Pitäisikö jokamiehenoikeudet säilyttää edelleen myös kaupallisessa marjanpoiminnassa?
Kommentit (16)
Lääkärintodistus sukupuolesta mukaan metsässä liikkuessa.
Jokamiehenoikeudet, tai jokaisenoikeudet, ei ole oikein enää 2000-lukua vaan ovat jäänne menneysyydestä eiväkä ei toimi tässä ajassa ja nykyisenlaisessa modernisation ympäristössä. Ne on suuniteltu ja laadittu maailmaan jota ei ole enää olemassa.
Onko paikalla yhtään emäntää, joka voisi sanoa asiasta jotain?
ap
Ei, vaan ne pitäisi nimetä uudelleen jokaisenoikeuksiksi.
Siinä on riskinsä jos ruvetaan rajoittamaan että menee kaikilta, ennemmin muulla tavoin säätelemällä niiden toimijoiden kautta.
Ei pitäisi. Tänne tulee hirveä lauma ulkomaalaisia joka kesä, jotka raastavat marjapaikat kasvustosta puhtaaksi. Huom: ymmärrä ero marjojen ja kasvuston välillä. He pilaavat marjapaikat, paskovat ja kusevat ja likaisin käsin käsittelevät marjoja.
Kaupallisen poiminnan kuuluisi olla luvanvaraista ja siihen pitäisi olla pakollinen koulutus.
Eikä kun oikeudet pitää poistaa kokonaan, ja joku kokkarilurjus kannon nokkaan kyttäämään, ettei kukaan pölli sen marjoja ja sieniä. Toivottavasti kusiaiset ja hyttyset syö sen ahneen packan hengiltä.
Kaupallisen toiminnan pitäisi olla luvanvaraista.
Vierailija kirjoitti:
Kaupallisen poiminnan kuuluisi olla luvanvaraista ja siihen pitäisi olla pakollinen koulutus.
Juuri näin, ja vielä valvonta. Ei suomalainen saa jokamiehenoikeudella esimerkiksi kerätä mustikanversoja, mutta kaupalliset poimijat saavat repiä samat versot marjojen sekaan.
Huomataan se, että käsite poimia on eri asia kuin kerätä. Poimija valikoi poimittavat marjat, kerääjä vetää samaan säkkiin niin raa'at kuin ylikypsät pilaantuneet hillat. Kypsiä siellä ei ollutkaan, kun paikallinen oli käynyt ne jo poimimassa. Seuraavana päivänä oli löytynyt tyhjä jänkkä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on riskinsä jos ruvetaan rajoittamaan että menee kaikilta, ennemmin muulla tavoin säätelemällä niiden toimijoiden kautta.
Alkujaan ne oikeudet olivat köyhien ihmisten turvaksi. Saivat vapaasti poimia lehmälleen ja lampaalleen ruohovartisia kasveja, vaikka eivät omistaneet tarpeeksi maata viljelyyn. Ja sama marjanpoimintaan, eli omaan käyttöön poimittiin kypsiä marjoja ja myynti oli vähäistä. Vielä 1980-luvulla moni syrjäseudun asukas maksoi vuoden ostot paikalliseen kauppaan marjanmyyntituloilla, mutta ei siihen malliin revitty kaikkea niin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on riskinsä jos ruvetaan rajoittamaan että menee kaikilta, ennemmin muulla tavoin säätelemällä niiden toimijoiden kautta.
Alkujaan ne oikeudet olivat köyhien ihmisten turvaksi. Saivat vapaasti poimia lehmälleen ja lampaalleen ruohovartisia kasveja, vaikka eivät omistaneet tarpeeksi maata viljelyyn. Ja sama marjanpoimintaan, eli omaan käyttöön poimittiin kypsiä marjoja ja myynti oli vähäistä. Vielä 1980-luvulla moni syrjäseudun asukas maksoi vuoden ostot paikalliseen kauppaan marjanmyyntituloilla, mutta ei siihen malliin revitty kaikkea niin kuin nyt.
