Kerrostalossa naapuri, noin 30-vuotias mies, ei koskaan moikkaa takaisin vaikka häntä moikkaa. Katkaistuksi sinä moikkaamista, jos tapanasi on moikata kaikkia muitakin rapussa liikkuvia? Tai onko tapanasi tervehtiä?
Ihan tavallinen töissä käyvä ihminen, jolla on puoliso ja käyttäytyy muuten normaalilta vaikuttavasti.
Jatkaisitko moikkaamista?
Kommentit (54)
en tässä talossa moikkaa ketään pahoja kokemuksia edellisistä voi sitä lässytyksen määrää ja muiden ihmisten panettelua. jos tutustuvat hakevat jos mihinkin adressiin nimeä sen ja sen ihmisen häätämiseksi sit moikkaajat ovat nokka sikkarassa kun en nimeäni laita "ei ole minua häirinnyt" alkavat hyvässä lykyssä minulle häätöä suunnittelemaan. juntit narsistit yrittävät päteä EN TODELLA TERVEHDI SIITÄ TULEE ONGELMIA
Naapuri moikkaa muuten, paitsi kännissä/aineissa.
Juu, olen sinkku ja viiskytvuotta, enkä käy töissä. Minulla on myös diagnosoitu keskivaikea masennus ja kasvosokeus. Ehkä sinullakin on kasvosokeus? Emme tunnista toisiamme, emmekä tervehdi. Se ei kai ole iso ongelma enää?
Kuinka vaikeeta on käyttää sekunti KOHTELIAISUUTEEN ja sanoa moi/hei? Jos joku ei vastaa se on sen ongelma mutta 99% vastaa ja kaiketi tykkää.
Kyllä moikkaisin. Toisen huonot käytöstavat eivät huononna omia käytöstapojani.
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen sinkku ja viiskytvuotta, enkä käy töissä. Minulla on myös diagnosoitu keskivaikea masennus ja kasvosokeus. Ehkä sinullakin on kasvosokeus? Emme tunnista toisiamme, emmekä tervehdi. Se ei kai ole iso ongelma enää?
En oikein ymmärrä mitä se kasvosokeus liittyy moikkaamiseen rapussa. Kyllä mä moikkaan niitäkin joita näen ensimmäistä kertaa.
Junttia keskeyttää toisen ajatukset ym. vaatimalla huomiota jollain turhanpäiväisellä moikkailulla. Ihmisillä on oma rauha, oma tila ja oikeus itsekkyyteen. Sä et vaan ole heidän elämässään mitään. Jätä rauhaan! Moikkaile pelikuvaas jos oot noin huomionkipeä!
Moikkaa kaikkia niin pääsee helpolla eikä tarvitse miettiä. Kuka edes tunnistaa kaikkia kerrostalossa asuvia kaikissa eri asuissaan nopeasti rappukäytävässä?
Asun pikkukaupungissa omakotialueella. Tässä ollaan pian 20 vuotta sitkeästi morjestettu naapuria saamatta vastausta. Kun kuljin vielä bussilla töihin, rouva käveli mieluummin seuraavalle pysäkille, ettei tarvinnut kuulla mun huomenien toivotusta. En odota enempää kontaktia, mutta olisi se kiva saada edes pieni nyökkäys vastaukseksi.
Olen ihan maalta kotoisin ja siellä morjestettiin kaikki vastaantulijat ja naapurin vanhustentalojen mummojen kanssa jäätiin jutullekin, jos kaipasivat seuraa.
Ja jotta meitä ei ihan maalaistolloiksi mielletä, niin Lontoossa asuessa totuin siihen, että naapurin rouva jäi myös jutulle. Perhe tosin taisi olla Brasiliasta kotoisin. Muutkin tervehtivät, silloin harvoin kun heitä näki.
Paria juoppoa ja piripäätä ei tuu moikattua, muita kyllä
Moikkasin, jos tapanani olisi moikata kaikkia.
Moikkasinhan, mutta et viittinyt vastata, joten lopetin.
Minulla on yksi naapuri, joka ei ole ikinä moikannut takaisin. Aluksi toki moikkasin, kun ajattelin, että ehkä hän ei aiemmin ollut kuullut tms. Ehkä 5-10 kerran jälkeen ymmärsin, ettei hän halua moikata. Ollaan asuttu jo 8 vuotta naapureina ja hymyilen joka kerta hänelle, kun satumme samaan aikaan rappukäytävään.
Ei haittaa nykyään enää yhtään, hänellä on varmasti syynsä olla moikkaamatta. Myönnän, että aluksi kyllä olin hieman loukkantunut/ärtynyt ja pidin tuota moukkamaisuutena. Sitten ymmärsin, että hänellä voi olla esim. mielenterveyshaasteita, jotka estävät moikkaamisen.
Itse en ikinä moikkaa ketään luhtikäytävillä. Te ekstrovertit ette pysty ikinä tajuamaan, että me introvertit rmme ole kiinnostuneita teille puhumisesta. M28
En tervehtisi jos vaikuttaa aggressiiviselta.
Jos ei vastaa tervehdykseen en enää koskaan tervehdi.
Jotkut näköjään moikkaa kerrostalossa vierailevaa vierastakin, minusta menee jo vähän hölmön puolelle semmoinen.
Äitini sanoi aikoinaan, että maalta muuttaneet eivät ymmärrä, että kerrostalossa kaupungissa kuuluu tervehtiä rapussa kaikkia. Tuntuu, että näitä epäkohteiliaita maalta muuttaneita on aina vaan enemmän. Äitini olettaa ilmeisesti, ettei siellä maalla metsän keskellä opi käytöstapoja.
Entinen miesystäväni vihasi erityisesti maalta muuttaneita, jotka huutelevat "kiitollisina" bussin keski- tai takaovelta kiitollisia ja nöyriä kiitoksia kuskille jäädessään pois. Ennenvanhaan kuskia kiitettiin pitkän matkan maalaisbusseissa, missä noustiin kyytiin ja jäätiin pois etuovesta kuskin vierestä. Ei sielläkään takaovella kukaan huutele yhtään mitään nykyäänkään, mutta kaupunkiliikenteessä huudellaan ja ilmeisesti ajatellaan, että kuski on joku kiitollisuusautomaatti, jonka pitää koko työaikansa keskittyä asiakkaiden vuolaiden ja ah niin nöyrien kiitosten vastaanottamiseen, eikä liikenteen seurailuun. Onneksi on kohta automaattibussit, jotka ajavat itse, ja voidaan palkata se kiitollisten ihmisten sielunhoitaja sinne kiiteltäväksi ihan erikseen halvemmalla, kun työnkuva ei vaadi enää ajokorttia.