Kahden miehen välissä? Miksi tämän tilanteen piti mennä tähän?

Eli erosin entisestä avopuolisostani reilut 1,5 vuotta sitten. Ja aloin seurustelemaan uudestaan 10kk sitten. Alotimme suhteemme varoen sillä tiesin olevani vielä kiinni eksässäni. Meillä on yhteinen lapsi ja hyvin pitkä historia takana. En missään vaiheessa voinut uskoa, että eksäni haluasi enää korjata välejämme vaikka itse siitä haaveilin vielä kesällä.



Nyt eksäni kuitenkin on alkanut uudelleen lämmittämään suhdettamme. Oli yhteiselle lapsellemmekin sanonut kun tämä oli kysynyt miksei äiti ja isi asu enää yhdessä, että syy on siinä kun minä seurustelen uudestaan. Tämä lause oli mielestäni suora vihje (muiden samanlaisten lauseiden keskellä) että eksäni haluaisi korjata välimme.



Mikä sitten on oikein? Rakastan uutta miestäni ja olen hänen suhteensa hyvin vakavissani. Kuitenkin lapselle olisi paras, että perhe olisi jälleen koossa. Vai olisiko, kun kuitenkin tilanne on jo tällaiseksi vakiintunut? Tunnen nyt syyllisyyttä siitä, että en olekaan enää valmis palaamaan eksäni luokse. Hänellä on elämässä vaikeata ja tunnen sen olevan syytäni, sillä minä olin meidän suhteessa se " paha" . Tämä syyllisyys kalvaa minua ja on tullut jo uuteen suhteeseeni taakaksi. Tunnen että jäämällä tähän suhteeseen loukkaan eksääni (joka siis edelleen minulle hyvin rakas) ja lastamme. Toisaalta jos nyt lähden voin ikuisesti katua tämän nykyisen suhteen menettämistä. Ja se mitä minä haluan on tässä tilanteessa hyvin epäselvää. Haluaisin, että kaikilla ihmisillä ympärilläni olisi hyvä olla. Tässä tilanteessa niin ei ole.



Kuitenkin nykyinen mieheni on ymmärtäväinen, hellä, älykäs, vastuuntuntoinen, hyvä isäpuoli, komea, luotettava. Kaikkea mitä olen aina toivonut. Miksi suhde tuntuu sitten niin väärältä välillä? Voiko syyllisyys saada sen aikaan?