylissä yhtä aikaa.



Taloa en siivoa enää yhtä ahkerasti kuin ennen, pölykoirat yritän joskus elimoinoida. Olen yrittänyt tehdäaina jotain pientä päivittäin ja on päiviä kun en tee mitään muuta kun lastenhoitoa.



Eli meillä rulaa iso kasa tuttipulloja ja imetystyyny on korvaamaton!



Tsemppiä!

Meillä ei siis laktoosi-intoleranssia eikä maitoallergiaa. Omneo on vain tosi vatsaystävällistä. Se on paksumpaa eikä siihen tule ilmakuplia. Siinä on pilkottu tavallista enemmän maidon valkuaisia ja proteiineja, vähennetty laktoosia ja lisätty prebiootteja, jotka ovat jotain sellaisia aineita, joita on äidinmaidossa ja jotka parantavat suoliston pintaa tms.



Aiemmin Omneota myytiin kuulemma vain apteekeissa. Syytä tähän ei tiennyt edes neuvolan th. Ei siinä mitään lääkeaineita ole ja ihan on lehmänmaitopohjainen. Mut siis kannattaa kokeilla, vaikka kyllähän se maksaa enemmän kuin tavalliset korvikkeet (vajaa 5 e/paketti ja paketista syö 2-2,5 päivää, ainakin meillä).



Läträämistähän Omneon käyttö on, kun se on jauheena. Sitä ei muuten kannata tehdä yhtään valmiiksi odottamaan. Joskus kun on jäänyt pulloon vähän jäljelle ja sen kaatanut sitten pois, on pullon pohjalle maidosta erottunut sellaista keltaista mömmöä. Eikä me ainakaan keitetä vettä sen ohjeen mukaan ja jäähdytetä sopivaksi, vaan sekoitetaan jauhe kylmään veteen ja lämmitetään sitten mikrossa juomalämpöiseksi.



Toivottavasti tämä sepustus antaa joitain vastauksia! Käyhän kertomassa, jos maidon vaihto auttaa!



EmpOmppu

Meillä oli ekat kuukaudet yhtä käsittämätöntä ja selittämätöntä huutoa. Saman ikäiset kavereiden yksöset vaan oli sylissä ihan rauhassa ja hiljakseen, meillä vaan huudettiin ja huudettiin niin paljon, että jossain vaiheessa meinasi toivo hiipua..



Nyt työkaverini tytär saa lähiaikoina kaksoset ja työkaverini kovasti kyseli kokemuksia kun piipahdn työpaikallani. Oikein jouduin pinnistelemään, että olisin muistanut.

Viime juhannuksena pojat olivat 2,5kk:n ikäisiä ja silloin elämä oli vielä yhtä kanniskelua ja hyssyttelyä. Elokuussa muistan kun kaverini juhannuksen jälkeen näki pojat, tuolloin olivat sitten varmaankin n 4kk ikäisiä, niin totesi vaan, että kyllä on ihan erilaista kun juhannukseen vertaa.



Eli ehkä ne 3-4 ekaa kuukautta olivat tosi levotonta ja vaativaa aikaa, sitten helpotti. Pojat oli tasan 5kk kun lähdettiin Tukholmaan risteilylle ja se meni kuin vettä vaan.



Nyt 8kk ikäisinä musta tuntuu, että tässähän nää kaksi menee välillä niin hyvin, että on kuin ei olisi vauvoja ollenkaan..



Maqika ja pojat 8kk

Voi, nyt on rankkaa aikaa, eikä tämä synkkyys auta yhtään..

En ehtiny lukee muita vastauksia mutta tsekkaa se ketju missä kerrottiin paljon kaksosarkea helpottavia asioita! Se on tässä vähän aikaa sitten kasvanut tällä monikkoperheosastolla.

