Kunnalliseen hoitokotiin pääsyn kriteerit
Läheiseni on mennyt lyhyessä ajassa huonoon kuntoon selkävaivojen takia. Tarvitsee rollaattoria eikä pysty olemaan pystyssä kovin pitkään. Lääkäri sanoi, että tällaiset vaivat eivät vielä riitä siihen, että hakisi kunnallista hoitokotipaikkaa. Kotihoitoa pitää kokeilla ensin. Pitääkö siis vanhuksen maata vain kotona sängyssä ja hoitaja käy kolme kertaa päivässä katsomassa? Kuulostaa aika karulta kohtalolta sekin. Oma läheiseni kokisi olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi hoitolaitoksessa.
Voisiko joku paremmin tietävä valaista noita hoitokotiin pääsyn kriteerejä? Kiitos.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Rahaa jos on , pääsee heti.
Ei välttämättä pääse, kun ei ole hoitajia.
Ei toivoakaan nykyään jos noin "hyvässä" kunnossa. Vaikkei pääsis vessaankaan, niin tilanne ei täällä muuttuis.
Äitini oli ensin kotihoidon "tarkkailuasiakas" eli noin kuukauden ajan hänen luonaan käytiin päivittäin. Sen perusteella sovittiin jatkossa käyntejä 3 kertaa päivässä. Äiti sai tuona aikana kuitenkin pari tajuttomuuskohtausta ja niiden seurauksena joutui sairaalaan. Sieltä kuitenkin kotiutettiin. Kotihoito olisi pitänyt edelleen häntä asiakkaanaan mutta mielestäni hän oli liian huonokuntoinen. Vein hänet sitten hänen omalla suostumuksellaan päivystykseen. Hänet otettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hoivakodissa ei kuulemma ollut tilaa. Äiti sairasti muutaman viikon vuodeosastolla ja kuoli siellä. Hän oli erittäin tyytyväinen hoitoon. Sinulle ja läheisellesi kärsivällisyyttä. Hoitoon ei todellakaan pääse helposti, eikä kunnalliseen hoivakotiin varsinkaan. Pitää olla aika paljon päivystys käyntejä yms. hankaluutta takana.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli ensin kotihoidon "tarkkailuasiakas" eli noin kuukauden ajan hänen luonaan käytiin päivittäin. Sen perusteella sovittiin jatkossa käyntejä 3 kertaa päivässä. Äiti sai tuona aikana kuitenkin pari tajuttomuuskohtausta ja niiden seurauksena joutui sairaalaan. Sieltä kuitenkin kotiutettiin. Kotihoito olisi pitänyt edelleen häntä asiakkaanaan mutta mielestäni hän oli liian huonokuntoinen. Vein hänet sitten hänen omalla suostumuksellaan päivystykseen. Hänet otettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hoivakodissa ei kuulemma ollut tilaa. Äiti sairasti muutaman viikon vuodeosastolla ja kuoli siellä. Hän oli erittäin tyytyväinen hoitoon. Sinulle ja läheisellesi kärsivällisyyttä. Hoitoon ei todellakaan pääse helposti, eikä kunnalliseen hoivakotiin varsinkaan. Pitää olla aika paljon päivystys käyntejä yms. hankaluutta takana.
Eli voi verrata suljettuun osastoon sinnekin pääseminen/joutuminen menee monen lääkärin kautta ja saattavat palauttaa kotiin jos kriteerit ei täyty vaikka olisi miten sekaisin niin on Suomessa asiat.
Ei hoitokotiin välttämättä pääse edes vuoteeseen hoidettava asiakas, jos hän pystyy olemaan kotona turvallisesti. Jos et itse osaa soitella turvapuhelimella ja kuormittaa kotihoitoa ylimääräisillä hälytyksillä, niin saat jäädä kotiin yksin makaamaan ja odottamaan kotihoidon käyntejä. Ja jos et pysty liikkumaan ja poistumaan sängystä, niin katsotaan että olet turvassa yksin kotona.
