Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Isovanhemmille oikeus tavata lastenlapsia, onko järkeä?
11.12.2006 |
Nyt se Salovaara ehdottaa, että lakipykälään kirjoitettas isovanhemmille oikeus lastenlapsiinsa. Ja ihmettelee, millainen äiti ei anna lapselle mahdollisuutta tutustua juuriinsa.
No tälläinen äiti kuin minä, ei anna eikä tyrkytä omia vanhempiaan lapsille. Kun en ole itsekkään heitä 15 v. nähnyt, niin pitäiskö nyt heidän lapsiani nähdä. Sellaisten lapsuuden kokemusten jälkeen, jotka itse sain kokea, en voisi kuvitellakaan, että jättäisin lapset heidän hoiviin. En edes syliin voisi antaa, sillä vieläkin muistan ne kourat jotka puristeli...
Miehen vanhempien kyllä voisin antaa tavata lapsia, jos joskus eroaisimme tai mieheni kuolisi.
Kaikissa tilanteissa tämä tapaamisoikeus ei tunnu järkevältä.
Kommentit (20)
Tyttäreni olisi suuressa vaarassa sen jälkeen jos isäni saisi häntä tavata! Itsekään en ole nähnyt isääni kymmeniin vuosiin!
Poikanikin saattaisi olla vaarassa mutta ei siten kuin tyttäreni.
Ei ikinä tollasta lakiehdotusta läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini ei ole nähnyt lapsen lapsiaan kuin kolme kertaa koko aikana koska äiti ei anna heitä tavata. Mikko ei voi tulla kun on kipeä, Mikolla on kaverin synttärit...
Kyllä kyseistä lakiehdotusta tarvitaan sillä ääliö äitien kasvattamista lapsista ei voi tulla kuin latvasta lahoja.
Aikaisemmat kirjoittajat vihjaisivat ilmeisesti insestiin ja en minä heille lapsenlapsia soisi. Eikö sellaiset saada karsittua pois juuri lainsäädännön avulla. Jos on rikosrekisteri tapaaminen on mahdotonta...
sitä rikosrekisteriä. Tai äkkipikaisista tukistelija-läpsijöistä. Mun vanhemmat esimerkiksi ovat tuollaisia retuuttaja/huutaja/läpsijätyyppejä ja niinpä en heille lapsia anna hoitoon. Käymme yhdessä isovanhempia tapaamassa ja lapset saavat sillain tutustua heihin.
Yleensä siihen on kyllä ihan syy, jos joku ei kovin innokkaasti anna lastensa tavata isovanhempia. Mutta mitään rikosrekisterejä ei tietenkään ole, koska kuinka moni loppujen lopuksi rupeaa omia vanhempiaan vastaan käymään oikeutta, vaikka olisi kyseessä niinkin räikeä juttu kun insesti. Ne painetaan villasella suurin osa.
Ranskassahan tuollainen lainsäädäntö on ja se on lapsille ihan katastrofi. Miettikääpä, jos erotilanteessa kummankin puolen isovanhemmat saavat vielä erillisiä tapaamisoikeuksia esim. viikonloppu kerran 6 viikossa ja osat lomista. Eli lapset sitten kiertää koko vuoden reppujensa kanssa paikasta toiseen jäykän systeemin mukaan.
Paras olis, että luotettaisiin ihan vaan siihen, että jos isovanhemmat on olleet ok vanhempia, niin he kyllä saavat lapsenlapsiaan tavata ilman oikeudenpäätöksiä. Ehkä jotain poikkeuksia on riitaisissa avioeroissa, mutta yleensä isovanhemmathan voivat sitten hoitaa tapaamiset silloin kun on heidän oman lapsensa tapaamisjakso meneillään.
Seksuaalinen hyväksikäyttö sitäpaitsi vanhenee kymmenessä vuodessa joten siinä vaiheessa kun uhri saa lapsia niin yleensä rikos on vanhentunut.
En todellakaan halua, että äitini syöttää lapsilleni kaikenmaailman harhojaan ja outoja mielipiteitään tai käy heidän kimppuunsa hermostuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti ei anna tavata isän eli ex-miehensä vanhempia.
