Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat kohtelevat eriarvoisesti
26.06.2023 |
Taustaa:
Minun ja veljeni vanhemmat ovat liki 80 v, minä ja veljeni vähän yli 50v. Meillä kummallakin on puoliso ja lapsia, veljelläni 2 ja meillä 4 (viimeisimmät ovat kaksoset).
Vanhempani ostivat kesämökin melkein 30v sitten, samoihin aikoihin kun esikoiseni syntyi. On eka lapsenlapsi.
Asuimme silloin vielä kaikki samalla paikkakunnalla.
Veljeni esikoinen on 7 vuotta nuorempi.
Meidän nuoremmat ja heidän nuorempi ovat melkein saman ikäiset.
Vanhempamme muuttivat n. 17v sitten samaan kuntaan kuin missä kesämökki sijaitsee.
Veljeni muutti puolisoineen sinne vuoden myöhemmin (töiden takia)
Minä asun perheeni kanssa edelleen syntymäpaikkakunnalla.
Välimatkaa on vajaa 100km.
Noh, nyt on tullut selväksi, että veljeni perhe on parempaa seuraa kuin me.
Se näkyy pienissä eleissä ja käyttäytymisessä. Se näkyy myös siinä, että perheemme ei ole tervetullut mökille. Ei vaikka puolisoni on siellä aiemmin tehnyt remppaa yms (veljeni ei osaa niitä, ei ole kätevä käsistään).
Emme enää siis käy siellä koska koemme, että emme ole tervetulleita. Ystäväperhe ja mökkinaapuritkin ovat ihmetelleet vanhempieni käytöstä. Eli ei ole omaa kuvitelmaa.
Tämä tilanne on siis tullut "hiljaa hiipien", ei mitenkään yhtäkkiä tai jonkun tapahtuman takia.
Lapsia kohtelevat eriarvoisesti: meidän esikoinen kun valmistui ei saanut mitään valmistujaislahjaa (ei edes tilille rahaa).
Veljeni esikoinen kun valmistui, hän sai kesäpaikasta lohkotun tontin.
(Ammatit ovat ihan samanarvoiset, sähkäri ja LVI)
Nuoremmat lapsemme saavat myös eriarvoiset lahjat (silloin kun saavat).
Vähän väliä kerrotaan kuinka vanhemmat olivat veljen perheen kanssa syömässä jossain ravintolassa, risteilyllä, yms yms. Veljeni esikoinen, samoin kuin meidän, asuu jo omillaan, silti hänkin on ollut mukana menossa.
Meitä ei ole ikinä kutsuttu mukaan.
Tiedän, että veljeni ja hänen esikoinen maksaa perheensä menot, niin mekin tekisimme jos meitä (ja esikoistamme) pyydettäisiin mukaan.
Ja ei, en ole saanut ennakkoperintöä tai muuta isompaa apua ikinä.
En ole pyytänyt lastenvahdiksi tms. Veljeni on...
Itse vielä kestän eriarvoisuuden, mutta lapset ovat jo teinejä ja osaavat ihmetellä asiaa.
Olen koittanut selittää, että tälle ei nyt vaan voi mitään, ja että aina ei voi saada lahjaa yms. Ja aina ei voi päästä mukaan.
Osaavat ihmetellä, että MIKSI sitten serkku pääsee ja saa?
Tämä oli nyt vain tälläinen harmituksen purkaus, kunhan avauduin...
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Jos puhuminen ei auta niin minkäs sille voi. Teineille kannattaa puhua ihan rehellisesti asiasta ja kertoa ettei vanhempien toiminta sinustakaan tunnu reilulta.
Noille vanhuksille puhuminen ei tod auta vaan pahentaa. Ne kiistää tietenkin kaiken, ölisee päälle jos esimerkein yrittää todistella asiaa, sitten ne hyökkää sun kimppuun joko sanallisesti tai fyysisesti ja sitten haukkuu ja mustamaalaa suvulle. Esim mun uusi ok-talo on kuulemma huumerahoilla ostettu ja ties mitä sontaa
Nuo yhtä lasta kiusaavat ja sorsivat vanhemmat on aika usein luonnevikaisia. Kai jokainen nyt tajuaa että luonnevikaisen kanssa on aivan turha puhua tai neuvotella. Ne ei pysty siihen eikä halua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eteenpäin. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa juuri tuon ikäluokan ihmisistä on vielä saanut kasvatuksen jossa vain pojilla on merkitystä. Tyttäret ja miniät ovat miesten palvelijoita.
