2v syö vielä tuttia eikä nukahda ilman sitä, kaikki vaan sanoo että tutti pitää ottaa pois

Mä leikkasin tutista ison palan ja sanoin, että rikki meni. Lapsi pyysi vesihörpyn ja oli tyytyväinen. Että ei se niin tärkeä lohtu välttämättä ole, miksi aikuinen sen luokittelee.

Turha se on jo nyt, yritä saada lapsen olo muulla tavoin rauhalliseksi, vaikka jollakin juuri hänelle mieluisalla unilelulla. Ottakaa käyttöön rutiineja, iltasatua, laulua jne. Äkkiä se lapsi oppii olemaan ilman.

Viekää tutit vaikka lintuvauvoille tai muille eläinlapsille. Jos lähipiiriin syntyy vauva, niin viette yhdessä tuumin tutit vauvalle, lapsi voi ne vaikka antaa itse. Vauva tarvitsee enemmän tutteja kuin puhuva taapero.

T. Kolmen lapsen äiti

Miksi se siis näiden "kaikkien" mukaan pitää ottaa pois? Kai siihen jokin syy on. Oletko eri mieltä siitä syystä, ap?

Jos pystyt vastaamaan tähän kysymykseen, voit miettiä suhtautumistasi tutin käyttöön ihan oma-aloitteisesti.

Nyt on hyvä aika luopua tutista. On kesä ja eläimillä poikaset. Yhdessä viette ulos pupunpoikasille tutit ja käyt sitten keräämässä ne roskiin.

Vanhemmat pääsee helpolla tuttien kanssa. Lapsi unohtaa tutin parissa päivässä.

Joooo anna toki imee 15-vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa voi vaihtaa nuuskaan.

En voi syyttää ap:ta. Meillä on nyt 11v ADHD tytär jolla on aina ollut vahva tahto. Kun tuttivieroitus alkoi tulla ajankohtaiseksi olimme sressaantuneita koska meilläkään ei nukuttu ilman tuttia. Muistan kun tyttö oli ehkä 1v6kk ja  se yksi tutti joka meillä vielä oli,  oli kerran hävinnyt juuri päivunien aikaan ja tyttö KIRKUI kuin tapettava eikä suostunut nukahtamaan. Mies joutui sitten tuttiostoksille eikä ollut aikaa edes keittää sitä tuomaansa tuttia vaan äkkiä "äänenvaimennin" paikoilleen.

Tytön ollessa muutamaa viikkoa vaille 3v päätin että nyt miulle riitti tutti-show. Hammaslääkärikin oli sanonut, että hampaat olivat alkaneet jo muovautua tutin mukaan eikä ollut hyvä juttu. Otin sakset ja tutin, leikkasin saksilla tuttiosan irti ja vein tytölle toiseen huoneeseen, sanoin  että katsos  kun tutti on rikki. Tyttö tutki sitä, totesi että rikki ja heitti lattialle. Meni leikkimään eikä sen suuremmin  hermostunut.

Vein tutin roskiin eikä tutista enää puhuttu. Uskon että oli itsekin  jo tuossa vaiheessa valmis luopumaan!

Meillä toimi myös se etta leikkasin tutista pään poikki, oho tutti on rikki. Siitä ihan suosiolla sitten luovuttiin kun se ei toiminut enää.

Meillä se tehtiin parisenkymmentä vuotta sitten niin, että heitettiin tutit pois, ja kerrottiin että orava vei tutit omille pienille poikasilleen, jotka niitä tarvitsi. Oman, nykyisin jo 80-v. äitini tiedolla ja taidolla homma toteutettiin näin. Kyllä siinä muutama yö meni (päivisin ei niinkään) kunnes yöunille mennessä yninä lakkasi. Juteltiin nukkumaan mennessä niistä oravanpojista pesässään kunnes uni tuli silmään ilman sitä tuttiakin. En nyt tosin enää muista sitä miksi tutista vierotettiin, oliko neuvolan ohjeiden mukaan ja jos niin miksi. Monen kymmenen vuoden takaa muistan vaan kuulleeni semmoisen sanonnan, että tuttia pitkään lutkuttavien etuhampaat kasvaa yläpurentaan, josta seuraa oikomishoitoa nuoruusiässä. En kyllä tiedä onko noin kun en ole hammaslääkäri. Olisi kyllä hyvä saada tästäkin oikeaa ajantasaista tietoa.