Adoptoidut, onko teitä painostettu olemaan tekemisissä biologisten sukulaisten kanssa?
Olen itse sillä tavalla erilainen adoptoitu, että vain toinen vanhempani on se adoptoinut vanhempi ja tiedän biologisen vanhempani ja hänen sukunsa.
Ehkäpä siksi olenkin saanut usein kuulla ihmettelyjä siitä, että miksi en ole tekemisissä biologisten sukulaisten kanssa. Jotenkin kyllästyttää selittää asiaa ihmisille, että ei kiinnosta enkä halua.
Mutta se mikä ihmetyttää, että miten ihmeessä ihmiset kehtaa kysellä sellaista?
Eihän varmaan kukaan kysele tutuilta tai puolitutuilta, että miksi et ole tekemisissä isovanhempiesi, tätisi tai serkkusi kanssa. Miksi adoptoiduilta asian kyseleminen tuntuu kuitenkin olevan yleisesti hyväksyttyä?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua?
Havainnollistava esimerkki?
Joo-o. Eikä se rajoitu vaan siihen. On kummallista että adoptoitujen pitäisi kai olla superkiitollisia siitä että heidät nyt armosta adoptoitiin tänne elämään. Eihän kukaan oleta että kenenkään pitäisi siitä olla kiitollinen että sai armosta syntyä vanhemmilleen.
Ei kysellä, koska en tunne myöskään tarvetta kertoa etten tapaa sukulaisiani. En myöskään tiedä, miten toiset tapaavat omia sukulaisiaan. En kysy, koska tuo tieto ei kuulu kuin asianosaisille.
Miksi sinulta kysellään tuota? Liittyykö tämä nimenomaan siihen, että sinun pitäisi pitää yhteyttä heihin vai siihen, että sinä kieltäydyt tapaamata näitä biologisia sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Joo-o. Eikä se rajoitu vaan siihen. On kummallista että adoptoitujen pitäisi kai olla superkiitollisia siitä että heidät nyt armosta adoptoitiin tänne elämään. Eihän kukaan oleta että kenenkään pitäisi siitä olla kiitollinen että sai armosta syntyä vanhemmilleen.
Tuo kertoo vain sen, että lapsi on adoptoitu väärään perheeseen. Ei adoptoidun lapsen pidä olla yhtään kiitollisempi vanhemmilleen kuin itse synnytettyjen lastenkaan.
Toiset vanhemmat vaativat enemmän kiitollisuutta kuin toisten... ihan perhe/sukukohtaisesti tuo vaihtelee, mutta adoptiolla ei pitäisi olla mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kysellä, koska en tunne myöskään tarvetta kertoa etten tapaa sukulaisiani. En myöskään tiedä, miten toiset tapaavat omia sukulaisiaan. En kysy, koska tuo tieto ei kuulu kuin asianosaisille.
Miksi sinulta kysellään tuota? Liittyykö tämä nimenomaan siihen, että sinun pitäisi pitää yhteyttä heihin vai siihen, että sinä kieltäydyt tapaamata näitä biologisia sukulaisia.
Kuten aloituksessa kerroin, tiedän ja olen aina tiennyt biologisen vanhempani sukuineen. Biologinen isä kuoli kun olin lapsi ja isäni adoptoi minut kun olin koululainen.
Hyvin moni läheinen tai tuttu siis tietää ja muistaa taustani, mutta eivät toki tiedä kaikkea, mm. miksi yhteydenpitoa ei jatkettu alunperinkään. Ehkä siksi ihmettelevätkin, miksen pidä yhteyttä biosukuun. Olen kyllä usein kertonutkin, että miksi. Mutta ei, jatkuu vaan.
Kuitenkin, jutun pointti oli se, miksi adoptoitu tuntuu olevan tilivelvollisempi näistä asioista. Enhän minäkään kysele ihmisiltä, että mikseivät nämä tapaa esimerkiksi toista vanhempaansa tai vaikka isovanhempia. Koska kuten sanottu, ne on ihmisen yksityisasioita.
"Ootko jo tavannut sun "oikeat" vanhemmat?"
Ehkä häiritsevin kysymys ikinä.
Adoptiovanhemmat ei ikinä korvaa oikeita vanhempia. Olet aina oikeiden vanhempien lapsi vaikka paperit sanoisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Adoptiovanhemmat ei ikinä korvaa oikeita vanhempia. Olet aina oikeiden vanhempien lapsi vaikka paperit sanoisi mitä.
Sellaset fantasiat siellä
Vierailija kirjoitti:
Adoptiovanhemmat ei ikinä korvaa oikeita vanhempia. Olet aina oikeiden vanhempien lapsi vaikka paperit sanoisi mitä.
Karua kyllä, tunnen erään miehen, joka on oikeasti tätä mieltä. Hänestä siis adoptoidun ei kuuluisi sanoa näitä vanhempiaan vanhemmikseen, äidiksi tai isäksi, vaan "huoltajiksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiovanhemmat ei ikinä korvaa oikeita vanhempia. Olet aina oikeiden vanhempien lapsi vaikka paperit sanoisi mitä.
Karua kyllä, tunnen erään miehen, joka on oikeasti tätä mieltä. Hänestä siis adoptoidun ei kuuluisi sanoa näitä vanhempiaan vanhemmikseen, äidiksi tai isäksi, vaan "huoltajiksi".
Mitä järkeä?
Adoptiossa lapsi otetaan omaksi, ei vain huollettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiovanhemmat ei ikinä korvaa oikeita vanhempia. Olet aina oikeiden vanhempien lapsi vaikka paperit sanoisi mitä.
Karua kyllä, tunnen erään miehen, joka on oikeasti tätä mieltä. Hänestä siis adoptoidun ei kuuluisi sanoa näitä vanhempiaan vanhemmikseen, äidiksi tai isäksi, vaan "huoltajiksi".
No tällaisilla ihmisillä ei ole mitään käsitystä perhe-elämästä ja vanhemman ja lapsen tunneyhteydestä. Biologisesti toki biovanhemmat pysyvät aina vanhempina, mutta sosiaalisesti ja emotionaalisesti adoptiovanhemmat ovat (yleensä) lapsen ainoat ja oikeat vanhemmat.
Joillain ihmisillä on vankat käsitykset asioista. Isäni ei tavannut isäänsä koskaan nuoruutensa jälkeen (välit meni noin parikymppisenä). Perheessä oli ollut riitoja ja kaikkea en edes tiedä. Kipeitä asioita kuitenkin. Hänen ystävänsä ajoittain ehdottelivat, että välit isoisääni tulisi kuitenkin solmia uudelleen. Joten kyllä tuota tapahtuu.
Sano kyselijöille, että et tunne tarvetta olla yhteydessä biologisten sukulaisten kanssa tms. lyhyttä ja toista tämä lause riittävän monta kertaa!
Miksi et halua?