Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini lähetti minulle yöllä tällaisen viestin:
11.12.2006 |
" Jos kuolisit tänään, olitko valmis kohtaamaan Jumalan?"
Emme olleet keskustelleet mistään tällaisesta aiheesta edellisenä päivänä, vaan viesti tuli ihan yllättäen. Tämä kaverini on harras kristitty, minä ateisti. Olemme näistä uskonasioista keskustelleet usein, mutta jo kauan sitten, ja olen hänelle tehnyt hyvin selväksi, etten siedä painostamista, besserwisseröintiä enkä käännyttämistä. En hänen enkä kenenkään muunkaan suunnalta. Hän taas on sitä mieltä, että hän tietää asiat parhaiten ja minä reppana en voi tietää mitään, kun en ole nähnyt valoa. Eli hän on oikeassa, koska jumala sanoo niin. Mitäs tuohon nyt sitten lisäisi? Toivotonta...
Vastasin viestiin vain kysymällä, että anteeksi mitä? Aamulla sitten tuli vastaus, jossa hän ilmoitti, että on jumalalleen vastuussa minun kuolemattomasta elämästäni ym. sontaa. Että miksei minun mieheni puhu näistä asioista minulle, ja että meidän pitää keskustella. Ilmoitin, ettei ole hänen asiansa huolehtia minun pelastamisestani ja että ensimmäinen viestinsä oli tökerö ja ahdistava. Moisen voisi joku muu ottaa vaikka uhkauksena. Lisäksi kirjoitin, ettei minua tarvitse holhota, ei hänen eikä jumalan. Viestiini sain vastauksen: " Totuus sattuu aina."
Miten tuollaisen ihmisen kanssa voi keskustella? Hän luulee, että hänellä on joku ylhäältä annettu oikeus, ja jopa velvollisuus, puuttua toisten ihmisten elämään suorista kielloista huolimatta. Lisäksi hän uskoo pyhästi, että hän tietää absoluuttisen totuuden kaikesta. Älyllinen ajatustenvaihto on mahdotonta tuollaisen ihmisen kanssa!
Loppukaneettina vastasin tuohon hänen viimeiseen viestiinsä, että olisi minullakin muutama valittu totuus hänelle sanottavana, mutta koska minulla sentään on vielä hiukan harkintakykyä ja itsekritiikkiä, en siihen viitsi ryhtyä. Ei ole eukosta kuulunut sen jälkeen.
Miten te olisitte tuohon reagoineet? Mielellään myös kuulisin kristittyjen kommentteja siitä, että onko mielestänne tuollainen käytös hyväksyttävää toiselta kristityltä.
Kommentit (16)
Olisin vastannut näin äkkimietinnällä:
Mielenkiintoinen kysymys. Mietin sitä - palataan asiaan. Hyvää yötä.
Tosin itselle aihe on ajankohtainen, sillä vuosien agnostismin jälkeen olen lasten synnyttyä alkanut kääntyä kristinuskoon... Pari vuotta sitten olisin vastannut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että täytyy enemmän puhua ystävästä Jumalle kuin Jumalasta ystävälle. Tätä periaatettani toteutan. Puhun uskostani ja mielipiteistäni vain jos ystäväni sitä kysyvät. Eli TOSI harvoin.
Pelottavaa ja ahdistavaa, ei kuulosta terveen ihmisen käytökseltä.
Onko tällä kaverilla miestä ja onko teillä yhteisiä tuttuja? Kannattaa varmaan yrittää hieman selvitellä, miten muut näkevät hänen terveydentilansa.
Minulla oli muinoin samanlainen tilanne, jossa tämä " kaverini" yritti käännyttää minua ja juuri tuollaisella ylemmyydentuntoisella tavalla. Ihan noin rajua viestiä en häneltä koskaan saanut, mutta myös hän antoi minun ymmärtää miten minulle kävisi kuoltuani yms. Minä koin hänen paasaamisensa ja erityisesti hänen käsityksensä siitä, että hän olisi minua parempi ihminen, niin ahdistavana, että näin ainoaksi vaihtoehdoksi kaveruuden lopettamisen.
En nyt tarkoita, että sinun tulisi katsaista ystävyyssuhteenne, mutta muista että sinulla on vapaus päättää elämänkatsomuksestasi. Kokeileppa googlata uskontojen uhrit, jos he osaisivat sanoa jotain fiksua.
Ei ole miestä, mutta yhteisiä tuttuja kyllä on. Tunnen myös hänen ex-poikaystävänsä, joka minulle kertoi eron tulleen juuri tällaisten ihme juttujen takia. Eli tämä tyttö ei osaa olla puuttumatta toisten ihmisten asioihin ja tosiaan näkee itsensä suurinpiirtein jonain profeettana...Tätä miestä oli aikoinaan varoitettu, että tyttö ei ole ihan ok, mutta ei uskonut ennenkuin näki...
Ottaa päähän, mutta samalla huolestuttaa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keskustellut hänen kanssaan todella paljon näistä uskonasioista, sillä hän on aidosti kiinnostunut minun perusteluistani ja minä hänen.
Kerran ystävyytemme on lähestulkoon mennyt katkolle vähän samantyyppisen tilanteen takia, mikä teillä on menossa. Saimme asiat sovittua (noin 6 vuotta sitten jo) ja nyt olemme edelleen hyvissä väleissä. Ystäväni on helluntailainen ja minä en oikein mitään (siis uskonnoltani :)).
Tätä nykyä hän puhuu konfliktistamme toisinaan sanoen aina, että hän oli silloin niin naiivi ja mustavalkoinen ajatuksiltaan. Mikä pitää kyllä paikkansa ja siihen hänessä hermostuinkin.