Ja niitä tuttipulloja tosiaan kannattaa olla PALJON! Kaikki apu vastaan mitä vaan on. Voisikos äitisi vaikka tehdä teille pakkaseen ruoka-annoksia sinulle. Siis hirveitä ruokamääriä 1 hengen annospakkauksiin, on niin tärkeää syödä itse että jaksaa!

Minulla on 1v3kk tyttöset ja aina välillä on ollut tosi rankkoja aikoja mutta sitten taas helpottaa. Noin pienenä vauvat vaatii kyllä tosi paljon, ja tuntuu rankalta, varsinkin jos on paljon kitinää, tuntuu ettei mikään riitä..

Sinun on myös pakko saada välillä omaa aikaa, esim. kävelylenkkejä yksin tai kyläilyä yksin. (tiedän, tuntuu että missä välissä, mutta ne tiskit ja sotkut on vaan jätettävä..)Tai ainakin mun mielestä pienetkin hetket YKSIN tai siis ilman lapsia auttoivat.

Mutta tsekkaa tosiaan se ketju mistä mainitsin! Paljon voimia ja valoa sulle (mistä tulikin mieleen kirkasvalolamppu, kotona on usein himmeä valaistus, ja nyt on ulkonakin NIIN pimeää..)!



J.

Tilanne vain pahenee. Varsinkin isompi huutaa koliikki-itkua koko hereilläoloajat. Pahinta on ennen yöuniä -pari kolme tuntia suoraa huutoa. Onneksi sentään yönsä nukkuvat. Omneota on annettu nyt vuorokauden - ei selvää vaikutusta. Tänään olen jättänyt itseltäni kaikki maitoproteiinia sisältävät ruoat pois ja antanut isommalle vain rintamaitoa. Huomenna ajattelin käydä lääkärissä, jos saisi peptidikorvikkeen kanssa kokeilla, ja selvittää, onko maitoallergiaa. Tai sitten tämä on vain koliikkia... Mutta haluaisin asiaan selvyyden. Oma selkä ja mummon selkä on jo ihan pirstaleina kantamisesta.

Kuulostaapa niin tutulta! Meillä oli juuri tuollainen pahin huutovaihe viime kesänä toisella pojallamme. Pahimmillaan huuto alkoi jo klo 12 päivällä ja jatkui kunnes meni nukkumaan... huh. Kävimme allergiselvitykset, vatsan kuvaukset jne. muttei varsinaista vikaa löytynyt mistään. Sitten kummasti huuto lakkasi vauvojen ollessa vähän päälle viisi kuukautta ja viimeisin lastenlääkärin diagnoosi olikin ' viiden' kuukauden koliikki. Vyöhyketerapiat ja vauvahieronnat eivät meillä auttaneet, ainoa mikä auttoi oli kantaa jatkuvasti ns. lentokoneasennossa. Selästään kannattaa huolehtia, jos on aikaa, sillä minulaa muistona tuosta ajasta on nyt selän välilevyongelmat ja fysioterapia.

Tuon huutovaiheen lakattua on ollut paljon helpompaa! Tekeminen ei ole vähentynyt, mutta se käsittämätön henkinen paine ja huoli vauvanterveydestä on helpottanut. Koeta jaksaa, tiedän kuinka kuluttavaa itkevien vauvojen hoito on. Osaa varmasti nauttia monista tulevista hymyistä ja hyvistä hetkistä vauvojesi kanssa :) Toivottavasti saatte avun tilanteeseen nopeasti.

Vielä lopuksi - jostain koliikkisivuilta luin aikoinaan lastenlääkärin ajatuksen, että vaikka päivät ja yöt tuntuvat kestävän ikuisuuden niin viikot ja kuukaudet lentävät ohitse. Totta!



Piiki ja touhutoopet 9kk

Suosittelen lämpimästi " vauvakeinua" , meillä 4kk:n ikäiset kaksostytöt... Eivät kamalan itkuisia mutta kun sattuu molemmat huutamaan yhtäaikaa (syystä tai toisesta) ei meilläkään auta sitteri, keinutuoli eikä syli jos oikein " innostuu" huutamaan. Me hankittiin Fisher Pricen vauvakeinu joka keinuttaa ja soittaa musiikkia, joka toimii pattereilla... Tunniksikaan en antaisi pois, itku loppuu kuin seinään!!

