Inhottavaa kun ihmiset huomauttevat lukihäiriöstäni mikä ilmenee kirjoitusvirheinä. Tarkastan aina tekstini ja mielestäni kaikki on ihan oik...

Vierailija kirjoitti:

He eivät ehkä tiedosta, että sinulla on lukihäiriö, joten älä loukkaannu. Kerro heille asiasta, tai ole kertomatta. Jos olet kertomatta, niin totuttaudu siihen, että, joku huomauttelee.

minullakin on lukihäiriö, joskin hyvin lievä ja onnistun usein tekstiä tarkistaessa (silloin kun jaksan tarkistaa) huomaamaan virheeni. En pahastu kuitenkaan, jos joku huomauttaa. Otan sen ilolla vastaan. Samoin itse saatan huomauttaa jollekin.  Ei se ole pätemistä, se on vain samanlainen ilmiö, kuin se, että joku huomauttaisi kaverilleen, että hänellä on vetskari auki tai paita väärinpäin.

Onko vielä olemassa heitä, jotka eivät ole kuulleet lukihäiriöstä tai ole tietoisia siitä ettei kyseessä ole kirjoitustaidon puute? Kirjoitusvirheistä huomauttelu on asiatonta, ajattelematonta ja epähienotunteista ellei apua ole pyydetty tai kyse ole yhdessä kirjoittamisesta. Tuskin nämä huomauttelijat itsekään pitäisivät siitä, jos heidän jokaiseen erheeseensä tartuttaisiin vaikka pätevätkin oikeikirjoituksella. Vetskarin aukiolosta on kohteliasta huomauttaa, mutta siitäkin hienotunteisesti eikä julkisesti kailottaen.

Usein lukihäiriöisellä on jo valmiiksi itsetunto-ongelmia kirjoittamisen suhteen ja hän tiedostaa ongelmansa. "Hyvää tarkoittavat" neuvojat pahimmillaan ainoastaan lisäävät tietoisuutta virheistä ja lannistavat kirjoittamisen ilon.

Sisältö on kuitenkin tärkein ja kyky sekä vapaus ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan kirjallisessa(kin) muodossa on arvokkaampaa ja tärkeämpää, kuin pilkku tai kirjoitusvirheet - ellei satu olemaan äidinkielenopettaja tai kirjoita työkseen. Kirjailijoillakin on oikolukijat ja julkaisusihteerit tarkistamassa tekstin sisältöä ja avustamassa kirjoitusasun kanssa. Lisäksi netistä ja tekstinkäsittelyohjelmista löytyy oikeinkirjoituksen tarkistusohjelmia jokaisen työkaluiksi ja avuksi. Ennen, kuin lannistatte kiinnittäkää huomiota positiiviseen ja kannustamiseen, sen sijaan, että kritiikillä tai omaan ärtymykseen perustuen suomitte kirjoitusvirheitä tai muutoinkaan osoittelette vajavaisuuksia. Positiivinen suhtautuminen kehittää huomattavasti enemmän, kuin jokaisen virheen etsiminen.

Edeltävällä kirjoittajalla on itsellään kokemusta lukihäiriöstä, eikä tämä teksti ole täysin suunnattu hänelle, vaikkakin hänen kirjoituksensa herätti nämä ajatukset. On eri asia, kun ystävä neuvoo ja ohjeistaa, mutta palstalla tai muutoin ventovierailta tuleva arvostelu ja kirjoitusvirheiden osoitteleminen on ennemminkin oman egon  korostamista ja lähtöisin ärtymyksestä, kuin lukihäiriöistä auttavaa saatika hyväntahtoista. sivusta

Älyn puutteella on nykyään paljon uusia hienoja nimiä, jottei kellekään tule paha mieli.