Appivanhemmilleni en lapsia antaisi missään tapauksessa. Niin ikäviä asioita on kävy vanhemmistaan kertonut. Vaikka kysymys ei olekaan insestistä tai suorasta fyysisestä väkivallasta, niin henkinenkin väkivalta on kamalaa. Ilman näitä kertomuksiakin olisin ollut antamatta lapsiani heille hoitoon - koskaan. Joskus sitten kun lapset ovat niin isoja, että osaavat huolehtia itsestään ja soittaa apua tarvittaessa, voin HARKITA lyhyitä hoito aikoja.
Jos laki pakottaisi minut antamaan lapset heille hoitoon, niin olisi lapset jääneet tekemättä. Ja jos tällainen laki nyt tulisi, niin karkaisin maan alle lasten kanssa. Lapsiani en heille anna vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt riidellään vuosikaudet vain siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu ja saako hän tavata toista vanhempaansa vai ei ja minkä verran. Tämän lakimuutoksen jälkeen oltaisiin lakituvassa myös kaksien, ehkä jopa neljien isovanhempien tapaamisista, sillä mummot ja papatkin voivat olla eronneita ja elää uusien kumppanien kanssa. Näin kaikkiaan VIIDELLÄ perheellä olisi oikeus tavata lasta - miten ihmeessä ensimerkiksi viikonloput jaettaisiin näiden kesken. Saisiko isä tai äiti (etävanhempi) tavata lastaan vain joka viides viikonloppu? Täysin kuolleena syntynyt ajatus.
Omilla vanhemmilla on kulissit kunnossa tai lapsesta asti olen joutunut salaamaan heidän juomistaan. Hoitivat työnsä, joten mielestään heillä ei ole alkoholiongelmaa. Kuitenkin lapsuuden viikonlopuista muista kun isäni puukolla uhaten " kasvatti" minua. Miten he sammuivat minne sattuu, harrastivat mitä sattuu. Äitini sai järjettömiä raivokohtauksia kuin kysyin ruuasta eli ei ollut hänen asiansa, vaan minulla oli isäkin. No tietysti oli, mutta opin ettei heitä kannattanut humalassa vaivata moisilla asioilla. Välillä äiti uhkasi tappaa itsensä ja isän kanssa häntä etsimme autolla, en lasena tajunnut, että rattijuopon kyytiin ei voi mennä.
Elin yksinäisyydessä, koska en halunnut kenenkään huomaavaan vanhempien juomista. Jopa aikuisena kun eräs tuttuni heitti vitsillä äidilleni" Mitäs me vanhat juopot?" , niin äitini raivosi minulle, että olen kertonut heidän juomisestaan. Sen on kyllä voinut nähdä ominkin silmin kun umpihumalassa tallaa kylä raitilla.
Tällä hetkellä olen sattumien kautta päässyt hoitoon ja psykoterapia alkamassa.
Lapset tapaavat kyllä vanhempiani ja ovat ilman minua siellä useita tunteja hoidossa (Vanhempani ovat silloin selvinpäin)
Kuitenkaan en halua tapaamisiin pakkoa, koska tuntuu pahalta jos palset pitäisi jättää, vaikka vaari humalassa huorittelisi mummia ja uhkaisi tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessa eronneiden vanhemmat eivät tapaa lapsenlapsiaan oman lapsensa tapaamisvuorolla?
Oma lapseni ei ole ollut vuosiin missään tekemisissä isovanhempiinsa ja tämä asia ei ole ollut minusta kiinni vaan heitä ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut tavata lapsenlastaan. Ja nyt monen vuoden jälkeenkö minun pitäisi sitten pakata lapselle reppu selkään ja laittaa hänet viikonlopuksi tapaamaan hänelle ihan tuntemattomia ihmisiä. Siis vaikka heitä ei ole kiinnostanut aikaisemmin tapaamiset niin juuri tälläiset lööpit voivat saada heidät kiinnostumaan taas monen vuoden jälkeen ne pienet lapsukaiset.
Ja luulen, että sitten kaikki sekopää isovanhemmat kaivautuvat kuopistaan ja se ei ole hyvä asia monessa perheessä. Sääli, että tällaista tyhmyyttä nyt joku kansanedustaja alkaa esittämään olisi kyllä tärkeämpiäkin asioita, joita pitäisi nostaa esille.