Itse kun olin hoitokodissa töissä, siellä oli paljon käveleviä, jotka karkailivat kotoa. Tai sitten he soittelivat turvapuhelimella niin paljon kotihoitoon, että pääsivät lopulta hoitokotiin.
Ei "kunnallisia" hoitokoteja ole olemassakaan. Ne on kaikki yksityistetty jo kauan sitten. Äitini sai paikan palvelutalosta vasta kun kotihoito ei enää riittänyt eli kotihoidon käynnit 3-4 kertaa päivässä, ruokapalvelu ym. Palvelutalossa saa periaatteessa samat palvelut kuin kotihoidossa.
Jos minulla olisi koira, joka olisi lähes sokea, ei pääse omin avuin ylös ja kolme kertaa päivässä joku auttaisi sen tarpeilleen ja syömään. Muun ajan koira makaisi yksin ja hädän sattuessa lorottaisi alleen. Saisin varmasti tuomion eläirääkkäyksestä ja somessa uhkauksia toisensa perään. Minulla ei ole koiraa vaan lähes satavuotias isoäiti, joka ei pääse hoitokotiin, kun järki vielä jotenkin leikkaa ja on niin hyvässä kunnossa, että pärjää kotona.
Äitini 92 vuotta on lähes sokea ja sairastaa Parkinsonin tautia niin, että pääsee vaivoin rollalla kävelemään. Hän älysi noin ko,me vuotta sitten ostaa pienen kaksion senioritalosta, joten saa nopeasti apua turvarannekkeella ja ruoka tuodaan eteen. Senioritalossa äiti tunnetaan ja häntä myös seurataan, joten ottavat nopeasti yhteyttä jos jokin vaikuttaisi olevan pielessä tai menevät itse katsomaan. Kaupunki myös myönsi hänelle kotiavun kaksi kertaa päivässä. Äiti makaa aamusta iltaan sängyssä ja jaksaa joskus lähteä pyörätuolilla ulos.
Äiti on pääosinjärjissään, eikä ole kaatuillut riittävästi, saadakseen puollon kaupungin hoitokotiin. Parkinsonin lääke aiheuttaa hänessä hallusinaatioita, joten yhtenä aamuna hän nukkua nätisti lattialla kertoen miten souti patjalla siihen. Ehkä niin tekikin, sillä eihän siinä voinut kuin nauraa hiljaa itsekseen.
KOkeilemme myös yksityisestä hoiva-apua kolme tuntia päivässä ja se maksaa noin 45 e/h. Hirveän kallista ja miksi pitää miettiä pystyisimmekö maksamaan muutamasta päivästä. Hoiva-apu koostuu ei ammattilaisista ja he siivoavat, käyvät kaupassa, pitävät seuraa, ulkoiluttavat eli perinteisiä seuraneitejä.
Olemme anoneet hoitokotipaikkaa ja lääkäri teki kotikäynnin todeten, että äitimme asiat ovat todella hyvin. Teimme lapset sen virheen, että halusimme auttaa äitiä ja huolehtia hänen turvallisuuden tunteestaan. Olisi pitänyt ilmoittaa, ettei meitä kiinnosta ja viekää se mummo ihan minne vaan. Lääkäri merkitsi meidät lapset aktiivisiksi, äitiä auttavaksi tahoksi ja se on kai se suurin virhe mitä voi tehdä.
Ja pääsy "kunnalliseen" = hyvinvointialueen hoitokotiin ei onnea takaa. Kiire on mahdoton, pikaseen käydään vaippaa vaihtamassa ja ruokaa suuhun lusikoimassa, kerran viikkoon hätäseen kastellaan ja kuivataan = kylvetys. Karmiva loppuelämä. Ai mistä tiedän? Päivästä toiseen tuota suoritan...