Meilläkin suvussa yksi tällainen vanhus (nainen muuten) joka hyysää ja hoitaa vanhinta poikaansa ja lisäksi poikansa poikaa. Tytöillä ja nuorimmilla pojilla ja heidän lapsillaan ei ole arvoa muuten kuin jos tarvitseekin itse apua.
No, ne "arvottomat" lapset ja lapsenlapset pärjää elämässä hyvin, toisin kuin vanhin poika joka ei ole oppinut tulemaan toimeen itse.
Meillä on kuvailemasi tilanne sillä erolla, että anopin tytär ja tyttären poika menee kaiken edelle. Minun mies ja meidän tytär taas on yhdentekevä. Minulta anoppi haluaa siivousapua ja mieheltä apua korjaustöihin. Ei olla tekemisissä juuri ollenkaan. Minun mielestä tytär auttakoon, kun kerran sinne päin ollaan koko ajan kallellaan. Vietetään aikaa, passataan ym ym.
Jooo! Mutta ei se noin mene ;)
Se suosittu lapsi joka sai kaiken ja jota hyysätään ei ole se jolta pyydetään siivousapua tai vanhuudenapua, se on liian hieno siihen. Tätä varten on INHOKKILAPSI jota on jo montakymmentä vuotta kaltoinkohdeltu ja kiusattu. Se joka ei ole koskaan saanut mitään ja josta ei ole välitetty tippaakaan. Se on se, joka pannaan sitten vanhuksille orjaksi palvelemaan ja jota voi käskyttää ja komentaa ja jolle voi tiuskia.
Tässä vaiheessa vaihtoehdot taitaa olla se että suostuu orjaksi tai muuttaa 500km päähän. Minä valitsin jälkimmäisen.
No arvatkaapa auttaako se suosikki jolle ostettiin asunnot ja huonekalut ja maksettiin autot ja matkat? Ei tietenkään.
NOSTAN HATTUA SINULLE! Olet tehnyt aivan oikein!
Vanhemmat saattavat loukkaantua jopa sellaisesta, että heiltä ei pyydetä apua lastenhoitoon silloin, kun lapset ovat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat saattavat loukkaantua jopa sellaisesta, että heiltä ei pyydetä apua lastenhoitoon silloin, kun lapset ovat pieniä.
Meillä suututtiin siitä, kun en 8kk raskaana suostunut siivoamaan äitini kotona. Tätä edelsi jo kauan aikaa sitten yksipuoleinen keskustelu aiheesta olisiko aika ottaa kotiapua vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat saattavat loukkaantua jopa sellaisesta, että heiltä ei pyydetä apua lastenhoitoon silloin, kun lapset ovat pieniä.
Höpöhöpö. Sekä omat vanhemmat että miehen vanhemmat ilmoitti jo raskausaikana että yhtään eivät sitten aio auttaa, mitenkään tai koskaan. Kumpikin piti lupauksensa eli kertaakaan eivät hoitaneet tai juuri yhteyksiäkään pitäneet. Nykyisovanhempia ei lapsenlapset kiinnosta tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat saattavat loukkaantua jopa sellaisesta, että heiltä ei pyydetä apua lastenhoitoon silloin, kun lapset ovat pieniä.
Höpöhöpö. Sekä omat vanhemmat että miehen vanhemmat ilmoitti jo raskausaikana että yhtään eivät sitten aio auttaa, mitenkään tai koskaan. Kumpikin piti lupauksensa eli kertaakaan eivät hoitaneet tai juuri yhteyksiäkään pitäneet. Nykyisovanhempia ei lapsenlapset kiinnosta tippaakaan.
Näin kävi itse asiassa minullekin, tosin tätä ukaasia säestettiin sananlaskulla jokainen hoitakoon omat lapsensa.
Purskahdin nauruun sillä se oli vitsien vitsi vanhempieni kohdalla. He hoidattivat meidät lapset lähes 100% muilla (mummot, tädit, enot) ja eivät viitsineet hoitaa omia lapsiaan edes itse.
