Pahat takaumat suhteesta. Miksi ex esimerkiksi saattoi yhtäkkiä pyytää minua poistumaan ja painostaa pyytämään anteeksi. Sitten sanonut, että rakastaa ja kysynyt että enhän hylkää häntä?
Saattoi yhtäkkiä suuttua aivan mitättömästä, tai nöyryyttää. Käski painumaan helvettiin ja oli kylmä.
Syyllistyvänä pyysin anteeksi jostain mitä en tiennytkään ja ajattelin että minussa on jotain vikaa.
Sitten muuttuikin, otti lähelle ja sanoi, että rakastaa minua, kysyi että rakastathan etkä hylkää? Katsoi silmiin ja niin ilta jatkui mutta itse olin hämmentynyt.
Tällaisia tapahtui liikaa. Paljon muutakin. Olin lopussa todella väsynyt ja masentunut.
Sitten jättikin minut kylmästi ja vaihtoi lennosta uuteen.
Kommentit (33)
Yök mikä tyyppi älä anna kohdella itseäsi noin. Olet itse vastuussa siitä mitä käytöstä suostut sietämään.
Ainakin hänellä oli yksin jäämisen pelko. Jotain muitakin psyykkisiä ongelmia hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Yök mikä tyyppi älä anna kohdella itseäsi noin. Olet itse vastuussa siitä mitä käytöstä suostut sietämään.
Niin. Alkuun oli mitä ihanin, oli hauskaa. Muuttuikin oudoksi ja olin ihan alistettu. Pakenin monta kertaa.
Lopulta pääsin irti mutta "roikuin" rippeissä saadakseni häneltä jotain mitä halusin, varmaan omanarvon tunteeni takaisin. Sitten jätti kun olin mennyt rikki täysin, otti uuden ja teki minusta suhteen "hullun".
Onneksi tuo on mennyttä mutta edelleen välillä suhde kaihertaa ja näen painajaisia.
Ap
Miksi miettiä tuollaisia? Et kai kaipailee? Kiitä luojaasi että pääsit eroon ja sun ois pitänyt olla se joka lähtee. Käy terapeutille juttelemassa ja viisastu parinhaussa, älä toista samaa virhettä. Yksi on vahinko, kaksi on paha tapa.
Olisin lähtenyt ensimmäisestä kehotuksesta poistua. Ja se päätös olisi ollut lopullinen.
En sinällään kadu suhdetta. Opin siitä paljon ja jotenkin hullun kurisesti jouduin opettelemaan rajani. Loppua kohden uskalsin jo sanoa vastaan, kasvatin selkärangan vaikka olin aivan loppu. Nousin jostain tuhkasta takaisin elämään. Onneksi hän lähti.
Minä oikeastaan suhteen päätin tai ainakin puhuin siitä (oli aika sekava se meidän lopullinen ero) mutta hän kyllä laittoi vielä silloinkin viestiä kun tapaili uutta, että olen hänelle aina tärkeä ja pyysi luokseen. Nyt seurustelee sen naisen kanssa ja tiedän, että mies haukkuu minua. Ykskaks muuttui lopullisen kylmäksi.
Ei enää tarvinnut minua.
Sain hyvän ystävän miehen lapsesta ja hänelle toivon valtavasti hyvää. En näistä suhde kuvioista hänelle puhu vaan ihan kannustan ja olen läsnä ihmisenä mikäli joskus sitä tarvitsee.
Ap
Epävakaan narsistinen. Kiintymyssuhdeongelmaa.
Ei pahalla, mutta miksi kysyt, miksi hän käyttäytyi niin? Etkö ihan oikeasti tiedä?
Samoja kokemuksia. Jossain vaiheessa tajusin kumppanillani olevan narsistisia piirteitä. Hän harrasti minun kiusaamistani. Olo oli kuin vereslihalla olevalla koiranpennulla. Hän mm. harrasti sellaista, että takertui johonkin jota sanoin (kyse ihan arkisesta asiasta), väänsi ja käänsi sitä ja veti raivarit. Huusi silmät leiskuen ja itse olin aivan pihalla mitä tässä taas tapahtuu, vapisin ja nielin kyyneleitä. (Suhteen edetessä tuli myös fyysistä väkivaltaa minua kohtaan). Kun sai minut itkemään, niin sitten tuli lohduttamaan. Ja välillä hän aloitti raivoamisensa jälkeen itse itkemisen ja itsesäälin, kuinka hän toivoo etten pelkää häntä. Ja jouduin ottamaan lohduttajan roolin. Ja tätä hänen käytöstään oli joka viikko.
Ihan sekopäistä käytöstä sen pari vuotta mitä suhde kesti. Hänellä ei juurikaan ollut impulssikontrollia.
En ole tuon suhteen jälkeen enää pystynyt parisuhteeseen. Oli niin kamala kokemus ja arvet on syvät.
Sinulla kävi hyvä tuuri kun pääsit siitä eroon.
Nämä päälle nelikymppiset sinkkumiehet on useimmiten näitä; monta parisuhde-, uusperhe- ja ties mitä suhdeviritelmää takana. Mikään ei ole toiminut. He eivät muutu.
Ulkoisesti voivat olla menestyneitä ja asiat mallillaan. Sisäisesti täysin hukassa ja sekaisin.
