Olen alkanut uskomaan Jumalaan ja rukoilemaan iltaisin ja kiittämään kaikesta mitä mulla on vaikka mulla ei ole mitään

Uskon että olen kokenut jonkinnäköisen "johdatuksen" tai vastaavan, en osaa oikein kuvailla sitä. Se lähti tuskasta liikenteeseen jokunen aika sitten. En tosin edelleenkään usko valtauskontoihin enkä mihinkään mitä ne edustavat. Mutta uskon itse Jumalaan.
Uskon nyt myös siihen että kun ihminen on heikoimmillaan ja vain pyytää apua ja nöyrtyy, hän saa sitä. Siltä kaikkein korkeimmalta taholta. Tämä ei tarkoita että hän antaa kaiken valmiilla tarjottimella, vaan hän opastaa oikeille raiteille ja se kaikki palkinto tulee sitä kautta. Itse on kulettava se polku, ja se on vaikea. Sen ei ole tarkoituskaan olla helppo.