Kyllä mä oon sitä mieltä, että ne joilla ei ole lapsia eivät tiedä elämästä mitään.

mutta ehkäpä vähän huonommin lapsiperhe-elämästä. Tai siis luuleevat tietävänsä, mutta eivät oikeasti ymmärrä.

sanoi hyvin, näinhän se menee..

h-moilasena palloilen tämän maapallon päällä.

Meillä äideillä on kokemusta tietynkokoisen ja -laisen perheen elämästä. Jollakulla lapsettomalla voi olla kokemusta taas monesta sellaisesta, josta meillä ei ole ns. hajuakaan.

Eli mitä se " elämänkokemus" nyt sitten on, jota ap pidät olennaisena? Miksi juuri se on olennaista, eikä joku muu?

Ja tämä on myös erittäin osuva kommentti:

Vierailija:

Vakavampi ongelma on minusta se, että monessakaan lapsiperheessä ei tiedetä elämästä mitään.

Eli ei äitiys ole mikään avain viisauteen, valitettavasti.

Kyllä se elämä on elämää ilman lapsiakin. Vai pitäisikö kokea ensin yövalvomiset, koliikit, korvakierteet, uhmaiät sun muun hammastenkiristykset ja burnoutit ennen kuin voi sanoa, että MINÄ ELÄN!



Ja tuokin on totta mitä tuo yksi sanoi, että monet lapsiperheelliset eivät taas tiedä elämästä mitään. MOnet " hautautuvat" sinne kodin ja hiekkalaatikon väliin niin antaumuksella että höperöityvät niistä rattaista ja kurahaalareista ihan täysin...

Just mietin kun tapasin pitkästä aikaa yhden lapsettoman ystäväni, joka on työskennellyt pitkään ulkomailla kehitysaputehtävissä ja muutenkin ehtinyt tehdä ja nähdä vaikka mitä, että MINÄ en kyllä tiedä tosielämästä mitään häneen verrattuna. Täällä elelen kuin pumpulissa ja mitä ne munkaan ongelmat oikeesti on...

Tein itse lapset pitkälti yli kolmekymppisenä ja pakko myöntää, että kyllähän tämä on kasvattanut aivan mielettömästi, ja maailma näyttäytyy ylipäänsä ihan erilaisena nyt.

Taas on joululla iso merkitys lasten myötä ja kaikkea saa katsoa taas eri silmin. Opettaa itse oppimiansa asioita eteenpäin ja tuntea paikkansa tässä suvun ketjun pitkässä jatkumossa.

Kun ihan ajattelee itseäkin ENNEN lapsia niin eihän sitä mistään mitään tiennyt...



Kyllä se nyt vasta on sitä oikeaa elämää kun on lapsiakin ympärillä. Ja paljon se " kypsyttää" ihmistä kun on lapsia!



Sitten vaikeuksia tulee tsiljoonasti enemmän, mutta myös oikeaa iloa!

Joku jolla on lapsia voi jäädä paitsi jostain toisesta elämänalueesta. Ihmiset elää muutenkin eri tavalla, ei pelkästään lasten saaminen tee ihmisestä elämän asiantuntijaa.

Ihan kuin jokainen ei olisi asunut lapsuuttaan ja nuoruuttaa jossain perheessä. Jo siinä oppii. Saatikka tosiaankin, että oppisi kehitysaputyössä kuten jonkun lapseton ystävä.



Ihan turha mennä sössöttämään tuntemattomille ihmisille, että et tiedä mistään mitään noilla perustein. Turpiin saattaisi tulla ja joskus aiheestakin.

t. terveen lapsen äiti, joka on miettinyt ihan samaa joskus. Länsimaissa eletään varsin pumpulissa.

en tajua miten vaipanvaihto, uhmiksen kanssa pelleily, valvotut yöt ja lastenkirjojen lukeminen muka pätevöittää johtotehtäviin?? Tämä fraasi on minusta pelkästään sanahelinää, jota toistellaan silloin kun yritetään jollain keinolla todistella, että lasten saamisesta on suoraa hyötyä työelämässä. Minusta oikeasti näin ei ole, vaan lasten saaminen on suppeasti työn kannalta pelkästään haitta.