Huono idea minusta, naurettava itseasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla. Sen sijaan moni nainen epää epämääräisillä syillä isovanhemmilta (usein ex-miehen vanhemmilta) tapaamisoikeuden. Tapaaminenhan voi tapahtua vanhemman/vanhempien läsnäollessa ja heidän " ehdoillaan" , esim. heillä tai jossain kodin ulkopuolella.
On äärimmäisen epäoikeudenmukaista lasta ja isovanhempia kohtaan estää heitä tapaamasta keskenään. Siksi toisekseen huonokin vanhempi voi olla hyvä isovanhempi. Ajatukset muuttuvat ihmiselon aikana, eikä isovanhempi ole samalla tavalla vastuussa lapsenlapsestaan kuin aikanaan omista lapsistaan. Sekin voi vähentää esim. aggressiivista käytöstä.
Tälläkin palstalla on aivan varmana niitä " äitejä" , jotka ihan kiusallaan eivät anna lasten tavata esim. isänsä vanhempia.
Mutta myöntävätkö he sitä ikinä, että siis kiusallaan tekevät? Ei varmaankaan.
Toki on selvää, että tuollaisille hulttiovanhemmille ei antaisi tapaamisoikeutta, mutta niille varmaan tuhansille isovanhemmille jotka ovat ihan kiusaamisen kohteeksi joutuneet, tuollaisen lain soisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä siinä toteutuu lapsen etu? Kun verrataan haittoihin? Suurin osa lapsista saa olla kyllä tekemisissä isovanhempiensa kanssa ja ne jotka eivät, niin hyvällä syyllä sitten.
Minä en voisi antaa lastani ihan yksinään vanhemmilleni, jotka ovat hyviä ja kunnollisia ja päällepäin aivan järkeviä. He ovat kuitenkin huonomuistisia, huolettomia. Jos he alkavat väitellä keskenään maidon hinnasta, he unohtavat muun maailman kokonaan. Kerran tällaisessa tilanteessa lapselleni vaaratilanne syntyikin, kun hetkeksi itse silmäni vältin.
Ja on riittämiin huolehtia siitä, että lapsen vanhemmat edes kohtelevat häntä kunnolla tapaamisten aikana. Mikä sekasorto siitä seuraisikaan, kun vanhemmat yrittäisivät epätoivoisesti todistaa, että se kiva lapsenlapsia rakastava mummu nipistelee ja tukistaa heitä, tai syöttää allergiselle lapselle sopimattomia ruokia, kun ei ennenvanhaankaan sellaisia allergioita ollut?
Kun isovanhempi alkaa ikääntyä, ja mielen toiminnassa alkaa olla ongelmia, ei sitä heti näe. Ja jospa pelkkä äidin epäluottamus ei riitä, vaan laki jyrää yli? Kuka tästä vastaa? Kuka vastaa lapsen turvallisuudesta, kun vanhusten omakin turva on asia, joka vaatii puuttumista? Heillekö vielä lakisääteisesti on lapsia annettava valvomatta hoiviin?
On tosi paljon isovanhempia, jotka kykenevät hoitamaan lapset paremmin, kuin näiden omat vanhemmat, mutta se tosiasia yksin ei tee tyhjäksi koko ajatuksen mahdottomuutta.
häiriintyneitä. He elävät omakotitalossaan ja näyttävät ulospäin suht normaaleilta. Itsekin olen puhunut lapsuuden tapahtumista tänä vuonna ammattiauttajille kun oma pää ei enää kestänyt.
Ehdottomasti isovanhemmille tapaamisoikeus. Naapurin mies kuoli ja leski ei kiusallaan anna lastensa tavata miehensä puolen isovanhempia. Nyt naisella on jo uusi mies. Olisi lapsille tosiaankin hyvä tavata rakastavat isovanhemmat isänsäkin puolelta.
Kannatan tapaamisoikeutta. Poikkeuksena väkivaltaiset ja hyväksikäyttäjät.
oikeuteen lähdetään, kun isovanhemmille ei kelpaa ne lastenlasten tapaamiset vanhempien " ehdoilla" . Ja todella paljon on Suomessa tässä nykyisessä isovanhempien sukupolvessa sellaista porukkaa, jotka on sodanvaurioittamien vanhempiensa kieroonkasvattamia.