Kun olen yksin tyttöjen kanssa ja nälkä/päiväunille meno sattuu samaan aikaan molemmilla niin toinen viihtyy keinussa sen aikaa kun toisen syöttää ja sitten toinen syömään ja jo syönyt vauva keinuun, ja siihen nukahtaa... Sitten vain kannan sänkyyn!

Kullanarvoinen kapistus! Ei uskoisi että toimii mutta ehdottomasti kokeile! Uskon että siitä ei ainakaan haittaa ole... Luulenpa että tasainen keinutus tepsii vauvaan ku vauvaan, en ainakaan ole kuullut kuin kehuja tuosta laitteesta! :)



Näin voin pieneksi lohdutukseksi sanoa että meillä on nyt muutama viikko ollut jo " hieman" helpompaa... tytöt viihtyy jo lattialla katsellen leluja yms yms, että pääsee rauhassa jopa vessassa itse käymään!

Kait se on uskottava että ajan kanssa se helpottuu, vaikka tietenkin uusia haasteita tulee koko ajan!

Voimia ja jaksamista! :) Kerrohan täällä kuulumisia jos ja kun päätät hankkia sen keinun! :)

Semmoinen tuli mieleen, että jos haluat kokeilla peptidikorviketta, sitä saa apteekista ilman reseptiäkin, on vain kalliimpaa jollei ole todettua maitoallergiaa ja siitä erikoislääkärin B-lausuntoa. Parilla kympillä saa jauhepurkin, josta tulee noin 3,5 litraa valmista seosta.

Sitten kantoliinahommasta vielä, että meillä tuossa vaiheessa toimi ainoastaan kehtosidonta (ja se toimikin loistavasti); löytyy varmaan netistä ohjeet. Siihen nukahtivat vuorotellen vaikka mistään muusta ei tuntunut olevan apua. (Nyt meillä 4 kk:n iässä huudot on selkeästi vähentyneet ja syynkin keksii jo helpommin - nälkä tai yliväsymys yleensä).

Ja käytä ihmeessä apujoukkoja niin paljon kuin löydät ja rahaa riittää! Suosittelen " kouluttamaan" ympärille kunnon tukiverkoston, ja mielellään sopimaan säännölliset käyntiajat. Kotipalvelua edullisemmaksi voi tulla, jos löytää lähiseudulta vaikka jonkun koulutytön (kokemattomampikin voi siivota ja viihdyttää vauvoja tai esikoista ja oppii kyllä hoitamaan vauvojakin), tai vanhemman auttamishaluisen tädin laittamalla vaikkapa kaupan tai lukion seinälle ilmoituksen, taikka jos asuu pk-seudulla, voi laittaa vaikka lastentarhanopettajien koulutuslaitoksen seinälle ilmoituksen. Nimittäin silloinkin kun niiden kaikkien kanssa jo pärjää, on arki aika voimille käyvää ja apujoukot tarpeen ainakin ajoittain.

Voimia!

Kävimme terveyskeskuslääkärillä ja saimme reseptin Almiron -korvikeelle (täällä ainakin pakko olla resepti) ja kiireellisen lähetteen allergialääkärille. Tämän ja " lehmättömän" rintamaidon kera tilanne on pikkuisen helpompi. Enää ei huudeta tuntikaupalla, ja vauvat nukahtaa jopa itse sänkyyn, kun väsyneenä laittaa! Kakkauskerratkin on vähentyneet huomattavasti, että kyllä tässä jotain on! Täällä nukutaan jopa päiväuniakin :) Toivottavasti vielä saadaan lausunto, ettei tarvi omasta pussista ostaa tuota korviketta. Toki nämä ovat edelleen aika helposti ärsyyntyviä ja tyytymättömiä, mutta sentään vähän normaalimpaan päin ollaan päästy.

