Lue keskustelun säännöt.
Nainen, minkä ikäisenä sinulle alkoi tulla ensimmäiset ulkonäköpaineet ja minkä ikäisenä ulkonäköpaineesi ovat olleet pahimmillaan?
23.06.2023 |
Muistan itse, että koin ensimmäiset orastavat ulkonäköpaineeni jo ensimmäisellä luokalla. Pidin itseäni siis jo 7-vuotiaana epäviehättävänä. Minusta se kuulostaa jotenkin uskomattomalta. 7-vuotiaanahan on vielä ihan lapsi.
Pidin siis itseäni rumana koko peruskouluajan ja myös sen jälkeen, mutta pahimmat ulkonäköpaineet tulivat noin 18-vuotiaana ja kestivät vähän päälle viisi vuotta.
30 ikävuotta lähestyessä ulkonäköpaineet vähenivät ja nyt 36-vuotiaana koen itseni edelleen omaan silmään sellaisena, etten näytä siltä miltä haluaisin, mutta olen kuitenkin hieman jo alkanut hyväksyä, että tältä minä näytän enkä pysty muuttamaan sitä tosiasiaa.
Kommentit (49)
Aika samat setit. Minua verrattiin lapsena kerubin näköiseen kaveriini koko ikä, vaikka kun jälkikäteen katson omia kuviani niin olin ihan nätti. Mutten riittävän, ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotiaana alkoi syömis ongelmat ym.
Olin nuorena nörtti, enkä ottanut asiasta mitään paineita. Joskus 24 v tajusin, että olinkin ihan hyvännäköinen nainen, ja pari vuotta jaksoin olla kiinnostunut asiasta. Sitten taas taannuin omaksi itsekseni, ja ulkonäkökin tietysti pikkuhiljaa rapistui. Nyt olen 50v, ja tykkään esim kivoista vaatteista, mutta enemmän tyylikkyyden ja oman kiinnostuksen takia, kuin siksi, että kuvittelisin olevani jonkun näköinen. Meikannut olen kyllä hyvin säännöllisesti 13 v alkaen. Olen tehnyt jossain vaiheessa myös edustustyötä puolisona, silloin piti ulkonäkö olla tietyn tyyppinen. Mutta enemmän sekin oli roolin mukaista ulkonäön huolehtimista, kuin sitä, että olisin pyrkinyt olemaan kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Aika samat setit. Minua verrattiin lapsena kerubin näköiseen kaveriini koko ikä, vaikka kun jälkikäteen katson omia kuviani niin olin ihan nätti. Mutten riittävän, ilmeisesti.
Olisi ihanaa, kun jokainen nuori tyttö näkisi itsensä vanhemman itsensä silmin. Kaikki vanhat naiset tietävät, että kaikki nuoret tytöt ovat kauniita.
Noin 8-vuotiaana. Minua kiusattiin koulussa ja vapaa ajalla psyykkisesti ja fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miehillä ei ole ulkonäköpaineita?!
Ei.
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika samat setit. Minua verrattiin lapsena kerubin näköiseen kaveriini koko ikä, vaikka kun jälkikäteen katson omia kuviani niin olin ihan nätti. Mutten riittävän, ilmeisesti.
Olisi ihanaa, kun jokainen nuori tyttö näkisi itsensä vanhemman itsensä silmin. Kaikki vanhat naiset tietävät, että kaikki nuoret tytöt ovat kauniita.
Totta, mutta toki se olisi auttanut enemmän jos esim vastakkainen sukupuoli olisi osoittanut edes kerran jotain kiinnostusta kun olin alle 18 v, mutta ei. En siis ollut omanikäisille riittävän nätti ennen kuin vasta päälle parikymppisenä ja sitäkin kukoistusta kesti vaan muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Oletko aina saanut suurin piirtein sen miehen josta olet ollut kiinnostunut? Minä en, ja ulkonäkö on useamman kerran mainittu syyksi. Nykyään tietysti lisäksi myös ikä tekee tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Oletko aina saanut suurin piirtein sen miehen josta olet ollut kiinnostunut? Minä en, ja ulkonäkö on useamman kerran mainittu syyksi. Nykyään tietysti lisäksi myös ikä tekee tehtävänsä.
Miksi meillä olisi oikeus saada sellainen mies, joka halutaan? Ei me olla etuoikeutettuja parisuhteeseen täydellisen miehen kanssa. Oletkin vain katkera incelnainen.