Mun äiti on esim. ihan ok lasten kanssa, jos siinä on toinen aikuinen paikalla. Jos hän itse joutuu olemaan vastuussa lapsesta vaikkapa pari tuntia, tuloksena hermoromahdus huutaminen ja tukistelu. Samoin hän puhuu pahaa kaikista muista ihmisistä lapselle, koska kieroutuneesti ajattelee, että siten saa lapsen rakkauden itseään kohtaan voimistumaan.
Äiti ei itse näe toiminnassaan mitään vikaa, eikä pysty myöntämään itselleen, ettei pärjää yksinään lasten kanssa. Kun lapset oli pienempiä, suostuin aluksi äidin kinuamisiin, " eikö nyt xxx vois millään tulla yökylään" tai muuta vastaavaa. Nämä kyläilyt päätyi aina siihen, että lapsille oli annettu luunappeja, heitä retuutettu vaatehuoneeseen pitkille jäähyille tai sitten äiti itse sairastui yhtäkkiä " migreeniin" , joutui lähtemään tk, koska tuli " rytmihäiriöitä" ja mun piti kiireen vilkkaa hakea lapsi kotiin aivan kaoottisesta tilanteesta, jossa äitini itkee ja huutaa, kuinka " hän kuolee aivan kohta" .
Nykyisin sitten lapseni tapaavat äitiäni yhdessä minun kanssani. Mutta äidillenihän tämä ei oikein kelpaa ja hän valittaa pitkin kyliä, kuinka hirveä ja kontroilloiva minä olen, kun en päästä lapsia yökylään ja ties mihin. Jos äidilleni avautuisi mahdollisuus haastaa minut oikeuteen asian tiimoilta, hän takuulla sen tekisi. Hän käräjöi muutenkin naapureiden, remonttimiesten jne. kanssa jatkuvasti.
Tälläisiä tasapainottomia tyyppejä on ystävieni vanhemmissa muitakin. Kuten sanottu, syy löytyy varmaan heidän kovista lapsuudenkokemuksistaan sotien jälkeen. Mutta mitä järkeä on antaa tämmöisten tyyppien jatkaa näitä traumojaan sukupolvesta toiseen? Mun äiti on esim. erikoistunut itsetunnon nujertamiseen ja hokee jatkuvasti lapsilleni, kuinka he on ilkeitä ja tuhmia ja sitä ja tätä. Lapsen itsetuntoa ja perusluottamusta nakertaa pahasti myös se, jos heille kerrotaan, kuinka tyhmiä ja ilkeitä heidän vanhempansa ovat. Pienissä annoksissa ok ja minusta lapsille on kuitenkin tärkeää tutustua isovanhempiinsa, mutta miksi ihmeessä heidän pitäisi kuluttaa viikonloppujaan ja lomapäiviään tälläisen ihmisen seurassa?
sun muita on myös lasten vanhemmissa, ei vain isovanhemmissa. Silloin lapselle olisi elintärkeää saada kontakteja myös normaaleihin aikuisiin. Koska samalla tavalla kun teistä kirjoittajista on tullut normaaleja vaikka vanhempanne eivät ole, voi joidenkin tavallisten isovanhempien lapset olla omille lapsilleen monstereita.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä on aivan kamalan vaikea asia, jota ei kyllä voi lainsäädännöllä ratkaista. Miettikääpä vaikka perheväkivaltatilannetta, jossa mies vanhempineen vaatii lapsenlapsia oikein koko suvun voimin...kenellä riittäisi voimat sellaisessa tilanteessa?
Toisaalta on kamalan surullista, että löytyy todella paljon niitä itsekkäitä vanhempia, jotka haluaakin lasten olevan vain heidän eivätkä edesauta lapsia luomaan hyviä suhteita myös muihin turvallisiin aikuisiin.
Vierailija:
Koska samalla tavalla kun teistä kirjoittajista on tullut normaaleja vaikka vanhempanne eivät ole, voi joidenkin tavallisten isovanhempien lapset olla omille lapsilleen monstereita.
En voi kehua olevani normaali, mutta toivottavasti tepariassa opin etten jatka ketjua, jonka oma isoäitini aloitti. Kun ei ole kokemusta normaalista, ei ole kovin helppoa toimia oikein. Oma äitini hehkuttaa jatkuvasti kuinka hyvä äiti hän on ollut minulle ja kuinka hänen oma äitinsä oli huono.
Lakiin on mahdollista kirjata poikkeustilanteet.
Näitä olisi seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta.