Syrjään jääneiden ja unohdettujen nuorten määrä on kasvanut Suomessa
Nuorta, joka ei tällä hetkellä opiskele tai käy töissä, kutsutaan tilastollisin termein NEET-nuoreksi: sellaiseksi, jolla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa ja joka ei suorita ase- tai siviilipalvelusta (Not in Employment, Education or Training).
Näitä nuoria oli viime vuonna 45 000, seitsemän prosenttia kaikista 1524-vuotiaista. Jotkut heistä valmistautuvat pääsykokeisiin tai viettävät välivuotta, mutta eivät kaikki. Joidenkin nuorten elämä on pysähdyksissä päihdeongelman takia, ja toisilla on haasteita mielenterveyden kanssa.
Termi syrjäytyminen ui julkiseen keskusteluun 90-luvun lopulla, lama-ajan jälkimainingeissa. Termiä käytetään laveasti, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan jonkinlaista osattomuutta. NEET-nuorten määrää seurataan vuosittain juuri siksi, että matalan koulutusasteen ja työttömyyden on tutkittu lisäävän syrjäytymisriskiä erityisesti nuorilla.
Se, että ei opiskele tai ole töissä, ei automaattisesti tarkoita, että ihminen olisi syrjässä yhteiskunnasta. Mutta jos taustalla on lisäksi esimerkiksi lapsuudenperheessä koettua huono-osaisuutta tai pitkäaikaistyöttömyyttä ja kehnoa rahatilannetta, kenties päihdeongelmaa tai kiusaamiskokemuksia, riskit osattomuuteen kasvavat. THL arvioi, että 310 prosentille nuorista on kasaantunut useita syrjäytymisen riskitekijöitä.
Nykyisellään syrjäytymispuhe kääntää katseen yhteiskunnan sijasta yksilöön, ja se on ongelmallista. Yksilökeskeisyys luo illuusion, että jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet olla osa yhteiskuntaa, jos vain itse haluaa ja tekee riittävästi sen eteen. Mutta kaikki nuoret eivät lähde samalta viivalta. Ja toisaalta: kaikki nuoret eivät myöskään intohimoisesti halua rakentaa itselleen uraputkea.
Suomessa on vahva kulttuurinen ajatusmalli siitä, että jos et ole tuottava kansalainen ja työntekijä, olet vaarassa syrjäytyä. Nuoren elämässä tämä näkyy siten, että nuoriin kohdistuu jo varhain paineita ja odotuksia, että pitää olla tietyllä tavalla palvellakseen työmarkkinoita.
Ihmisnäkemys on 2000-luvun aikana kaventunut: ihmistä ei enää nähdä arvokkaana itsessään, vaan työmarkkinakelpoisuuden kautta. Eetos tuottavuudesta leikkaa läpi koko koulutusjärjestelmämme, varhaiskasvatuksesta lähtien. Kun lapsi ja nuori nähdään ihmispääoman ja työllistettävyyden kautta, heitä kasvatetaan ja koulutetaan vaalien tiettyjä ominaisuuksia ja kykyjä. Järjestelmä kuitenkin syrjäyttää helposti ne lapset ja nuoret, jotka eivät mahdu muottiin. Nuorten koulutusta ja tukijärjestelmiä koskevan tutkimuksen tiimoilta selvisi sekin, että kokemus osattomuudesta kumpuaa usein jo koulumaailmasta. Kiusaaminen ja koulussa koettu eriarvoisuus lisää syrjään jäämisen riskiä.
Kommentit (38)
No voi nyt jumalauta, antakaa mun nyt hetken aikaa olla. Saan tietää minne pääsen opiskelemaan vasta heinäkuussa. Etsin töitä jatkuvasti, mutta mikään työnantaja ei palkkaa.
Ei ole minun ongelma.Niin on syrjään jätetty aikuisia kuin vahuksiakin.
Se että arvostetaanko jotain tai ei, ei suoranaisesti riipu työpaikasta vaan siittä että elättääkö itsensä palkalla vai pummimalla tukia vaikka ainoa este työllistymiselle on oma laiskuus
Vierailija kirjoitti:
Paska on jo osunut tuulettimeen. Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnasta on aina johtanut varjoyhteiskuntien muodostumiseen. Erilaisia jengejä on jo nyt pilvin pimein. Tuo on umpikuja, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin koulutuksen rahoituksen lisääminen. Tai ainakin se täytyisi ehdottomasti pitää ennallaan. Siitä ei saa leikata sentin senttiä.
Minkäs teet kun nykyinen oikeistoporvarihallitus pyrkii leikkaamaan myös koulutuksesta vaikka nimenomaan luvattiin ettei koulutuksesta leikata senttiäkään? Paska puhetta. Paskaa koko politiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on itse aiheutettu ja itse keksitty meemisairaus, joka johtuu yksilöstä itsestään eikä ympäröivästä yhteiskunnasta ja muista kanssaihmisistä. Jos se on jonkun vika niin se on oma vika ja jos ei sopeudu joukkoon ja yhteisiin pelisääntöihin, niin ei tule odottaa että maailman tulee sopeutua sinulle vaan syrjäytyneet on muutettava ja korjattava itsensä sopimaan maailmaan.