En siis olettanutkaan että mun lapset kiinnostaisi (oikein arvasin, eivät tiedä edes lasteni nimiä tai ikiä kun eivät tapaa niitä lainkaan) mutta vieläkin naurattaa tuo uho että jokainen hoitakoon omat lapsensa! :D
Minuakin on naurattanut nuo kommentit siitä, että jokainen hoitaa omat lapsensa.
Minut ja sisarukseni kyllä surutta hoidatettiin mummoilla ja kaiken maailman tädeillä.
Enpä sitten omien kohdalla edes äitiäni kysellyt koskaan hoitamaan omiani, kun olin kuunnellut koko ikäni tuota valheellista mantraa omien lasten hoitamisesta.
No sehän ei estänyt äitiäni suutahtamasta kun häntä, the original mom and the grammy of all time, ei saanutkaan kyselyjä hoitamaan lapsia. No huh...
Oikeasti tällaisissa narsismiin taipuvaisissa vanhemmissa ei mikään kauheasti naurata.
Minäkin havahduin vasta aikuisena, omien lasten myötä, siihen kuinka eriarvoisesti minua ja sisaruksiani oli kohdeltu niin lapsina kuin aikuisinakin.
Ja kun sen kuvion huomaa, sitä ei voi olla näkemättä enää.
Ei kukaan lapsi edes halua lapsena ajatella olevansa huonompana pidetty, kiusattu, syntipukiksi joutunut, aina vähemmälle jäävä.
Nyt vanhempieni ollessa vanhuuden kynnyksellä, en enää jaksa olla juoksutettavana, haukuttavana, vähäteltävänä. En halua enkä jaksa kantaa vastuuta vanhempieni edesottamuksista, nuorempien sisarusteni toilailuista tai päivän säästä tai mistä ikinä äitini milloinkin haluaisi minun olevan vastuussa tai syyllistettynä.
Todellakin vähintään 500 km välimatkaa on näissä perhekuvioissa minimisuositus. Muuten oma elämä jää kokonaan elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia oikeasti kiinnosta joku akka ja ukko jota eivät koskaan ole erityisen hyvin tunteneetkaan.
Onko veljeen hyvät välit? Itse ottaisin ihan suoraan puheeksi vanhempien kanssa ja, jos veljeen on hyvät välit, hän varmasti komppailee myös. Vanhempien reaktion perusteella sitten miettisin, miten jatkossa. Jos vanhemmat eivät yhtään pahoittelisi tai edes yrittäisi parantaa tapojaan eikö veljeenkään ole hyvät välit, antaisin varmaan yhteyden pidon hiipua. En ainakaan itse ottaisi mitään yhteyttä enää, en voi sietää eriarvoista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko veljeen hyvät välit? Itse ottaisin ihan suoraan puheeksi vanhempien kanssa ja, jos veljeen on hyvät välit, hän varmasti komppailee myös. Vanhempien reaktion perusteella sitten miettisin, miten jatkossa. Jos vanhemmat eivät yhtään pahoittelisi tai edes yrittäisi parantaa tapojaan eikö veljeenkään ole hyvät välit, antaisin varmaan yhteyden pidon hiipua. En ainakaan itse ottaisi mitään yhteyttä enää, en voi sietää eriarvoista kohtelua.
On kyllä ja hänen kanssa on keskusteltu.
Hän on pahoillaan tilanteesta, mutta ei silti tee mitään eli mahdollistaa tilanteen.
Vanhemmat eivät (tai ainakaan äiti) ymmärrä MITÄ he tekevät väärin. Äidistä tosin on tullut möläyttelijä; ei tajua, että möläytyksensa loukkaa, ja kun siitä sanoo niin on vain, että eikö huumoria ymmärretä.
Olenkin hälle sanonut, että "kännissä ja läpällä" on huono tekosyy.
Ja kyllä, itselläni kävi lapsus kun kirjoitin, että veli ei hakenut rakennuslupaa, piti kyllä kirjoittaa, että veljen lapsi ei hakenut. Lapsi kun on kuitenkin täysi-ikäinen joten se on hänen hommansa.
Heheh.