*^*^*JOULUNTÄHTIEN SYNNÄRIT*^*^*

Nyt jo jaksaa vähän kirjoitellakkin joten tässä meidän tarinaamme:



Ensimmäinen adventtisunnuntai 3.12 heräilin 9 maissa pieniin supistuksiin, 10 aikaan oli jo pakko soittaa äiti hakemaan meitä, onneksi veljeni oli meillä yötä joten lastenvahti isommille oli heti paikalla ja pääsimme lähtemään sairaalaan, sairaalaan tuli käsky tulla heti kun saamme kyydin, edellinen synnytys sen verran nopea.



Sairaalassa olemme olleet 12.30 ja olin 4cm auki, kalvot tuntuivat päätä myöden

15.20 supistukset harvenneet liikaa joten päätimme miehen kanssa lähteä haukkaamaan vähän happea ulos, takaisin saliin menimme 16.40 ja edelleen supistukset harvoja sisätutkimus 5-6cm auki joten edistystä tapahtunut ulkoillessamme, sitten alkaakin jo tapahtua vähän enemmän, 17.30 aloin jälleen tuntemaan supistukset voimakkaina ja pyysin ilokaasua lievitykseksi, 18.35 supistukset 5min välein ja pirun kivuliaina, mutta ai tuo niin ihana ilokaasu auttoi todella hyvin.

19.31 Lapsiveden meno sisätutkimuksen yhteydessä ja 9cm auki, vähän reunaa vielä jäljellä.

20.03 Alkoi ponnistuttamaan ja hieman sain siinä koeponnistaa jotta saataisiin vauvaa alemmas ja jo ensimmäisellä ponnistuksella reilusti alaspäin vauva, seuraavaksi sainkin sitten jo luvan ponnistaa vauvan kokonaan ulos, ponnistusvaihe kesti 3 minuttia eli nopeasti päätti tyttö tulla maailmaan. Ensimmäinen oma kommenttini olikin että " missä ne kivekset on" , huomaa että odotimme poikaa joten oli todell yllätys tämä tytöntylleröinen.

Tyttö syntyi 20.09 painoi 4080g oli 50cm ja pipo 36cm.

Istukka syntyi 20.20 lähes itsestään ja painoi 894g eli aikamoinen oli istukkakin.

Synnytyksestä jäi kaikinpuolin aivan mahtava olo ja nyt on kotona vkon verran opeteltu elämään sitten 3:n lapsen kanssa ja on rankkojakin päiviä olemassa, onneksi tytöntylleröinen on erittäin rauhallinen tapaus ja syö hyvin rintaa.

Tällä kertaa synnytyksessä oli avustamassa kätilö-harjoittelija joka oli kullanarvoinen koko synnytyksen ajan, piti seuraa aina jos mies käväs jossain muualla.



Synnytyksen kokonaiskestoa on vaikea määritellä kun toinen määrittää sen siitä milloin menin sairaalaan sisälle ja toinen kätilö sitten niistä kävelyn jälkeen tulleista supistuksista, no mutta alle 12 tuntia silti =D

Kivuliain vaihe kesti siitä 17.30 siihen asti kunnes tyttö oli maailmassa.



RV 0 (mutta kuinka kauan)

...jotta löydän tämän huomenna, kun tulen vuodattamaan synnytystarinani tänne.



Kirsikka

nostellaan!

Meillä laskettuaika oli 23.11. Mut yli mentiin ja reilulla kädellä - eli nyt sit joulukuisten puolelle siirryin...



Olin varannut äitipoliajan 7:lle päivälle klo 8.15. Itsenäisyyspäivän aamuna alkoi ekan kerran supistella (jäin saikulle kesällä supistelujen vuoksi - sen jälkeen ei sit supistellutkaan), väli oli 10 minsaa. Siinä lasten kanssa touhuttiin (isäntä töissä aamun) koko päivä. Koko päivän supisteli tasaiseen 10 minuutin välein. Alkuillasta vanhempani tulivat meille saunomaan ja veivät tytöt mukanaan yöksi, kun aamulla viimeistään pitäisi polille mennä. Seiskan jälkeen väli lyheni 7 minuuttiin. Isäntä lähti yöksi töihin ja minä yritin katsella telkkua ja torkkua. Supistukset olivat siedettäviä, mutta unta ei oikein saanut. Puoli kahden aikaan yöllä olin sohvalla edelleen, kun tuli sellainen olo, et ihanaa, tuli ilmat mahasta pois - tulikin veden kera ;) Onneksi olin sohvalla, kun olis varmaan sänky tulvinut....