Olet päätelmissäsi todella pahasti väärässä. Tämä yhteiskunta ei oikeasti välitä ja tee mitään, tai ainakaan tarpeeksi, syrjäytyneisyyden ennalta ehkäisemiseksi, ja ilmiön poistamiseksi. Yhteisöllisyyttäkään ei oikeasti ole tässä maassa. Se ei ainakaan näy käytöstavoissa, toisten huomioimisessa, auttamisessa ja tukemisessa.
Pitäisikö yhteiskunnan muka jotenkin pakottaa ihminen välillä ulos kodistaan vai miten meinasit että yhteiskunnan on tuettava entistä enemmän ihmistä joka ei itse tosissaan edes halua poistua kotoo ja edes työllistyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on itse aiheutettu ja itse keksitty meemisairaus, joka johtuu yksilöstä itsestään eikä ympäröivästä yhteiskunnasta ja muista kanssaihmisistä. Jos se on jonkun vika niin se on oma vika ja jos ei sopeudu joukkoon ja yhteisiin pelisääntöihin, niin ei tule odottaa että maailman tulee sopeutua sinulle vaan syrjäytyneet on muutettava ja korjattava itsensä sopimaan maailmaan.
Olet päätelmissäsi todella pahasti väärässä. Tämä yhteiskunta ei oikeasti välitä ja tee mitään, tai ainakaan tarpeeksi, syrjäytyneisyyden ennalta ehkäisemiseksi, ja ilmiön poistamiseksi. Yhteisöllisyyttäkään ei oikeasti ole tässä maassa. Se ei ainakaan näy käytöstavoissa, toisten huomioimisessa, auttamisessa ja tukemisessa.
Pitäisikö yhteiskunnan muka jotenkin pakottaa ihminen välillä ulos kodistaan vai miten meinasit että yhteiskunnan on tuettava entistä enemmän ihmistä joka ei itse tosissaan edes halua poistua kotoo ja edes työllistyä
Kun ei automaattista rahaa virtaa tilille, on yksilön joko kulltava tai tehtävä sian etwen jotain. Kummasti motivoisi toimintaan.
Tämä on vuosia kestäneen nuorten paapomisen, lellimisen ja kultalusikalla syöttämisen tulos. Nykynuorisoa ei kiinosta työnteko pätkääkään Jos heiltä menee kysymään että mikä heille on tärkeintä tai keskeisintä elämässä, mitä he eniten kaipaisivat elämäänsä tai mitä he odottavat elämältä ja minkä he asettavat elämänsä ykkösprioriteetiksi niin kukaan heistä ei vastaa että työ tai työnteko. Nuoriso on pilattu ja pilalla :'(
En syytä syrjäytymisestäni yhteiskuntaa. Syytän ihmisiä, eniten itseäni.
En osaa tutustua ihmisiin oikealla tavalla, että saisin ystäviä, kavereita tai edes hyvänpäiväntuttuja.
Olen joka paikassa vääränlainen.
Joka ei työtä tee, niin ei sen syömäänkään pidä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosia kestäneen nuorten paapomisen, lellimisen ja kultalusikalla syöttämisen tulos. Nykynuorisoa ei kiinosta työnteko pätkääkään Jos heiltä menee kysymään että mikä heille on tärkeintä tai keskeisintä elämässä, mitä he eniten kaipaisivat elämäänsä tai mitä he odottavat elämältä ja minkä he asettavat elämänsä ykkösprioriteetiksi niin kukaan heistä ei vastaa että työ tai työnteko. Nuoriso on pilattu ja pilalla :'(
Olen todella surullinen puolestasi jos elämässäsi ei ole mitään mikä menisi työnteon edelle. Miten jaksat edes elää tuollaisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosia kestäneen nuorten paapomisen, lellimisen ja kultalusikalla syöttämisen tulos. Nykynuorisoa ei kiinosta työnteko pätkääkään Jos heiltä menee kysymään että mikä heille on tärkeintä tai keskeisintä elämässä, mitä he eniten kaipaisivat elämäänsä tai mitä he odottavat elämältä ja minkä he asettavat elämänsä ykkösprioriteetiksi niin kukaan heistä ei vastaa että työ tai työnteko. Nuoriso on pilattu ja pilalla :'(
Olen todella surullinen puolestasi jos elämässäsi ei ole mitään mikä menisi työnteon edelle. Miten jaksat edes elää tuollaisena?
Minä jaksan elää hyvin sillä minulla on työpaikka ja töitä ja tulee olemaan vielä vuosia kunnes jään eläkkeelle ja oloneuvokseksi. Mutta yhtään penniä ja markkaa en säästä perintöön.
Korjaillaan vähän ajatuksia, eikös..
Syrjäytyminen on todellinen ongelma, mutta ei virallisesti itse aiheutettua!