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Ei ole mulla ollut koskaan ja ei ilmeisesti edes kavereilla kun tollasesta ei olla puhuttu edes koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 v. Asuin pienellä paikkakunnalla ja olin ihan lapsi. Silti joku idiootti isompi poika huusi mulle että onpa iso perse. Ja oon ollut pieni ja hoikka. Vuosi oli - 87. Itsetuntoni löysin vasta 46 vuotiaana, vaikka olen aina ollut sievä ja hoikka. Nytkin itkettää kun katsoo vanhoja valokuvia. Kuinka olenkaan vihannut itseäni, vaikka oikeasti olen ollut upea.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Ei ole mulla ollut koskaan ja ei ilmeisesti edes kavereilla kun tollasesta ei olla puhuttu edes koskaan.
Millaista on olla täydellinen? Onko hieno tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Oletko aina saanut suurin piirtein sen miehen josta olet ollut kiinnostunut? Minä en, ja ulkonäkö on useamman kerran mainittu syyksi. Nykyään tietysti lisäksi myös ikä tekee tehtävänsä.
Kyllä kiinnostus ihan mihin tahansa mieheen lopahtaa heti, jos ulkonäkö on ainoa asia, millä on merkitystä. Mitä ihmettä tekisin niin pinnallisella miehellä? Ulkonäköpaineet vähenee kummasti, kun alkaa edes itse arvostaa itseään ihmisenä eikä minään esineenä, joka antaa muiden määritellä oman olemisensa.
10 v. alettiin koulussa haukkumaan rumaksi, kotona samoihin aikoihin rumaksi ja lihavaksi.
Nyt pian kuusikymppisenä en jaksa pohtia koko asiaa. Ollaan sitten rumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Oletko aina saanut suurin piirtein sen miehen josta olet ollut kiinnostunut? Minä en, ja ulkonäkö on useamman kerran mainittu syyksi. Nykyään tietysti lisäksi myös ikä tekee tehtävänsä.
Miksi meillä olisi oikeus saada sellainen mies, joka halutaan?
No koska useimmat ihmiset haluaa a) parisuhteen, b)parisuhteen sellaisen ihmisen kanssa josta ovat kiinnostuneita. Ei kellään tietenkään ole oikeutta yhtään mihinkään, mutta kyllä parisuhteettomuus tekee syystäkin ihmisen katkeraksi. Ja turha väittää että olisin ollut kiinnostunut vain "täydellisistä" miehistä, niitä en edes vilkaise koska he ovat kuin eri planeetalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä ole ollut ulkonäköpaineita. Miksi pitäisi olla?
Oletko aina saanut suurin piirtein sen miehen josta olet ollut kiinnostunut? Minä en, ja ulkonäkö on useamman kerran mainittu syyksi. Nykyään tietysti lisäksi myös ikä tekee tehtävänsä.
Kyllä kiinnostus ihan mihin tahansa mieheen lopahtaa heti, jos ulkonäkö on ainoa asia, millä on merkitystä. Mitä ihmettä tekisin niin pinnallisella miehellä? Ulkonäköpaineet vähenee kummasti, kun alkaa edes itse arvostaa itseään ihmisenä eikä minään esineenä, joka antaa muiden määritellä oman olemisensa.
Ei se ole kellekään ainoa asia, mutta ulkonäköhän se ekana ihmisissä kiinnittää huomion vastakkaiseen sukupuoleen. Ja mulle on siis erikseen sanottu useastikin, että nimenomaan ulkonäkö ei riitä. Vaikkei mies olisi ollut mikään ensirakastajan näköinen itsekään, sellaisilta sen nyt vielä ymmärtää että voi vaatia paljon jos itselläkin on paljon annettavaa ko. osa-alueella.
Ehkä joskus 10- vuotiaana. Olin varhaiskypsä ja mulla alkoi silloin naama kukkimaan jne. Siitä saakka on ollut ulkonäköpaineita ja olen tuntenut itseni rumaksi. Nyt olen 45 eli 35 vuotta jo tuskailua takana. Koko nuoruuden toivoin ja kuvittelin, että minustakin vielä jonain päivän kuoriutuu kaunis, tai edes nätti nainen, mutta tässä kohtaa voin jo todeta, että kyseinen toive ei ikinä toteutunut.
1lk. eli varmaan 7 vuotiaana. Yli 20 vuotta sitten. Eniten ulkonäköpaineita varmaan oli niillä tytöillä, joilla oli isosisko. Itse en kuulu ihan siihen perinteisimpään suomalaiseen ihonväri ryhmään, niin se oli aika rankkaa kestää niitä kaikkia nimityksiä väristä ja hiuksista.
Ja miehillä ei ole ulkonäköpaineita?!