Tyttären poikaystävä kylässä mökillä, ei ole tehnyt muuta kuin makoillut ja laiskotellut
Olen koittanut vihjailla että "Timo (mieheni) menikin näköjään tuonne rantaan tekemään klapeja, siinä onkin hommaa kun koko porukka saunoo", mutta ei ymmärtänyt yskää. Kalastamaankaan ei halunnut lähteä ja kun kysyin onko ikinä perannut kalaa, vastasi kielteisesti. Sanoin sitten, että ehkä mieheni voisi näyttää mallia kun tulee kalasta, mutisi tähän jotain vastaukseksi. 🙄Ei sitten kuitenkaan reagoinut mitenkään mieheni palattua ja kun sanoin että siellä näyttäisi olevan jotani saalistakin mukana.
Tavallaan ymmärtäisin jos olisi joku 16v nulikka, mutta on 25v "mies". Ihme lusmuilija! En ymmärrä mitä tyttäreni näkee hänessä.
Kommentit (192)
Miehesi voisi itse pyytää hänet mukaan kalastamaan tai pilkkomaan puita mikäli haluaa sen sijaan, että sinä yrität vihjailla, että hänen pitäisi tuputtautua miehesi seuraan. Tuollainen miesten seuraan väkisin tuputtautuminen on huonoa käytöstä. Jotkut miehet hakevat etäisyyttä nalkuttavaan vaimoonsa sekä muuhun perheeseen vetäytymällä kalastamaan ja pilkkomaan puita.
Miettikääs toisinpäin! Appiukko patistaa miniää keittiöön ja siivoomaan... Ei helkkari, en kestäisi tuollaista päivääkään.
Sopivasti puuhailua. Haluisin ainakin päästä lämmittämään saunan. Siinä yksi mökkeilyn viehätyksistä Ja jotain ruokaa laitella apuna. Niin ja kaivosta veden kanto. Pysyy lihakset kunnossa. Eihän noita hulluna tehdä tai kaiken aikaa vaan löhöilläänkin.
Ihme vihjailija tuo ap. Kyllä se vävykokelas ymmärsi vihjauksen, mutta ajatteli, että antaa muorin vihjailla, teen kyllä hommia, jos suoraan pyytää. Tuollainen vihjailu on täysin peestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttärenne poikaystävä tulle teille kotiin kylään, laitatko hänet pesemään perunat, perkaamaan kalan ja imuroimaan sillä välin kun ruoat on tulilla?
Toisen kotiin kylään tulo pariksi tunniksi vs mökillä monta päivää on hiukka eri asioita.
Aivan yleistä on kutsua vähänkin pitempimatkalaisia viikonlopuksi kylään omaan kotiinsa.
Takoita ei takuulla ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa just ton ikäiseltä, joka ei juuri koskaan ole tehnyt mitään keski-ikäisten oppimia ns. normaaleja talousaskareita. Syönyt pikaruokaa nuudeleita ym. ja pelaillut, eikä tee itse ruokaa. Osaa ehkä lämmittää einekset. Istuuko vielä kuulokkeet päässä?
Arvaa harmittaako työnantajaa, kun tuollaisia hakee töihin ja mihinkään ei osata oma-aloitteisesti tarttua.
Jos esim. asut kaupungissa kerrostalossa eikä lapsuuteesi ole kuulunut mökkeily niin ei puiden pilkkominen tai kalan perkaaminen vaan ole mitään normaaleja talousaskareita. Ei se tarkoita etteikö tulisi hyvin toimeen siinä omassa arjessaan ja töissään. Olen itsekin ahkera ruoanlaittaja mutta en ole sattunut koskaan perkaamaan kalaa.
Aloittajalle: apua voi pyytää suoraan, ei tarvitse vihjailla.
Ollessani lapsi meillä kalastettiin ahkerasti ja ah savustettiin illalla ne kalat nam. Äitini otti minut mukaan aina joka hommeliin mökillä jo alle 10 vuotiaana. Kalanperkuun osaisin vieläkin parin kymmenen vuoden kuluttua. Oli kivaa puuhaa rantakivellä perata ja huuhdella meressä. Meidän ihana kisukin aivan ahmi hänelle keitettyjä kaloja. Välipalaksi pyydysti päästäisiä, kun vissiin miehekkäästi teki mieli lihaa.