Tuli mieleen epävakaan persoonallisuuden kuvaus, jonka joskus luin. 'I hate you, don't leave me.' Oli hänen ongelmansa mikä hyvänsä, onneksi pääsit eroon. Et olisi pystynyt häntä parantamaan.
Luultavasti hän oli narsisti. Sulle on tietysti oleellista ymmärtää narsistin toimintatavat, että osaat jatkossa väistää, koska jäit sietämään tuollaista paskakohtelua. Youtube on täynnä tietoa, sieltä löytyy niin paljon kuin vaan halua oppia riittää.
Oleellisinta on kuitenkin paneutua tuohon, miksi jäit suhteeseen kokemaan tuota kohtelua. SInulla on ollut jo ennen suhdetta joku korjaamista tarvitseva haava. Se haava olisi nyt hyvä hoitaa, jotta loppuelämä olisi mukavampaa.
Tsemppiä, olen ollut tuossa tilanteessa itsekin.
https://www.youtube.com/channel/UCUA9IzlEdYYBpC-lOh_UEmA/videos
Tossa sulle tutkittavaa. Mm.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia. Jossain vaiheessa tajusin kumppanillani olevan narsistisia piirteitä. Hän harrasti minun kiusaamistani. Olo oli kuin vereslihalla olevalla koiranpennulla. Hän mm. harrasti sellaista, että takertui johonkin jota sanoin (kyse ihan arkisesta asiasta), väänsi ja käänsi sitä ja veti raivarit. Huusi silmät leiskuen ja itse olin aivan pihalla mitä tässä taas tapahtuu, vapisin ja nielin kyyneleitä. (Suhteen edetessä tuli myös fyysistä väkivaltaa minua kohtaan). Kun sai minut itkemään, niin sitten tuli lohduttamaan. Ja välillä hän aloitti raivoamisensa jälkeen itse itkemisen ja itsesäälin, kuinka hän toivoo etten pelkää häntä. Ja jouduin ottamaan lohduttajan roolin. Ja tätä hänen käytöstään oli joka viikko.
Ihan sekopäistä käytöstä sen pari vuotta mitä suhde kesti. Hänellä ei juurikaan ollut impulssikontrollia.
En ole tuon suhteen jälkeen enää pystynyt parisuhteeseen. Oli niin kamala kokemus ja arvet on syvät.
Lämpimät onnitteluni erinomaisesta valinnasta! Ja sait nauttia tuollaisesta jopa pari vuotta!
Mikä ihme teitä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti hän oli narsisti. Sulle on tietysti oleellista ymmärtää narsistin toimintatavat, että osaat jatkossa väistää, koska jäit sietämään tuollaista paskakohtelua. Youtube on täynnä tietoa, sieltä löytyy niin paljon kuin vaan halua oppia riittää.
Oleellisinta on kuitenkin paneutua tuohon, miksi jäit suhteeseen kokemaan tuota kohtelua. SInulla on ollut jo ennen suhdetta joku korjaamista tarvitseva haava. Se haava olisi nyt hyvä hoitaa, jotta loppuelämä olisi mukavampaa.
Tsemppiä, olen ollut tuossa tilanteessa itsekin.
Kiitos, just katsoin videota eroon liittyen.
Minua hävettää. Todella paljon, minusta jopa tuntuu, että olen itse se sekopää.
Olen tietenkin huojentunut erosta ja tiedän ettei koskaan ole mitään mahdollisuuksia, että kohtaisimme ja palasimme yhteen, ajatus puistattaa.
Silti jossain takaraivossa tuntuu vieläkin, että hänen lähtö aiheutti tyhjyyden. Jonkun valtavan aukon ja oudon tarpeen saada häneltä jokin ripaus "jotain". En tiedä mitä kaipaan tai tarvitsen. Olo on niin riisuttu ja nöyryytetty että olen ihan tyhjän päällä.
Olen siis sitten muutaman kerran alentunut kuulumisia kyselemään. Ei olisi pitänyt.
Jokin toinen vastasi hänen puolestaan ja pyysi jättämään rauhaan. Olen varmaan jokin skitso heidän mielestään.
No, poistin viestiketjun ja numeron puhelimesta. Parempi tietenkin niin.
Kuitenkin niin outo ja tyhjä olo. Sellainen kuin olisi vain jätetty kallioille selviytymään eikä hajuakaan miten pääsen kotiin. Yritän kuitenkin rauhassa selvitä ja elää elämääni.
Kiitos vastauksista. Itsekin fyysistä väkivaltaa sain välillä osakseni. Pahempaa oli se henkinen kuitenkin.
Mukavaa saada vertaistukea.
Ap
Mun ex valitti koko ajan, että ei osaa olla yksin. Jumakauta mies melkee 60v eikä osaa ottaa vastuuta itsestään, eikä elämästään. Hänen pahin pelko oli, että me erotaan. Kas kummaa, kun ei ees malttanut yrittää vähentää juomista. Pahin pelkonsa toteutui.
mulla myös jäi hyvät välit hönen lapseen ja pidetään yhteyttä.
Nyt rakennan itseni ehjäksi, opettelen rajoja (elämä haltuun ja vedä rajat kirjat - suosittelen).
onnea! olet saanut uuden mahdollisuuden elämälle. tommosest miehet joutaa jäädä
Sul on alkuun vaikeeta, kun tulee se tyhjyyden tunne. Se on normaalia ja hyvä miettiä millä terveellä sen täyttää.
Miksi? No kun on sekopää.