Yksi suurimpia syrjäytymisen syitä on nykypäivän informaatio helvetti ja tähän liitännäinen sosiaalinen media. Sen sisältämät kombinaatiot brändäyksessä, sisällön tarjoamisessa ja mainostuksessa, sekä toisten ihmisten vuorovaikutus luo herkästi ihmisille väärää kuvaa maailmasta.
Hyvin herkästi saattaa ihminen alkaa ajattelemaan sosiaalisen median ilmiöitä ja brändejä valtaa pitävänä normina jopa tässä ulkopuolisessa maailmassa. Ja jos ihminen ei itse koe olevansa sisällä brändissä tai vast. hän saattaa alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita ja varsinkin niinkin yksinkertaista asiaa kuin työ ja/tai muu vuorovaikuttaminen. Ja puhuen aikuisesta ihmisestä, kuvitelkaa nyt sitten sen 10-17v nuori mieli..
Olen itse 25v ja tämä muutos on ollut mitä merkittävin viimeisen 10 vuoden aikana. Ja oman työni ohessa olen huomannut varsinkin nuorista kesätyöläisistä tämän 'ujouden' ja aikaansaamattomuuden. Se oma puhelin ja informaatio helvetti tuo enemmän turvaa kuin se että heittäytyy uusiin tilanteisiin ja haasteisiin..
Harmillista...
Helpoin ratkaisu poistaa nuorten syrjäytyminen: Kielletään sosiaalinen media sekä kaikki digitaaliset laitteet, jotka ovat todellinen syy nuorten syrjäytymiseen sillä nuoret roikkuvat nykyään somessa ja TV:n ääressä eivätkä enää ulkoile. Lisäksi määrätään kaikkille alle 21-vuotiaille 4-tuntia pakollista ulkoa oleskelu aikaa jokaiselle päivälle ja vanhemmille päiväsakkoa jos nuorison ulkoilu ei toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosia kestäneen nuorten paapomisen, lellimisen ja kultalusikalla syöttämisen tulos. Nykynuorisoa ei kiinosta työnteko pätkääkään Jos heiltä menee kysymään että mikä heille on tärkeintä tai keskeisintä elämässä, mitä he eniten kaipaisivat elämäänsä tai mitä he odottavat elämältä ja minkä he asettavat elämänsä ykkösprioriteetiksi niin kukaan heistä ei vastaa että työ tai työnteko. Nuoriso on pilattu ja pilalla :'(
Olen todella surullinen puolestasi jos elämässäsi ei ole mitään mikä menisi työnteon edelle. Miten jaksat edes elää tuollaisena?
Minä jaksan elää hyvin sillä minulla on työpaikka ja töitä ja tulee olemaan vielä vuosia kunnes jään eläkkeelle ja oloneuvokseksi. Mutta yhtään penniä ja markkaa en säästä perintöön.
Aivan. Sinä olet niitä jotka yksin alkoholisoituu eläkkeellä kun menettivät ainoa tärkeän asian ja elämän sisällön. Säälin vain enemmän.
"Olen itse 25v ja tämä muutos on ollut mitä merkittävin viimeisen 10 vuoden aikana. Ja oman työni ohessa olen huomannut varsinkin nuorista kesätyöläisistä tämän 'ujouden' ja aikaansaamattomuuden. Se oma puhelin ja informaatio helvetti tuo enemmän turvaa kuin se että heittäytyy uusiin tilanteisiin ja haasteisiin.."
Olen itse vähän vanhempi kuin sinä. Kirjoitit ehkä jollakin tapaa minustakin. Itse olen kuvailemasi kaltainen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä joka jännittää kaikkia uutta. Puhelinta en tosin käytä paljonkaan ja en ole somessa niinkuin moni muu. Itsellä kuitenkin se mikä on vaikuttanut elämääni on pitkällinen kiusaaminen. Olin koko nuoruuteni ihan yksin. Yritä sitä nyt sitten aikuisena olla rohkeaa, kun jännittää kaikkea ja moni vielä ilkeästi kommentoi ujoutta tai arkuutta sekä miettii kuinka hiljainen olen. Näin jokaisella nuorellakin voi olla oma tarinansa. Yritän itse ymmärtää nuoria. Minun pitäisi sitten itse tässä iässä ollakin jo se rohkein. En vaan pysty siihen. Olin monia vuosia syrjässä toipumassa kaikesta ikävästä. Sillä tiellä vähän edelleen. Ehkä edes ammatin saan joskus.
Ilmiannon aloituksen misinformaatiosta ja vihapuheesta sekä jokaisen kommentin jonka AP on yksin postsnnut itselleen
Paska on jo osunut tuulettimeen. Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnasta on aina johtanut varjoyhteiskuntien muodostumiseen. Erilaisia jengejä on jo nyt pilvin pimein. Tuo on umpikuja, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin koulutuksen rahoituksen lisääminen. Tai ainakin se täytyisi ehdottomasti pitää ennallaan. Siitä ei saa leikata sentin senttiä.