Soitin synnärille ja sen jälkeen kutsuin mieheni töistä ja lähdin suihkuun. Kahdelta oltiin synnärillä. Kun menin vessaan synnärillä, niin vesi oli aavistuksen verran vihertävää... No siitä sitten käyrille, joka oli aivan liian laiskaa - tosin makasin oikealla kyljellä, jossa liikkeetkin olivat aina heikot.. Piti sitten mennä saliin saman tien, että saadaan pinni päähän. 3cm oli paikat auki, reuna vielä napakka.... Pinnissä syke ihan hyvä. Pinni ei kuitenkaan kestänyt kunnolla paikoillaan, joten jouduttiin laittamaan myöhemmin uudelleen - ja se kävi todella kipeää... Siinä sitten koko yö leikittiin ulkoisen ja sisäisen anturin kanssa...



Puoli kuudelta sain epiduraalin, kun tuntui, etten jaksa spinaalin saamista odottaa. Ihanasti auttoi epiduraali, tosin paineen tunne peräpuolella oli edelleen - oli ollut jo alkuillasta asti... Siinä sit yritin olla välillä pystyssäkin ja käydä vessassa - mistä ei enää seiskan aikaan tullut mitään, kun paine oli niin kova...



Kysyin vähän jälkeen seitsemän opiskelijalta, et kävis tiedustelemassa kätilöltä vieläkö voisi epid. lisätä, kun alkaa teho hävitä. Kun kätilö teki tarkastuksen, totesi kaiken olevan valmiina - päästiin ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 20 min. Kätilö antoi minun ponnistaa aika ajoissa, eli pää oli vielä korkealla, mutta ponnistaminen vei sen kauhean paineen tunteen pois. Kun pää oli tulossa, sanoin kätilölle, ettei varmaan onnistu ilman epparia, koska tuntui jo siinä vaiheessa pahalta - kätilö päätyi samaan,e li pieni vekki tehtiin.



" pieni" tytöntyllerö syntyi 7.44. Napanuora oli melkein kätilölle kallis ;9 eli aavistuksen alle metrinen. Aluksi imettiin tehokkaasti röörit puhtaaksi, kun oli sitä vihreää vedessä ollut. Istukka tuli aika pian perässä, painoa 700g. Masulle sain neidon heti ja samalla sit laitettiin tikkejä. Ja siitä sit kierähdettiin kyljelleen tissuttelemaan, neito olikin tehnyt jo valtaisat kakat miun masulle - kätilökin sai osansa käteen ja paitaankin ;)



Tissuttelun jälkeen sit mitoille ja pesulle - mitat olivat: 56cm ja 4,135kg -- eli pitkä neiti oli (ei ihme, et ne liikkeet tuntu kylkiluissa sekä alapäässä yhtäaikaisesti - olen itse 174cm, eli miulla tuota tilaa on).



Saimme olla todella pitkään synnytyssalissa, koska kaikissa saleissa oltiin lähes samassa tilanteessa (4synnytysta yhtä aikaa), eli odottelimme vapautuvaa kätilöä. Joskus kymmenen jälkeen pääsimme salista pois, mutta yläkerta olikin ihan täynnä ja mie meninkin neidin kanssa tarkkailuhuoneeseen (luksusta) ja isäntä lähti nukkumaan. Iltapäivällä jouduin hetkeksi vielä käytävällekin, kun salit oli täynnä ja tarkkailuhuoneeseen piti siirtää yksi synnyttäjä, jolla ei edistystä näkynyt...



Yläkertaan pääsin n. tunnin käytävällä olon jälkeen - sit mentiinkin tutkimushuoneeseen, johon tuli toinen äiti heti perässä.... Vasta perjantaina siirryimme normaaliin huoneeseen, ja pääsin nuoruuden aikaisen parhaan ystävän viereen :))))



Nyt elellään kolmilapsisen perheen arkea ja ollaan nautittu Joulusta, kun isikin on kotona - normaalisti olisi jo eilen ollut iltavuoro ja tänään olis aamu ja yö....



Mut nyt kävi kutsu ;)



Mirpa ja neidot

Minulla oli alun perin kaksi laskettua aikaa: menkkojen mukainen 13.12. ja varhaisultran mukainen, virallinen la eli 19.12.



18.12. alkoi klo 20 supistella. Kuvittelin selkäkipujen johtuvan siitä, että pesin aiemmin päivällä saunan. Pian selvisi, ettei näin ollut... Ihmettelin tuntemuksia itsekseni tunnin, sitten kerroin miehelleni. Supisteluja tuli jonnekin klo 23 asti vajaat 10 tunnin aikana. Voimakkuus vastasi aiempia, tiukkoja menkkakipujani. Tuon kolmen tunnin aikana ne voimistuivat vähitellen ts. aluksi ne olivat hentoja, mutta saivat pontta myöhemmin.