Välillä, kun ei isää ja veljeä huvittanut verkkojen selvittely, odotimme laiturilla kalastajaveneitä paluumatkalla. Niissä oli 10 cm laita veden rajan yläpuolella. Toisinaan niitä hukkui raskaat vaatteet päällä. Odotimme heitä siksi, että sain isän kanssa kaksistaan ämpäri mukana käydä ostamassa tuoretta kalaa. Eivät he ikinä ottaneet rahaa vastaan vaikka isä kuinka vänkäsi ja tarjosi. Ottivat vaan ämpärimme ja kauhoivat yhdellä kahmasulla täyteen kalaa. Kivoja ukkeleita. Taas oli savustettavaa ja kisulle kalaa yllinkyllin. Oi niitä aikoja!
Isä sahasi ja pahoitteli kirveellä polttopuut. Pelkäsin aina, että hän lyö kirveellä jalkaan ja kuolee verenhukkaan. Olin juuri lukenut muistaakseni Andersenin kammottavan sadun, jossa isä löi kirveellä jalkaan ja menehtyi verenhukkaan.
No ei niitä klapeja voi hakata kuin yksi ihminen kerrallaan ja jos hän on siellä mökillä ensimmäistä kertaa, hän on tottakai vieraana koska vie aikansa edes oppia muistamaan, missä mitäkin on uudessa paikassa. Vasta seuraavalla kerralla selviää, tarjoutuuko hän osallistumaan mökin työleiriin.
Kuulostat aivan äidiltäni. Inhoan mökkeilyä, koska koko ikäni minua on käsketty siellä ja ikinä en ole saanut olla rauhassa. Nyt en ole kahteen kesään käynyt mökillä ja olen ollut helpottunut.
Kaikki suomalaiset eivät tykkää mökkeilystä, mutta tätä ei saa sanoa tässä maassa ääneen.
N40
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kummallisen katkera suhtautuminen kesämökkiinsä. Vieraiden pitäisi heti (tai ylipäätään) tehdä jotain töitä siellä. Kesämökki on hankittu vapaaehtoisesti, eikä jokaisen sen tontille astuvan tarvitse heti alkaa töihin tai tulla valtavien ruokalastien kanssa.
Onhan omakotitalossakin töitä. Vieraat heti kitkemään kukkapenkkejä? Haravoimaan syksyn lehtiä? Putsaamaan kouruja? Ajamaan nurmikkoa? Kun on niin paljon töitä ...
Tai tuomaan kasseittain ruokaa tullessaan kutsuttuna kylään.Suomalaiset ja heidät katkeruutta aiheuttavat mökkinsä!
Niin kuulostaa aika ankealta. Kyllä jos kutsun vieraita, niin vieraiden pitää tuntea olevansa tervetulleita, enkä odota heidän olevan valmiina kitkemään hanskat kädessä asennossa mökin pihalla isojen ruokakassien kanssa :D
Ei mökki ole mikään hotelli, jossa on palvelijat ympärillä....mutta, mutta....nykynuoret eivät oikein ymmärrä, että jokaisen on yksinkertaisesti tehtävä erämaaelämässä osansa.. tai sitten pysyttävä kotona...
Kyllä, sieltä sohvan pohjalta ei opi mitään seuraavallakin kerralla....joten pysyköön kotonaan...
"Jaksaisitko auttaa...?" Onko tuntematon lause? Sillä pääsee yleensä aika pitkälle.
Aina kun minä menen käymään jonkun toisen mökillä, niin teen niille polttopuut viideksi vuodeksi, ajan koko kesän nurmikon ja kannan koko kesän vedet. Teen ruokaa joka nurkan täyteen ja kerään heille kaikki marjat. Pesen saunan ennen ja jälkeen, paikkaan katon kaiken varalta, ripsun seinät sisältä ja ulkoa ja pesen matot kolmeen kertaan. Luon lumet ja lämmitän järviveden. Kasvatan perunat ja pesen ne. Silloin kun ollaan mökillä, niin silloin ollaan avuksi, niin!
Vierailija kirjoitti:
Se on vieraana, ei kotonaan, se ei tiedä mitä ja miten tehdä ja mahdollisesti pelkää vielä mokaavansa appivanhempien edessä.
Aika harva tuon ikäinen osaa edes kirvestä käsitellä tai jotain kaloja perata.
Päästäkää se nyt jo sieltä kotiin, kuulostaa kamalalta.
