Kauanko oikein voi erosta toipuminen kestää?
Tytär 22v erosi ekasta poikaystävästään 1v4kk sitten. Edelleen on itkuisia päiviä ja heräilee tuska rintakehässä ikävästä huutaen yöllä. Välillä on parempia päiviä. Kuulemma ikävöi liki joka päivä.
Seurustelivat 4 vuotta ja tyttäreni tuli jätetyksi siis reilusti yli vuosi sitten.
Kommentit (18)
No jotkuthan jää vastoinkäymistensä vangiksi lopuksi ikäänsä. Ei niin pientä ongelmaa, ettei siitä voisi saada loppuiäksi trauman.
Paras olisi siirtyä takaisin nykyhetkeen. Turha ukkoja on itkeä, hyvä että pääsi pellestä eroon 🤡
Mulla on kestänyt noin vuoden.
Oletko ap itse ikinä joutunut jätetyksi vastoin tahtoasi? Kuinka kauan sinulla kesti toipua siitä?
Sano tytölle että ihan sama. Ei noin nuorten suhteet ikinä kestä. Miehiä saa itkeä koko lopunkin elämän!!
Joku hermoheikko tapaus? Nuoria miehiä on maailma täynnä. Nyt se katse tulevaisuuteen.
Jos ensirakkaus niin menee pitempään. Yleensä suhteen kestosta puolet tai kolmasosa on täydellinen toipumisaika, mutta toki pahin tuska yleensä puolessa vuodessa hellittää jos vakava suhde. Ensirakkaus on ensirakkaus ja ottaa kovemmin kuin muut.
Mulla nyt kolmas vuosi. Ollaan tosin oltu miehen kanssa tekemisissä tässä välissä, joten se vaikeuttanut toipumista ja irti pääsemistä.
En enää usko, että koskaan täysin tästä miehestä pääsen yli. Kai se olisi jo tapahtunut. Enkä usko, että enää toiseen rakastunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kestänyt noin vuoden.
Oletko ap itse ikinä joutunut jätetyksi vastoin tahtoasi? Kuinka kauan sinulla kesti toipua siitä?
Olen siitä onnekas, että mulle itselleni ei ole käynyt noin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ensirakkaus niin menee pitempään. Yleensä suhteen kestosta puolet tai kolmasosa on täydellinen toipumisaika, mutta toki pahin tuska yleensä puolessa vuodessa hellittää jos vakava suhde. Ensirakkaus on ensirakkaus ja ottaa kovemmin kuin muut.
Kyllä, ensirakkaus.
On alun jälkeen helpottanut jonkin verran. Alkuun oli yhtä itkua elämä eron jälkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku hermoheikko tapaus? Nuoria miehiä on maailma täynnä. Nyt se katse tulevaisuuteen.
Niinpä, tyttärellä kyllä kysyntää olis, mutta vain tämä ex on sydämessä ja mielessä eikä ole vielä halunnut muita.
Ap
Kyllä se siitä, tytär on onneksi noin nuori. Minä koin tuon vasta 30v ja oli aivan työkuntoa ravisutteleva prosessi päästä edes puoli askelta elämän puolelle.
Ja varmaan ainakin kolmisen vuotta olin täysin vakuuttunut etten ikinä pysty ketään enää rakastamaan vastaavalla tavalla, korkeintaan tyytyisin johonkin.
Nykyään olen 40v, onnellisesti ja suurella rakkaudella naimisissa + 2 lapsen äiti.
Jaksakaa siskot vain sitkeästi uskoa huomiseen.
Exäholisti oli sellainen kirja jota itse luin pahimmassa kivussa, se auttoi tuomaan perspektiiviä.
Ja myös Jeesukselta pyysin lohtua, se todella auttoi kaikkein synkimpinä öinä.
Nykyään en ko.renttua enää takaisin ottaisi.
10 minuutista yhteen kuukauteen. Vähän tilanteesta riippuen. 23 vuoden avioliiton jälkeen otti melkein kuukauden ennenkuin olin sopeutunut täysin poikamies elämään. Opetella käyttämään kodinkoneita yms...
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten voi olla mahdollista, että sua ei ole koskaan jätetty?
En ole ap, mutta itsekin koin ensimmäisen sydänsuruni vasta lähes 40-vuotiaana. Kesti kauan toipua ja mielenterveys romahti vuosiksi.
Ei ole ollut montaa parisuhdetta, vaikka teinistä asti on aina joku ollut, joten ei ole kukaan tavallaan oikein ehtinyt jättää. Paitsi tämä viimeisin.
No tyttö nyt vaan on heikompaa ainesta.