Klo 23.15 soittelin Naikkarille, mitä tehdä. Pallo heitettiin minulle eli sain itse päättää, koska on aiheellista lähteä. Heti soiton jälkeen supistuksia alkoikin tulla 2-3 minuutin välein. Klo 24 olimme sitten Naikkarilla. Uhkasin kätilölle kiroavani, jos olen vain pari senttiä auki. Onneksi olin jo 5 cm auki.



Pääsin synnytyshuoneeseen, ja epiduraali annettiin klo 0.30. Täysin auki olin joskus klo 3-4. Kalvot puhkaistiin klo 4.10. Vauva ei ollut tarpeeksi alhaalla, joten lasketumista piti odotella reilun tunnin verran. Jossain vaiheessa klo 3 tienoilla supistukset alkoivat taas vähän tuntua alaselässä, jolloin pyysin ja sain lisäannoksen epiduraalia.



Toinen lisäannos annettiin juuri, kun vauva oli laskeutunut puoli 6:n aikaan ja tuli ponnistamisen tarve. Kätilö kävi tarkistamassa, voiko annoksen antaa. Onneksi saattoi: tunnin ponnistamisen ja " turhan" ähertämisen jälkeen jouduttiin turvautumaan imukuppiin. Se oli ihan pieni ja sievä laitos, ei lainkaan sellainen, joksi olin sen kuvitellut. Vähän jännitti imukuppi, mutta kaikki tapahtui onneksi nopeasti, sillä vauva syntyi 6 minuutissa imukupin asentamisesta. Sitä tarvittiin, koska vauva oli niin iso ja koska hänen tarjontansa ei ollut kaikkein paras.



Tytöllä oli syntyessään pitkä, tumma tukka (eli siitä nimitys peikkotyttö). Mitat olivat 4070 g ja 52 cm. Aiemmin oli parissa ultrassa arveltu vauvan olevan keskikäyrien alapuolella, mutta se arvio meni metsään. Sitä vastoin valistunut arvaus sukupuolesta lokakuussa tehdyssä ultrassa piti paikkansa.



Synnytys oli kyllä erittäin helppo. Avauduin siksikin vähillä kivuilla 5 senttiin. Epiduraali vei kaikki kivut pois. Esikoiselta se vei aikanaan kaiken tunnonkin pois, mutta tällä kertaa jäi tuntoaisti. JOS en olisi saanut toista lisäannosta, olisin varmasti tuntenut hajoavani vauvan syntyessä. Tuntoaisti oli nimittäin jäljellä ja tunsin, kuinka kudokset joutuvat venymään. Onneksi tuntemuksesta puuttui se kipuelementti. :-) Välilihaa ei tarvinnut leikata. Selvisin parilla pienellä nirhaumalla ja repeämisellä. (Toipuminen on muuten ollut nopeaa. Jo muutaman päivän päästä saatoin istua molemmilla kankuilla.)



Vauva oli aivan ihana. Hän tuntui niin kovin rakkaalta, täydelliseltä ja omalta heti. Hän vietti 1,5 tuntia ihan ihollani. Imuote oli vankka heti syntymästä lähtien.



Kirjoihin ja kansiin merkittiin sitten, että vauva syntyi laskettuna päivänä. Hänen syntymäaikansa oli klo 6.39 eli minuutilleen sama kuin isoveljellään vajaat neljä vuotta sitten. Molemmat synnytykset alkoivat samoihin aikoihin eli ilta-8:lta ja päättyivät sitten ihan samalla kellonlyömällä. Muutenkin synnytykset olivat hyvin samanlaisia. Voin kyllä sanoa päässeeni erittäin helpolla synnytyssupistusten kanssa. Ponnistusvaiheessa en tuntenut mitään kipua kummallakaan kertaa.



Synnytin Naistenklinikalla, jossa henkilökunta oli aivan mahtavaa. No, yksi yövuoron lastenhoitaja osastolla oli kai saanut jonkin ammuksen takapuoleensa, hah, mutta muuten kaikki olivat aivan ihania. Synnytystä oli seuraamassa yksi lääkäriksi valmistuva nainen. Hän piti välillä minulle seuraa, kun mies nukkui petillä ja kätilö oli muualla.



