Lue keskustelun säännöt.
Isäni hermostui minuun, aikuiseen tyttäreensä kun avauduin hänen alkoholin käytöstään. Valtava häpeä. Olenkohan epävakaa ihminen?
30.06.2023 |
En muista koskaan isäni hermostuneen minuun paitsi kun olin lapsi. Nyt aikuisena on hyvin absurdia kohdata tilanne, jossa isäni raivoaa minulle, tavallaan aivan syystäkin.
Minä mokasin ja olin itse päissäni kuukausiin tässä eräänä iltana. Minua on vaivannut aina vanhempien alkoholin käyttö ja on vain harvoja hetkiä kun olen nähnyt isäni selvinpäin.
Aina oltuamme hänen kanssaan hän joi, useimmiten lähti baariin. Ei ole onneksi koskaan ollut mikään idiootti humalassa mutta runsaasti alkoholia nauttii, edelleen ja viina on elämän keskiössä.
Hyvä ihminen hän kuitenkin on ja arvostan suuresti häntä ihmisenä.
No laitoin tosiaan päissäni eräänä iltana viestiä, että harmittaa kun aina oli humalassa ja poissa vaikka olimme hänen luonaan. Halusin kai ilmaista asiaa hänelle. Äiti oli myös usein hänen luonaan ollessamme humalassa ja aiheutti todella ikäviä tilanteita, vaarallisiakin. Alkoholi on todella paljon siis lapsuuttamme varjostanut, eronneita olivat eli yhdessä eivät juoneet mutta usein kuitenkin sitä oli humalaisten kanssa, oli sitten kumman luona tahansa.
No, ei siinä. On heillä ollut vaikeaa ja ymmärrän kyllä, että ajat olivat mitä olivat. Hävettää, että välillä edelleen tuo on möykky harteillani ja koen asiakseni puhua siitä. Isälle en ole juuri puhunut paitsi tämän kerran laitoin viestiä ja kaduin myöhemmin, pahoittelin viestillä.
Nyt soittelin ja kyselin kuulumisia. Hän aloitti, että puhutaanpa yksi asia selväksi. Hermostui ja sanoi, että mitä helvettiä ne viestit olivat, että enkö ymmärrä miten hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Ei hän ole mikään narkkari eikä ole jättänyt lapsiaan yksin. On ollut aina ruokaa kaapissa, vettä ja katto pään päällä, kylmää eikä nälkää ole tarvinnut nähdä.
On vienyt meitä matkoille ja muuta, että mitä paskaa minä suollan ja antoi olla viimeinen kerta.
Hän oli todella hermostunut.
Minä aikuinen ihminen aloin itkemään ja pahoittelin kovasti. Sanoin, että kaduin sitä eikä tarkoitukseni ollut loukata. Pyysin anteeksi.
Sitten hän jatkoi, ettei kukaan meistä ole täydellinen ja kertoi, miten itse vihaa omaa isäänsä ja avautui siitäkin. Sitten lopetti.
Ja tämän jälkeen vaihtoi puheenaihetta ja sanoi, että mitä kaikkea pitäisi tehdä tänään. Minä olin hiljaa ja kokosin itseäni. Sitten hän tuhahti että "No nytkö sinä sitten itket siellä?" ja kokosin itseäni ja sanoin, ettei vastaavaa enää tapahdu ja olen pahoillani.
Lopetimme puhelun.
Aivan valtava häpeä. Sitä pienentyi kertaheitolla ja oma reaktionikin hämmensi. Hävetti sekin, että aloin itkemään. Mietin, että olenkohan jäänyt vähän kehityksessä jälkeen ja pitäisi kasvattaa selkäranka.
En halua syytellä vanhempiani tai tuottaa heille pahaa oloa.
En aio vastaavia avautumisia enää osoittaa tietenkään.
Piti kirjoittaa nyt kuitenkin tässä kun epäilen omaa mielenterveyttäni ja tuntuu suoraan sanoen melko lapselliselta tämä oma käytökseni.