Tuon ikäinen ? -on aikuinen
Laiska vässykkä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on kummallisen katkera suhtautuminen kesämökkiinsä. Vieraiden pitäisi heti (tai ylipäätään) tehdä jotain töitä siellä. Kesämökki on hankittu vapaaehtoisesti, eikä jokaisen sen tontille astuvan tarvitse heti alkaa töihin tai tulla valtavien ruokalastien kanssa.
Onhan omakotitalossakin töitä. Vieraat heti kitkemään kukkapenkkejä? Haravoimaan syksyn lehtiä? Putsaamaan kouruja? Ajamaan nurmikkoa? Kun on niin paljon töitä ...
Tai tuomaan kasseittain ruokaa tullessaan kutsuttuna kylään.Suomalaiset ja heidät katkeruutta aiheuttavat mökkinsä!
Niin kuulostaa aika ankealta. Kyllä jos kutsun vieraita, niin vieraiden pitää tuntea olevansa tervetulleita, enkä odota heidän olevan valmiina kitkemään hanskat kädessä asennossa mökin pihalla isojen ruokakassien kanssa :D
Vävykokelas ei ole vieraana, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllä meidän vävy tarttui työhön seurusteluaikana jo. Hyvä vävy onkin, ahkera, oppinut ja hyvästä perheestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies on ihan samanlainen. Ja eksäni oli kanssa. Istuivat vierashuoneessa puhelin kädessä ja tulivat valmiiseen pöytään. Yksi syy eroon eksäni kanssa olikin tuo mieslapseus ja saamattomuus, kun ei kotonakaan tehnyt oikein mitään. Mikäs siinä kun häntäkin oli koko ikänsä naiset passanneet.
Kun nykyinen mieheni tuli käymään vanhempieni luona ensi kertaa, hän oli heti auttamassa ruuanlaitossa. Seuraavana vierailukertana auttelimme äitiäni pihatöissä (samalla kun siskoni miehineen makasi sohvalla). Teki kovan vaikutuksen anoppiin, eikä siihen tarvittu hiki otsalla puurtamista. Ja kun me autellaan minun vanhempiani, he auttavat vastavuoroisesti meitä.
Vaikka oliskin vieraana, niin pieni apu tekee ison vaikutuksen ja lämmittää mieltä.
Just näin toimii järkevät vieraat.
Minä teen automaattisesti osani askareista etukäteen sopimattakin. Se kuuluu elämään.
Vätyksiä en itse kutsu uudemman kerran mökille.
Moni on mustasukkainen mökkinsä keittiöstä ja muistakin hommista. En voisi kuvitellakaan astelevani emännän keittiöön tekemään ruokaa yms. Emäntä on suunnitellut ruokalistan ja haluaa toimia sen mukaan. Kohteliaasti voi kysyä, voiko auttaa jossakin ja yleensä vastaus on ei tarvitse. Sitten tarjoudun tiskaamaan ruokailun jälkeen. Se yleensä kelpaa, mutta mökin emäntä käy vaivihkaa laittamassa astiat hänen tottumaan järjestykseen. Kiva huomata, ettei se apu niin kovasti avuksi ollutkaan.
Jotkut vaan kutsuvat vieraat passattaviksi eivätkä suostu ottamaan apua vastaan. Vastavuoroisesti heidät voi kutsua omalle mökille ja passata siellä. Tapoja on monia.
Tää tarina on yhtä vakio tällä palstalla kuin vesisade juhannuksena.
Vaikka oli piipahtamassakin, niin apua voi tarjota siitä huolimatta, jos osaa...tehdä muuta, kuin maata sohvalla känny kädessä ja kuulokkeet korvilla... Meillä oli mökkihuolto firma tunturikylässä...vävyehdokas luuli, että hän voi sitten vain ajella appiukkoehdokkaan kelkalla.... lauantai oli kaikille työpäivä, myös se vävy pääsi/joutui siivoaan morsmaikkunsa kanssa mökkejä.... kaikki joutui töihin, jotka sesonkina yritti tulla lomaileen.....se tehtiin myös selväksi... ja siitä maksettiin myös palkka.... ei näkynyt toista kertaa kyläilemässä... ei meillä ollut aikaa alkaa passaileen "vieraita"...
Eikö miniöiden haukkuminen enää mene tällä palstalla läpi trolliseulan?
Tämä.