Eli olimme vastaavassa tilanteessa vielä 2 vkoa sitten, kunnes luin Anna Wahlgrenin Lapsi-kirjan. Siinä sanottiin, ettei koliikkia ole, vain hellyydenkipeitä vauvoja jotka kaipaavat rytmiä. Luin teoksen, ja yllätys ylläts, vauvat ovat nyt huomattavasti rauhallisempia ja itkut ovat poissa.



Säännöllinen rytmi, ulkoilu ja sylitys auttoivat. Ilmeisesti en kiireisenä kolmen lapsen äitinä ehtinyt riittävästi sylitellä vauvoja aiemmin vaan he olivat liikaa lattialla yksin. Pyysin nyt myöskavereitani sylittelemään vauvoja.



Elo plus kaksoset 4 kk

vielä lisään, että meillä siis huudettiin aiemmin klo 21-1.30, joka ainut ilta!!!

-osta niin paljon pulloja että ne riittää vuorokaudeksi pesemättä välillä

-täytä pullot valmiiksi jääkaappiin

-käytön jälkeen täytä pullo kylmällä vedellä, käännä tuttiosa siihen alassuin jotta sekin on vedessä, ja jätä tiskialtaseen

-pullojen pesu kerran päivässä - päätä itse onko aamu vai ilta sopivampi (tähän hommaan voi nakittaa miehen)



-kahta VOI pitää sylissä kerralla - mä istuin niin (joko lattialla tai sohvalla) että nilkkani oli toisen jalan polven päällä, jolloin toinen jalka muodosti sopivan telineen toiselle vauvalle. Siinä voi jopa hetkuttaa vauvaa, ja vauva voi olla mahallaan, selällään tai miten vaan. Jalkasi on parempi kuin sitteri! Toista vauvaa voi tässä asennossa sitten pidellä vaikka olkapäällä.



-huomasin että vaikka kuulostaa niin kauhean tylsältä, päivässä oli hyvä olla tietty rutiini eli aamulla tietyt hommat, päiväuniaikaan tietyt ja illalla tietyt - vaikkei vauvat noudattaisikaan mitään rutiineja, mutta sinä noudatat! näin hommat tulee edes jotenkin hoidettua



-muista syödä itse - et jaksa jos et syö. Jos tuntuu ettet ehdi niin hanki valmisruokia - mitä vain, kunhan syöt



-ota vastaan kaikki apu mitä vain voit saada

Meillä kaksoset (etenkin tyttö) olivat vaativia, syliä kaipaavia ja täysimetyksellä ensi kuukaudet. Olin siis täysin kiinni vauvoissa, joilla oli vieläpä täysin erilaiset rytmit: usein toinen heräsi kun toisen sai nukahtamaan ja taas kun imetin, vaihdoin vaipat yhdelle ja laitoin nukkumaan - heräsi taas toinen... Ne ajat kun olivat yhtäaikaa hereillä, olivat pitkälti kaaosta, sillä yhteisimetys ei onnistunut ja pojalla oli lisäksi kireä kielijänne ja vaikeuksia imuotteen saamisessa ja pitämisessä.



Yötkin menivät vauvoilla osin ristiin, sillä pojan yöunet alkoivat klo 20 kieppeillä kun taas tyttö huusi aina puoleenyöhön ja nukahti vasta sen jälkeen. Usein poika heräsi jo ensimmäiselle yösyötölleen ennen kuin tyttöä oli saatu edes nukkumaan...



Meillä oli esikoinen hoidossa päivät, jolloin pystyin keskittymään " vain" vauvoihin ja hän sai ikäistään seuraa ja toimintaa. Illalla irrottauduin useimmiten hänen kanssaan ulkoilemaan joksikin aikaa, kun päivällä ulkoilu rajoittui vaunujen heilutteluun. Kävelylle en voinut lähteä, sillä tyttö nukkui vain 40-50min pätkissä ja hereillä ollessaan huusi. Koko ajan. Lähellämme ei myöskään ole leikkipuistoja, joissa tavata muita äitejä, joten koin helpommaksi pysytellä kotosalla - vaikka yksinäisyys olikin henkisesti raskaampaa.