Mutta, sinun tilanteeseesi: En pidä mitenkään hyväksyttävänä ystäväsi toimintaa. En kristityn näkökulmasta, enkä mistään muustakaan näkökulmasta. Mikä hän on toisia tuomitsemaan? Eikö se ole hänenkin mielestään vain ja ainoastaan hänen jumalansa tehtävä? Ei kristitty saa asettaa itseänsä jumalan asemaan ja tuomita muita. Näinhän se menee hänen uskontonsa mukaan.
Tuntuu olevan hieman suuret luulot itsestään tällä sinun kaverillasi, voisin sanoa jopa " uskovaisuuden kihahtaneen hattuun" ja hän kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja kaikkia parempi hurskaassa uskovaisuudessaan.
Suosittelisin, että jollei hän palaa maan pinnalle, niin voit ihan hyvillä mielin lakata pitämästä yhteyttä. Ja muista, että olet aivan yhtä arvokas ihmisenä.
terveisin
S
ap kaverillasi kaikki ok? Onko kokenut juuri jotakin vakavaa? Onko ehkä mielenterveys järkkymässä? Mieti kaipaako/etsiikö YSTÄVÄSI apua tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen sitä mieltä, että täytyy enemmän puhua ystävästä Jumalle kuin Jumalasta ystävälle. Tätä periaatettani toteutan. Puhun uskostani ja mielipiteistäni vain jos ystäväni sitä kysyvät. Eli TOSI harvoin.
Suurin osa minun tutuistani myös ovat hyvin hillittyjä puhumaan uskonasioistaan, ettei vaan oteta minään käännytyksenä...
Lisäksi olen sitä mieltä, että totuutta ei taida tietää kukaan! On vaikea todistaa minkään jumalan olemassaoloa, mutta toisaalta on myös vaikea todistaa ettei Jumalaa tai jumalia ole. Siksi olen avoin monille näkökulmille.
minulla on suvussa vähän tota samaa ilmiötä. Aie siellä taustalla on varmaan hyvä, mutta eihän tuo keino edes toimi niin kuin on tarkoitettu, vaan ihan päinvastoin.. voisikohan sen sanoa hänelle ' vieraannutat vain minut itsestäsi' tms?
Lisäksi tietenkin sinulla on sinun rajasi ja oikeus pitää niistä kiinni. hänen täytyy pystyä hyväksymään sinun rajasi, liittyy ne sitten mihin tahansa elämänalueeseen. ystävyys on keskinäistä kunnioitusta.
t. hyyyyyyvin liberaali kristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja uskon, että ystävällläsi on hyvä tarkoitus - hänelle on täyttä totta se, että olet matkalla helvettiin ja tietysti ystävän velvollisuus on koettaa pelastaa toinen tuolta kohtalolta...
Mutta mutta - häneltä taitaa unohtua se, että usko on aina lahja Jumalalta, ihmisen uskoon tulo on Jumalan työ - ei toisen ihmisen. Kukaan ihminen ei pysty käännyttämään toista, voi kertoa uskostaan ja rukoilla toisen puolesta, ei oikeastaan muuta. Ja jos toinen selvästi ilmaisee että ei kiinnosta, niin sen kertomisenkin voi jättää siihen yhteen kertaan. Näin minä toimin ja ajattelen.
Mutta hän on siis aina ollut tällainen, jossakin määrin, ja on silti pystynyt hoitamaan asiansa ja toimimaan " normaalina yhteisön jäsenenä" . Nyt vain taisi minulla tulla mitta täyteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskova ihminen ei todellakaan ole sen parempi kuin ei-uskova ihminen. Uskova on vaan suostunut vastaanottamaan Jumalan armon ja näin hän pelastuu. Pelastus (siis taivaaseen pääseminen) on siis nimenomaan LAHJA eikä sitä voi ansaita kukaan.
t:4
Oma isäni on teologi ja olen lestadiolaisesta suvusta. Siksi tämä tilanne onkin niin absurdi. Oma mieheni on kristitty ja olen aina arvostanut kristinuskoa. Tiedän siitä luultavasti jopa enemmän (siis teoriassa) kuin tämä kaverini, joka siitä minulle toitottaa. Jos olisin sen uskon itselleni omaksi kokenut, niin enköhän sen olisi jo oivaltanut oman isäni, mieheni ja sukuni kanssa käytyjen pitkien ja antoisien keskustelujen kautta. Ei tähän mitään kiihkoilijoita tarvita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on ikävää, että hänellä on ilmeisesti mielenterveysongelmia.
Onhan hän käynyt terapiassakin, mikä on tietysti hyvä, mutta
harmi, jos siitäkään ei ole tällä hetkellä ystävällesi apua.
Toivottavasti ystäväsi saisi apua, mutta missään tapauksessa
sinun ei tarvitse olla " sylkykuppina" , jolle ystävästi purkaa
pahaa oloaan. Teidän ystävyyssuhteessanne tuntuu nyt
olevan negatiivinen sävy, ja sellainen on aina kuluttavaa
kummallekin osapuolelle.
En nyt tarkoita, että välit pitäisi katkaista kokonaan, mutta
vähän voisi välejä viilentää, niin etteivät tunteet kävisi niin
kuumina puolin ja toisin. Jos itse et ota aktiivisesti ystävääsi
yhteyttä, etkä provosoi häntä, niin ystäväsi toivottavasti
rauhoittuu ja teidän välinne voivat säilyä jollain tasolla.
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista!
Ap
Alue: Aihe vapaa
mun kaveri joutui psykoosiin viime talvena ja viestit oli samaa luokkaa, tosi pelottavia