Tekisi mieli vajota johonkin omaan kuoreensa mutta päätän nyt vain ryhdistäytyä ja pyrkiä siihen, että otan vastuun elämästäni enkä kaada omaa mielipahaa toisten niskaan.
Vähän sellainen sisäisesti hajotettu olo, itseinhoakin.
Yritän kuitenkin ottaa asian mahdollisimman neutraalisti ja varmaan teki hänellekin hyvää välillä avautua kunnolla.
Kommentit (35)
Kyllähän noita alkoholisoituneiden jälkikasvujen uhriutumistarinoita riittää, unohdetaan vain, että siitä saatiinkin se pieni sisuuntuminen omaan menestykseen. Sama koulukiusatuissa, moni menestynyt julkkis on tuonut esiin, miten koulussa kiusattiin. Mitä jos ei olisi kiusattu? Mitä jos olisi ollut raitis perhe? Olisiko sitten mennyt vain keskinkertaisesti, vai olisiko automaattisesti ollut vielä valoisampi tulevaisuus. Kysyn vain. Kukaan ei voi sanoa varmasti miten olisi käynyt toisessa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita alkoholisoituneiden jälkikasvujen uhriutumistarinoita riittää, unohdetaan vain, että siitä saatiinkin se pieni sisuuntuminen omaan menestykseen. Sama koulukiusatuissa, moni menestynyt julkkis on tuonut esiin, miten koulussa kiusattiin. Mitä jos ei olisi kiusattu? Mitä jos olisi ollut raitis perhe? Olisiko sitten mennyt vain keskinkertaisesti, vai olisiko automaattisesti ollut vielä valoisampi tulevaisuus. Kysyn vain. Kukaan ei voi sanoa varmasti miten olisi käynyt toisessa elämässä.
Mihin ihmeen menestykseen? Alkoholistit rikkovat läheisensä.
Minulla myös alkoholisti-isä. Joi kun olin lapsi ja juo yhäkin. Käyttäytyy usein epäasiallisesti ja rähisee. Lapsuuden asioista turha puhua, hän haluaa elää valheessa että perhe-elämä oli hyvää. Nykyään on ollut pakko laittaa rajoja, ei humalassa oloa lapsenlasten kanssa. Suuttuu ja rähisee, välit usein poikki.
Tiedän että olen oikeassa: alkoholisti haavoitti minua lapsena, lapsiani hän ei saa haavoittaa.
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus ja niin kauan kun ihminen elää siinä kiellossa, parantua ei voi. Turhaan sinä Ap häpeät. Kaikki anteeksipyytelysi vain edesauttavat hänen juomistaan ja kiellossa elämistään (en silti tarkoita, että se olisi sinun syytäsi!).
Jos joka viikko juo niin se on alkoholisti eikä sellainen myönnä ongelmaa koskaan ellei siihen puutu. Otit asian esiin ja sitä ei tarvii hävetä yhtään. Minun vanhemmat oli alkoholisteja ja joivat paljon kun olin lapsi. Sen takia jouduin lastenkotiin koska eivät pystyneet huolehtimaan minusta. Sitten vanhempani erosi , äiti jatkoi juomista sen tiedän mutta isästä en kuullut mitään yli 30 vuoteen. Eivät tulleet katsomaan minua kertaakaan kun asuin lastenkodissa 11 vuotta. Sitten äiti kuoli 2016 ja isä otti yhteyttää ja pahoitteli kaikkea. Oli lopettanut juomisenkin ja sillä mennyt hyvin elämässä mutta ei ollut ottanut yhteyttä. Halusi korvata kaiken antamalla rahaa satoja tuhansia. Eihän lapsen pidä hävetä jos on huolissaan vanhempian alkoholin käytöstä. Minunkin äiti huusi minulle kun kerroin että juo liikaa ja sitten tuli sossutädit ja meikää vietiin lastenkotiin. Karua meininkiä mutta ehkä niin parempi etten nähnyt sitä kaikkea paskaa sitten enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vanhempana olen kyllä ottanut onkeeni aikuisen lapseni sanomisista ja niistä on keskusteltu ihan hyvässä hengessä. Olisikohan niin ettei alkoholismia oikein voi perustella mitenkään sillä tavoin että se olisi joku sivujuonne vain, joka ei keneenkään vaikuta mitenkään, ja siksi isäsi hermostui?