Me saimme perheneuvolasta apua vauvojen ollessa n.8kk vanhoja. Saimme lastenhoitajan parina päivänä viikosta muutamaksi tunniksi kerrallaan, jolloin pääsin kauppoihin tai sain nukkua päiväunet - kulloisenkin tarpeen mukaan. Ennen sitä en ollut päässyt kertaakaan vauvojen syntymän jälkeen yli tunniksi pois kotoa yksin... Pojan imetyksen lopetin 3kk iässä ja 6kk iässä hän siirtyi kokonaan korvikkeelle kun lopetin maidon lypsämisenkin. Helpotti jo suunnattomasti, kun oli " vain yksi" imetettävä :) ja saimme ensi kertaa pojan joskus yöksi mummolaan (heräsi edelleen öisin syömään 3h välein).



Päivällä jos molemmat vain huusivat ja tuntui, ettei tästä tule mitään, pakkasin vauvat turvakaukaloihin ja lähdimme autoajelulle. Pian he vaikenivat, nukahtivat, ja saatoin ajaa vaikka Mäkkärille syömään - kaikessa rauhassa! Toki kotiinpaluu oli sitten taas yhtä huutoa, mutta kylläisenä ja hetken omaa rauhaa saaneena sitäkin jaksoi paremmin :) Onneksi oli edes tuo YKSI konsti, jolla TIESIN saavani heidät hiljaiseksi, sillä alati puristava " huonon äidin" tunne söi iloa elämästä kun tuntui ettei hallitse tilannetta, ettei pärjää omien lastensa kanssa. Aivan uusi tunne, jota ei esikoisen kanssa tullut!



Jaksamista, voimia! Elät todella rankkaa vaihetta, joka kuitenkin päättyy... joskus. Yritä elää omien kriteeriesi mukaan ja jos se ahdistaa - höllää niitä. Älä jätä ottamatta apua vastaan. Älä arkaile pyytää sitä. Hoida myös itseäsi, ota omaa aikaa. Sinä olet kuitenkin edelleen olemassa muutenkin kuin vain lastesi kautta...



Hilla ja termiitit 2v7kk

Meidän tyttö sai avun koliikki-itkuunsa avun Omneosta. Seuraava kysymys olikin, mitä sen jälkeen kun tavallinen, laktoositon ja hyla-maito alkoi yli vuoden ikäisenä taas koskea mahaan. Kukaan ei oikein osannut neuvoa, joten eikun kokeilemaan - ja jipii: luomumaito käy hyvin!! Nyt kokeilussa luomujugurtti (Valio) ja toivon, että sekin sopii, koska se on tehty homogenoimattomasta luomumaidosta. Ikää tytöllä nyt siis 1v 4kk. Homogenoimaton on siis jotenkin vähemmän käsitelty, rasvaa ei ole pilkottu kuten tavallisessa maidossa. Eikä siihen ole lisätty d-vitamiinia, joten tippoja pitää antaa enemmän.

Meillä kaksoset tykkäsivät vauvakeinusta ja kummasti rauhoittuivat siinä. Sillä välin imetin toista ja jos myös toinen nukkui, niin itsekkin rentouduin sillä hetkellä. Jos kiinnostaa niin olen myymässä nyt vauvakeinua tuolla Huutonetissä. Huutonetin huuto taitaa loppua huomenna, mutta olen valmis myymään suoraankin. Keinun löytää haulla sanoilla: vauvakeinu tai koliikkikeinu.

Voimia kovasti! Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa vaikkei sillä hetkellä uskoisi.



Greenapple ja rakkaat touhuajat 11kk