Ei tarvitse olla liikuntakyvytön päästäkseen hoitokotiin. Mutta pitää olla niin huonossa kunnossa, ettei selviä kotihoidon avulla kotona. Oma mummoni on hoitokodissa: hän on osittain halvaantunut, mutta pystyy liikkumaan pyörätuolilla, jos hänet nostetaan vuoteesta. Halvauksen yhteydessä on myös sokeutunut. Kokonaiskuva on, että ei pysty huolehtimaan itsestään.
Kaverin äiti taas hoitokodissa, vaikka kävelee ihan hyvin, eikä muistissakaan muistikokeiden mukaan ole mitään vikaa. Se on vaan muuten niin sekaisin, että hamstraa talon täyteen tavaraa jota sitten väittää naapurien sähkörasioiden kautta varastavan. Hoitokotipaikan sai kun sairastui kolmannen kerran kahden kuukauden sisällä yhdistettyyn koronaan ja virtsatietulehdukseen.
Eli selviyymistä kotohoidossa tarkastellaan huomattavasti liikuntakykyä laajempana kookonaisuutena.
Anopilla vaikea dementia ja kun ei oikein 5 kertaa/vrk enää riittänyt kotihoidon käyntejä, niin pääsi kunnalliseen hoivakotiin, joka sitten myytiin Attendolle.
Maksut samat ja hoito jopa parani.
Vierailija kirjoitti:
Ei "kunnallisia" hoitokoteja ole olemassakaan. Ne on kaikki yksityistetty jo kauan sitten. Äitini sai paikan palvelutalosta vasta kun kotihoito ei enää riittänyt eli kotihoidon käynnit 3-4 kertaa päivässä, ruokapalvelu ym. Palvelutalossa saa periaatteessa samat palvelut kuin kotihoidossa.
Hyvinvointialueen palvelukeskus täällä meilläpäin ei ole yksityinen.
Vierailija kirjoitti:
Kunnanteloittajan virka pitäisi perustaa.
Niskalaukaus jokaiselle, joka ei kykene tulemaan kotonaan toimeen.
Olet törkeä.
Ensin ehkä ehdotetaan kotihoidon kotikuntoutusjaksoa. Sen aikana kotihoito käy esim. muutaman viikon ajan oikein ajan kanssa (käynneille varattu reilummin aikaa kuin tavalliselle käynnille), katsoo kuinka päivittäiset toimet sujuvat ja auttaa niissä ja fysioterapeutti/toimintaterapeutti tuo kokeiltavaksi mahdollisia apuvälineitä, kuten nousutukia, kahvoja, korokkeita jne.
Kotikuntoutusjakson jälkeen itsenäinen kotona asuminen alkaa joskus sittenkin luonnistua, tai sitten aloitetaan kotihoidon säännölliset käynnit, ihan tarpeen mukaan. Kotihoito voi muuten käydä jopa 5 kertaa päivässä ja tarvittaessa myös yöllä, koska nykyisin tavoitteena on, että kaikki asuvat loppuun saakka kotona. Palveluasumisen pääsemiseen on kovat kriteetrit.
Kyllä ne kriteerit ovat tosi tiukat ja kotona pidetään yli inhimmillisyydenrajan. Mummua yritetty saada jonoon ja nyt vasta pääsi kun ensin tytär uuvutti itsensä ja kotihoito teki kaiken mitä voivat. Eikä mummu pärjää. Fyysisesti todella kipeä ja pää mennyt. Rollalla liikkuva ja makaamaan pystyvä on kykenevä kotonaoloon ...Äiti on mennyt niin huonoksi että vihdoin pääsi jonoon. Kävelee rollan kanssa mutta päässä ja sydämessä pahoja vaivoja eikä enää pysty ja uskalla asua kotona. Niilläsyin hyväksyttiin.
Kuka siitä jonopaikkakelpoisuudesta lopulta päättää? Joku kotihoidon edustaja, vai esim. vuodeosaston lääkäri?
On nykyään tiukat kriteerit ja ensin maksimi kotiavut. Kriteerinä on täysi liikuntakyvyttömyys tai niin paha muistisairaus ettei oikein tajua mistään mitään.