Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahoitinko mieleni liian herkästi?
07.12.2006 |
Miehen veli vaimoineen haki äsken meiltä hoidosta poikansa. Poika oli ollut meillä 3 yötä, vanhempien ollessa huvittelumatkalla kahdestaan. Meillä itsellämme on 2 lasta, heidän poikansa ikäinen poika ja muutaman vuoden vanhempi tyttö.
Kiitokseksi hoidosta he toivat tyttärellemme " alennuspaidan" (alelappu paikallaan, hiukan likainen, eikä järin nätti), pojalle ei mitään. Ensin he esittelivät, mitä kaikkea olivat ostaneet omalle pojalleen ja sitten naureskellen sanoivat, etteivät yksinkertaisesti löytäneet mitään meidän pojalle. Vaikka lapset ovat siis saman ikäisiä ja kokoisia!
Oli tosi kurja katsoa, miten poika seisoi allapäin muiden katsellessa tuliaisiaan. Jotenkin tuli niin paha mieli lapsen puolesta.
Välttämättä ei tietystikään mitään olisi tarvinnut tuoda, mutta jos kiitollisuuttaan tahtoi osoittaa, eikö olisi ollut mukava tuoda molemmille lapsille. Poika ei olisi välittänyt, vaikka olisi saanut vain lakupötkön huoltikselta, mutta nyt jäi kyllä koko perheelle vähän paskan maku suuhun. Näinkö paljon lapsen huolenpitoa arvostettiin: toiselle sottainen alepaita ja toiselle paha mieli...
Kommentit (6)
Lähinnä minuakin harmittaisi se, että toiselle tuodaan ja toiselle ei. Olisivat sitten muistaneet poikaasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kummallekin olisi pitänyt tuoda, tai sitten ei kummallekaan.. Ja siinä tapauksessa mitään tuliaisia ei olisi näytetty kenellekään.. (oman pojan tuliaiset annettu vasta kotona)
1) Jos tuodaan lapsille jotain, niin sitten kaikille.
2) Minkä takia piti esitellä kaikkien nähden hankintoja.
Tai jättää tuliaiset kokonaan ostamatta. Mutta miksei saisi esitellä, mitä on ostanut omalle lapselleen? Kyllä se on lastenkin hyvä oppia sietämään, että toiset saavat jotain sellaista, mitä itse eivät saa. Pettymyksiä täytyy oppia sietämään, muuten ei tässä elämässä pärjää. Niin se vain, kuulkaa, on.
meidän pojalle. Olisi sitten reilusti myöntänyt, että on niin perhanan pihi, ettei vain raaskinut ostaa, kun ei samanlaista alerytkyä sattunut löytymään kuin tyttärellemme.
Ja mielestäni lapsen ei tarvitse oppia kestämään sellaista pettymystä, että kaikki muut saavat jotain, mutta itse ei, vaikkei ole kenenkään juhlapäivä tai vastaavakaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Mahtoiko olla äitipuoleni kyseessä?