Järjestelet kaikkia asioita ja kuljettelet lapsia ja koetat vielä tehdä töitä jossain välissä. Neuvottelutaidot karttuu kun saa ensin lapset irti toistensa kimpusta ja alkaa selvittelemään riidanaiheita. Kyllä siinä on montaa monessa jos tarkemmin ajattelee.

Täällä mammat poraa kun mies menee pikkujouluihin ja varsinkin kun MIES ei oo saanut LUPAA mennä pikkujouluihin tai ylipäätänsä baariin..



Matkalle, edes häämatkalle ei saisi lähteä ilman lapsia



Hoitoon et saa lapsia viedä alle kouluikäisenä



ja imettääkin pitäisi 3-vuotiaaksi joten alkoholi ei sovi kuvioon tai mikään mukaan bilereissu.



Kotona pitäisi olla mahdollisimman pitkään jne jne





Tämä on jonkun elämää... minun ei, vaikka niitä hyviäkin puolia on..

ja jos niitä ei ole aikuisikään mennessä, ei niitä opi myöskään lasten myötä. Jos ajatellaan töiden kannalta, kyllä lasten tekemisen kustannukset ja lapsista aiheutuvia haittoja työnteolle (mm. sairauspoissaolot, lasten aikatauluista aiheutuva joustamattomuus, väsymys, kotiasioiden priorisointi työn edelle) on paljon enemmän kuin positiivisia vaikutuksia.

Mulle perfektionistina ja ylikilttinä on ollut äitiydestä paljon hyötyä. Varsinkin perfektionismi on helpottanut huomattavasti. Samoin on joutunut miettimään omaa suhdettaan jämäkkyyteen jne. Olen myös aivan toivoton professori hajamielinen, siinäkin asiassa on ollut pakko tsempata. Lapsen kanssa on elämä vaikeaa, jos unohtelee juttuja ja elämä on kovin kaoottista.

Vierailija:

Täällä mammat poraa kun mies menee pikkujouluihin ja varsinkin kun MIES ei oo saanut LUPAA mennä pikkujouluihin tai ylipäätänsä baariin..

Matkalle, edes häämatkalle ei saisi lähteä ilman lapsia

Hoitoon et saa lapsia viedä alle kouluikäisenä

ja imettääkin pitäisi 3-vuotiaaksi joten alkoholi ei sovi kuvioon tai mikään mukaan bilereissu.

Kotona pitäisi olla mahdollisimman pitkään jne jne

Tämä on jonkun elämää... minun ei, vaikka niitä hyviäkin puolia on..

Siis tarkoitin tällä sitä, että enää en olekaan minä itse se tärkein vaan nyt täytyy ajatella muitakin.

Mulla on elämää kodin ulkopuolella, enkä imettänyt kuin 3kk jne. Lapsi meni tarhaan 1v yms.

Tuli vaan mieleen tällainen aihe, kun sinkku lapseton ystäväni ihmetteli kovasti kuinka en voi lähteä bilettää. Tiesi että lapseni on kipee, mies työmatkalla enkä yhtäkkiä voi viedä lasta minnekään hoitoon.

ihmisillä on tragedioita ja elämään varjostavia tilanteita muitakin kuin yöimetys tai korvatulehduskierre



jos silmät auki kulkee, jokaisella, niin lapsettomalla kuin lapsellisellakin on mahdollisuus saada syventävä oppimäärä elämänkokemusta



jos tällä tiellä mennään, niin pitkälti olisi vielä oppimista



mä luulen, että mennään minne tahansa kroonikko-osastolle kertomaan, että et tiedä elämästä mitään, kun sulla ei ole lapsia, niin he ehkä valottavat asiaa vähän enemmän



ei vanhemmuus ole mitään sankaruutta, se tuo tiettyjä kokemuksia, mutta samat asiat voi oppia muillakin keinoin, kuten esim. omaishoitajana vanhemmilleen