Olen kohdannut lapseni kohdalta myös sellaista joka ei pidä paikkaansa ja siitä olen kyllä sanonut että ei ole mennyt noin, enkä ole sinusta koskaan ajtellut noin. Ei tulisi mieleenkään myöntää sellaista mikä ei ole totta, mutta tosiaalta ei tulisi mieleenkään olla myöntämättä sellaista mikä on totta.
Alkoholistin kanssa se alkoholi ei koskaan ole ollut muka ongelma. Sen olen huomannut.
Ei kai kukaan joisi jos siitä olisi haittaa lapsille joita rakastaa, ellei saisi sitä käännettyä jotenkin kivaksi asiaksi joka ei lapsia haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole epävakaa koska olet huolissaan isästäsi. Painosta sitä lopettamaan ryyppääminen.
Muista: et ole tehnyt mitään väärin ..vieläkään.
Älä syyllistä itseäsi.
Tsemppiä 🌸
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita alkoholisoituneiden jälkikasvujen uhriutumistarinoita riittää, unohdetaan vain, että siitä saatiinkin se pieni sisuuntuminen omaan menestykseen. Sama koulukiusatuissa, moni menestynyt julkkis on tuonut esiin, miten koulussa kiusattiin. Mitä jos ei olisi kiusattu? Mitä jos olisi ollut raitis perhe? Olisiko sitten mennyt vain keskinkertaisesti, vai olisiko automaattisesti ollut vielä valoisampi tulevaisuus. Kysyn vain. Kukaan ei voi sanoa varmasti miten olisi käynyt toisessa elämässä.
Katsos vaan! Joku alkoholisiti vanhempi ja todennäköisesti myös ex-koulukiusaaja tullut tänne puolustelemaan toimintaansa. Juuri tällaisiin tavoin spuge-vanhemmat ja ylipäätään kaikki juopot pyrkivät maalaamaan mustan valkoiseksi. Omassa toiminnassahan ei missään nimessä ole vikaa! Muut valittaa turhasta, kun oikeastaanhan on tehnyt palveluksen heille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita alkoholisoituneiden jälkikasvujen uhriutumistarinoita riittää, unohdetaan vain, että siitä saatiinkin se pieni sisuuntuminen omaan menestykseen. Sama koulukiusatuissa, moni menestynyt julkkis on tuonut esiin, miten koulussa kiusattiin. Mitä jos ei olisi kiusattu? Mitä jos olisi ollut raitis perhe? Olisiko sitten mennyt vain keskinkertaisesti, vai olisiko automaattisesti ollut vielä valoisampi tulevaisuus. Kysyn vain. Kukaan ei voi sanoa varmasti miten olisi käynyt toisessa elämässä.
Katsos vaan! Joku alkoholisiti vanhempi ja todennäköisesti myös ex-koulukiusaaja tullut tänne puolustelemaan toimintaansa. Juuri tällaisiin tavoin spuge-vanhemmat ja ylipäätään kaikki juopot pyrkivät maalaamaan mustan valkoiseksi. Omassa toiminnassahan ei missään nimessä ole vikaa! Muut valittaa turhasta, kun oikeastaanhan on tehnyt palveluksen heille!
Juuri näin. Jos alkoholistin lapsi on näennäisesti menestynyt, on kyse siitä että alkoholista huolimatta hänellä on lapsella riittänyt voimia. Itselleni on jäänyt päälle ikävä tapa pelätä pahinta. Haistelen myös ilmapiiriä odottaen milloin tilanne räjähtää käsiin. Se on raskasta ja vie turhaan energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies kirjoitti:
Et ole epävakaa koska olet huolissaan isästäsi. Painosta sitä lopettamaan ryyppääminen.
Miksi lopettaa... kun kato heeeeei... ei ooo mitään ongelmaa. Alkoholisti kieltää kaiken.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi puhui sinulle todella alaarvoiseen sävyyn. Ei ihme, että järkytyit.