Nyt olemme elelleet vauva-arkea reilun viikon. Täytyy sanoa, että synnytys tuntuu enää kaukaiselta muistolta. :-)

Poikamme syntyi 30.11. klo 8.32 rv 39+4

Painoa 4145g

Pituutta 53cm



Vaikka pääsimme avaamaan kalenterimme jo marraskuun puolella niin kirjoitan kuitenkin Jouluntähtien pinoon. Marrasmuruja kun en ole käynyt lukemassa.



Keskiviikkona 29.11. tuli muutama suppari päivän mittaan, kivuliaita, mutta hyvin epäsäännöllisiä ja loppuivat asentoa vaihtamalla, joten ajattelin

että ei tässä vielä mitään tapahdu ennen viikonloppua. Torstaina olisi aamulla neuvola ja kätilö oli luvannut katsastaa kohdunsuun tilanteen.



Keskiviikko päivä meni normaali arkiaskareissa ja esikoisen kanssa puuhastellessa. Illalla mies lähti harkkoihin kun kerran ei ollut mitään

synnytykseen viittaavaa. Muutama suppari tuli sinä aikana, mutta kestivät vain hetken ja loppuivat kun nousin ylös ja vähän liikuin.



Menin nukkumaan ja sainkin nukuttua yllättävän hyvin. Heräsin vessaan ensin 1 aikaan ja nukahdin taas nopeasti, mutta puoli 4 aikaan heräsin

kovaan suppariin ja pissahätään. Kipitin siitä sitten vessan kautta lämmittämään kaurapussia. Se auttoin jonkin verran, muttei kehuttavasti.

Uni ei tullut enää silmään ja päätin ruveta pakkaamaan esikoisen tarhakamoja kuntoon, jos pitää lähteä sairaalaan.

Kävelin ympäri kämppää reilunn tunnin ja herätin mieheni sen jälkeen samalla soitin lapsenvahdille, että saa alkaa tulla kun me lähdetään nyt sairaalaan.

Siinä vaiheessa oli vieläkin sellainen olo, että varmaan pistävät mut takaisin kotiin vaikka supparit olivat jo kivuliaita.



Sairaalassa oltiin n. 6.00. aikaan, pääsin käyrälle jossa olin varmaan puolisen tuntia, kohdunsuu oli tullessa auki 4cm. Sitten sain

tosi seksikkäät sairaalavaatteet ja pääsin huoneeseen. Tilasin epiduraalin, jonka tulo viivästyi samalla tavalla kuin esikoisestakin.

Sain sitten kohdunsuun puudutuksen, josta ei ollut mitään hyötyä. Kun kätilö 07.00 aikaan vaihtui tutkittiin kohdunsuun tilanteen ja olin auki 6cm.

Enää en edes saanut epiduraalia.

Kätilö ehdotti spinaalia, joka vaikuttaisi nopeammin ja samalle alueelle kuin epi, mutta vaikutusaika on lyhyempi. Päätin kokeilla ja auttoikin hyvin.

Hauska yhteensattuma, meillä oli synnytyksessä sama kätilö, anestesiahoitaja ja -lääkäri kuin esikoisenkin synnytyksessä. Harjoittelija vain oli vaihtunut.



Ponnistusvaihe kesti 12min. Ja meni sutjakkaammin kuin esikoisen aikaan. Nyt sentään tiesi mitä pitäisi tehdä.



Ei repeämiä tai tikkejä. Istukka tuli 7min vauvan jälkeen. Verta en menettänyt kovinkaan paljon.



Vauva annettiin rinnalle ja ylpeä isä sai leikata napanuoran sekä pestä poitsun.

jo

Suihkuun pääsin n. 1,5h poitsun syntymästä ja osastolle n. 2.5h kuluttua.



Poitsun sokeriarvot olivat aluksi matalat ja sai lisämaitoa sairaalassa ollessamme. Sokerit olivat onneksi hyvät jo kun poitsu oli päivän ikäinen ja

pääsimme kotiin hänen ollessaan 2päivää lääkärintarkastuksen jälkeen.



Nyt olemme olleet kotona viikon ja kaikki on sujunut hyvin. Poitsu on kiltti, syö ja nukkuu. Välillä katselee kun isosisko puuhailee.

Isosisko on innoissaan auttamassa äitiä ja isää kun vauvaa hoidetaan, pitää sylissä, pussailee, halii ja silittää. Välillä otteet on turhan rajuja ja pitää

muistuttaa, että vauva on vielä pieni ja pitää olla varovainen.



Huomenna tulee neuvolantäti kotiin katsomaan poitsua. Saa nähdä onko painoa tullut paljon lisää. Maito ainakin maistuu hyvin.



Niisku ja poitsu 11 päivää