Sinulla on outo historiatieto. Todellisuudessa jokamiehenoikeudet olivat kulkijoiden oikeuksia eli niiden, joiden piti päästä paikasta toiseen tiettömien taipaleiden halki. Heidän oikeutensa oli kerätä marjoja, yöpyä, selvitä hengissä.
Mitään oikeutta kerätä ruohovartisia kasveja ei tunnettu jokamiehenoikeutena, tuo oli valtion mailla (siis tienvierustalla) käytetty tapa. Lisäksi maattomille oli yhteislaitumia, ei ne olleet jokamiehenoikeuden varassa lehmineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on riskinsä jos ruvetaan rajoittamaan että menee kaikilta, ennemmin muulla tavoin säätelemällä niiden toimijoiden kautta.
Alkujaan ne oikeudet olivat köyhien ihmisten turvaksi. Saivat vapaasti poimia lehmälleen ja lampaalleen ruohovartisia kasveja, vaikka eivät omistaneet tarpeeksi maata viljelyyn. Ja sama marjanpoimintaan, eli omaan käyttöön poimittiin kypsiä marjoja ja myynti oli vähäistä. Vielä 1980-luvulla moni syrjäseudun asukas maksoi vuoden ostot paikalliseen kauppaan marjanmyyntituloilla, mutta ei siihen malliin revitty kaikkea niin kuin nyt.
Sinulla on outo historiatieto. Todellisuudessa jokamiehenoikeudet olivat kulkijoiden oikeuksia eli niiden, joiden piti päästä paikasta toiseen tiettömien taipaleiden halki. Heidän oikeutensa oli kerätä marjoja, yöpyä, selvitä hengissä.
Mitään oikeutta kerätä ruohovartisia kasveja ei tunnettu jokamiehenoikeutena, tuo oli valtion mailla (siis tienvierustalla) käytetty tapa. Lisäksi maattomille oli yhteislaitumia, ei ne olleet jokamiehenoikeuden varassa lehmineen.
Ei ole kaksinen sinunkaan historiantietämyksesi. Mihin se perustuu?
Huono se oli talvella eläimiä pitää yhteislaitumilla, kun ne olivat lumen alla. Piti kerätä riittävästi ruokaa jo kesällä. Ei kulkijat itselleen säilöttäviä marjoja keränneet vaan aivan paikalliset.
Olipa miten tahansa, niin kaupallinen kerääminen on aivan eri asia kuin poiminta perinteiseen tapaan. Ei sen pykälän säätämisaikaan edes ollut keksitty tuottoisampia poimintalaitteita.
Tarkistin sen pykälän ja tosiaan 1990 on tullut tarkennus siltä osin, että ruohovartisten kasvien sijaan mainitaan kukat, mutta edelleen väärä sama on "keräämistä", kun pitäisi olla valikoivaa "poimimista".
14 § (24.8.1990/769)
Jokamiehen oikeuksista
Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta.
Siinä alkuperäisessä säädöksessä 39/1889 sanamuoto on tämä, eli ruohojen NIITTÄMINEN oli kielletty eikä marjoista ja sienistä mainita mitään:
1 §
Jos joku toisen maalla, ilman laillista oikeutta, tahallansa on kaatanut tahi vahingoittanut kasvavan puun taikka ottanut kuivunutta tahi tuulen kaatamaa puuta, taikka kasvavasta puusta varpuja, oksia, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, niiniä, pihkaa, terhoja, käpyjä tahi pähkinöitä, taikka niittänyt ruohoja, taikka ottanut sammalia, turpeita, multaa, savea, hiekkaa, soraa tahi kiveä, ja jos hän tämän teki anastaaksensa sen tahi osan siitä itsellensä tahi toiselle; rangaistakoon, joko hän on vienyt sen pois tahi ei, haaskauksesta enintään kahdensadan markan sakolla.
Pitäisi, koska kuluttajilta loppuisi edulliset marjat kaupasta.