Muistatko sen päivän kun menit armeijaan?

Pimeetä ja kylmää, kauhee tuuli ja lumisade

Meidät vietiin saareen (olin merivoimissa) keskelle ei mitään, pelotti ihan elvetisti. Tunnelma oli todella jännittynyt, kukaan ei oikein osannut tehdä tai sanoa mitään joten polteltiin vaan röökiä ja odoteltiin ja koitettiin "kommunikoida" jotain toisillemme. Se tunne kun seurustelit ja koko elämä oli jossain muualla ja tajusit että nyt tuut viettää muualla ainakin 6kk repi kokoajan mieltä, masensi... 

Meidät tultiin hakeen, näytettiin paikkoja, tehtiin jotain lippulappus hommia. Edelleen kaikki oli ihan paniikissa, sen tunnelman pysty oikeasti tuntemaan. Kaikki niin sanotut "kovikset" normaalista elämästä oli ihan paniikissa kun kukaan ei tiennyt mitä odottaa. No siitä sekavin mielin nukkumaan.

Aamulla herätys täyshuutoon ja karjumiseen ja sitte mentii.

En, mutta muistan sen kun menin sivariin. Laitoksen johtaja esitteli paikkoja ja työkavereita, kaikki olivat tosi mukavia, juotiin porukalla kahvit ja kakkuakin oli joku tuonut tuloni kunniaksi. Oli oikein iloinen tunnelma.

Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pyöräilin minulle järjestettyyn yksiöön pienen kaupungin keskustaan. Myöhemmin kävin pizzalla ja vähän ostoksilla. Kämpillä join pari olutta, kuuntelin musaa, luin kirjaa, kävin omassa suihkussa ja menin nukkumaan pehmoiseen petiin, sillä olinhan kovin väsynyt päivän koettelemuksista.

Lisää sotajuttuja sitten joku toinen kerta!

Muistan kun firman auto tuli hakemaan porukkaa, jostain kokoontumis paikasta kassulle (taisi olla joku huoltis).

Kun auto heilahti liikkelle, tuli radiosta Ne Luumäkien, Onnellinen perhe.

Hajoamisen määrä, oli käsin kosketeltavissa.