Lue keskustelun säännöt.
Psyyke kokee outoja sfäärejä. Meinasin saada paniikkikohtauksen enkä tuntenut kunnolla jalkojani. Työ pitää pinnalla. Mitä tapahtuu? - traumat
04.07.2023 |
Minä olen voinut huonosti koska elämässä tapahtui liikaa. Opiskelut, uusi kaupunki, ero väkivaltaisesta suhteesta, yksinäisyys ja vanhat traumat päälle. Olen eristäytynyt ja on hankala ollut luottaa ihmisiin. Pidän siis varovaisen etäisyyden ja elän elämääni.
Jouduin aloittamaan tuohon kaikkeen masennuslääkityksen. Oli pitkä aika yhdessä välissä kun en noussut enää sängystä, en peseytynyt, en pystynyt enää mihinkään. Halusin vain pois.
Lääkkeet otin, auttoi ja pääsin kiinni työelämään takaisin. Opiskelin ja sain loistavat arvosanat. Jatkoin itsekseni elämää ja parantaen elämäntapojani.
Alkoholin jätin pois ja yritin suunnata parempaan tulevaisuuteen.
On tapahtunut kaiken sen myllerryksen keskellä takapakkeja välillä. Tunteet ovat kuitenkin olleet melko neutraaleja. Olen ollut aika mitäänsanomaton.
Voin nauraa tuntematta aitoa iloa tai itkeä vuolaasti tuntematta kunnolla surua. On ollut erilaista herkkänä ihmisenä enkä ole edes jaksanut musiikista ammentaa tunnetiloja samanlailla kuin ennen.
Päätin heittää turhan pois nyt kehostani koska ajattelin, että olen jo hyvän tien toipumisen kanssa.
Otin pois hormonaalisen ehkäisyn ja masennuslääkkeen hiljalleen.
Siitä nyt asiaa kommentissa ja tästä tunnemaailman muutoksesta.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on tosiaan sitten ollut aika erikoista.
Halu lähteä pois taas kaikesta on ollut hetkittäin todella voimakas. Epätoivo puskenut pintaan.
On ollut myös olo, että olen irrallinen kehostani. Kun kävelen, tuntuu kuin minulla ei olisi kunnolla yhteyttä kehooni. Tuntuu kuin jalat olisi raskaat enkä pääse eteenpäin. Pääsen kyllä mutta se vain tuntuu kuin menisin todella hitaasti.
Myös on ollut todella väsynyt olo. Olen itkenyt ja ollut aika herkkänä. Ajattelin, että en mitenkään jaksa käydä töissä, että taas kaikki menee päin helvettiä ja luovutan. Onneksi menin töihin koska oikeastaan unohdin muun ja pystyin normaalisti toimimaan.
Se on nyt minun voimavarani ja pitää pinnalla.
On oikeastaan lohduttavaa se, että nyt olen alkanut tuntemaan. Olin melko nöyrä tänään elämää kohtaan kun tapasin ihmisiä ja se lohdutti. Myöskin herkät ja kauniit biisit saa minussa tunnereaktion aikaan. Ei tarvitseva vaihtaa menevämpään, vaan taas herkkyyteni alkaa olemaan tunnistettavissa.
Olen siitä hyvilläni.
Meinasin tosiaan saada paniikkikohtauksen aamulla mutta työ auttoi oloon.
Nyt on psyyke aika sekaisin. Voisiko hormonit vaikuttaa tähän? Saanko itseni hiljalleen takaisin?
Ehkä vielä palaudun omaksi itsekseni mitä en ole ollut aikoihin. Ainoastaan turtunut ja tekopirteä, jotenkin oudon tunteeton tietyllä tapaa.
Ap
Nyt samaan aikaan aina nukkumaan ja pimeässä ja aamulla vihersmoothieta plus proteiinia ja kaurapuuroa ja kananmuna ja muutaman ajan päästä kasviksia ja marha hedelmäsmoothie proteiinilla. Taas nukkumaan samaan aikaan jne. Jatka kunnes keho rauhoittuu. Tunti liikuntaa.
Pitkä teksti mutta toivottavasti joku osaisi yhtään ymmärtää mistä on kyse.. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä teksti mutta toivottavasti joku osaisi yhtään ymmärtää mistä on kyse.. :/
Ap
Kukaan jaksa tätä sun jatkuvaa jankkaamista enää
Kyllä sulla dissosiaation oireita on..ja todnäk masennus. Jätitkö lääkehoidon itsenäisesti ilman,että keskustelit hoitotahon kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sulle on tapahtunut? Mikä sun trauma on?
Sä taidat dissosioida (googlaa dissosiaatio, jos et ole siitä kuullut), se (sekä paniikkihäiriö) on yleistä traumataustaisilla.
Jos itsellä alkaa sietokyky ylittämään, niin mä menen ihan pihalle, en oikein rekisteröi tapahtumia ja ympäristöäni. Uhkaavassa tilanteessa saatan lamaantua ja menettää puhekykynk, eikä muhun saa mitään yhteyttä. Mulla on myös tuntoaistimuksia. Esim jalkani saattavat tuntua monimetrisiltä, enkä saa yhteyttä niihin, en tunnu kävelevän maan pinnalla vaan ilmassa. Joskus musta on tuntunut, että raajani onniin pitkät, että saatan ampua vielä itseni katosta läpi. Olen myös kokenut, että peiliin katsottaessa kasvoni vääristyvät. Päässä ja nenässä on puutuneita kohtia välillä. (Nämä yleensä juurikin vasemmalla puolella kehoa, hoitaja kysyi multa joskus, onko mua lyöty tai satutettu. Olen kokenut pahaa väkivaltaa ja jos joku oikeakätinen lyö, niin sehän lyö vasemmalle puolelle. Kehoon jää muistijälki, vaikka mieli sitä saattaa puskea pois.)
PTSDhen ei kai ole juuri lääkehoitoa olemassa vaan ainoa toimiva metodi olis terapia. Oletko ikinä yrittänyt päästä?
Kovasti tsemppiä sulle.
Monilla on ollut oudosti nyt jalkojen menoa alta sahalaitaa ja huippausta! Onkohan jokin testi menossa???? Tätä on ihan liikaa nyt.
Eräälle kävi noin , kun enisn meni matalaa jyrinää pitävä auto hiljakseen asunnon ohi, sai kohtauksen.
Tässä on jotain liian outoa. Jyrina oli ollut kehon läpi menevä ja maasturifarmarista. Ei musiikkia.