Mun elämä on ohi, ihan sama vaikka mua ei olis

Kolme asiaa voit tehdä olosi parantamiseksi, eikä maksa mitään:

1) Lakkaa häpeämästä.

2) Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin.

3) Keskity omaan elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Kolme asiaa voit tehdä olosi parantamiseksi, eikä maksa mitään:

1) Lakkaa häpeämästä.

2) Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin.

3) Keskity omaan elämääsi.

Kyllä, kunhan kohta 3) ei tarkoita pelkästään oman navan ympärillä pyörimistä.

Uskovana ottaisin avuksi myös psalmin kohdan "avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua".

Sama fiilis. Olen päässyt edes vähän eteenpäin, kun erosin ongelmallisesta parisuhteesta ja lakkasin vertaamasta itseäni muihin.

Sanon ihan kokemuksesta, se mitä sinä näät niistä muista ulospäin voi olla ihan muuta, mitä heidän elämä oikeasti on. Moni joka reissaa ja ostaa hienoja autoja ja asuntoja on isoissa veloissa, niiden menestyneiden lasten kohdalla voi taustalla olla vaikka mitä burn outia ja syömishäiriötä ja mt-ongelmaa, harvempi supermenestyvä nuori on sitä ilman kovaa stressiä ja sen sivuilmiöitä. Mutta ei näistä monetkaan ääneen puhu edes lähipiirille.

Terveysongelmat, parisuhdeongelmat ym, syö jaksamista ja ymmärrän että voi olla tosi vaikeaa löytää elämästä hyviä asioita. Itse kroonisesti sairaana, osin työkyvyttömänä ja kipujen kanssakin nautin luonnosta tässä kaupunkilähiön ulkoilupoluilla, luen kirjoja ja katson telkkaria ja nautin noista. Ei elämässä tarvitse suorittaa ja saavuttaa ihmeellisiä ollakseen onnellinen edes välillä. Ja mullakin on huonoja päiviä ja tunnistan ap samoja fiiliksiä, mutta opettelin nauttimaan pienistä asioista ja sen myötä on hyviäkin päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Sanon ihan kokemuksesta, se mitä sinä näät niistä muista ulospäin voi olla ihan muuta, mitä heidän elämä oikeasti on. Moni joka reissaa ja ostaa hienoja autoja ja asuntoja on isoissa veloissa, niiden menestyneiden lasten kohdalla voi taustalla olla vaikka mitä burn outia ja syömishäiriötä ja mt-ongelmaa, harvempi supermenestyvä nuori on sitä ilman kovaa stressiä ja sen sivuilmiöitä. Mutta ei näistä monetkaan ääneen puhu edes lähipiirille.

Terveysongelmat, parisuhdeongelmat ym, syö jaksamista ja ymmärrän että voi olla tosi vaikeaa löytää elämästä hyviä asioita. Itse kroonisesti sairaana, osin työkyvyttömänä ja kipujen kanssakin nautin luonnosta tässä kaupunkilähiön ulkoilupoluilla, luen kirjoja ja katson telkkaria ja nautin noista. Ei elämässä tarvitse suorittaa ja saavuttaa ihmeellisiä ollakseen onnellinen edes välillä. Ja mullakin on huonoja päiviä ja tunnistan ap samoja fiiliksiä, mutta opettelin nauttimaan pienistä asioista ja sen myötä on hyviäkin päiviä.

Kaikillahan on ongelmia, juu, mutta eikö olisi hieman terveempää pyrkiä tasapainoon omassa elämässä ajattelematta muiden asioita? Mitä jos kaikki olisikin kuten ulos näyttää, ns. täydellistä? Vaikuttaisiko jotenkin sinun elämääsi?

I feel you. Itsekin kroonisesti sairas. Monta vuotta elämästäni mennyt ohi. En pysty oikein tehdä mitään. Kaikki muut ihmiset etenee elämässä ja puuhailee kaikkea. Minä olen kotini vanki, hyvä jos pystyy syödä tai nukkua. Nyt olen niin väsynyt että voisin vain nukkua pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon ihan kokemuksesta, se mitä sinä näät niistä muista ulospäin voi olla ihan muuta, mitä heidän elämä oikeasti on. Moni joka reissaa ja ostaa hienoja autoja ja asuntoja on isoissa veloissa, niiden menestyneiden lasten kohdalla voi taustalla olla vaikka mitä burn outia ja syömishäiriötä ja mt-ongelmaa, harvempi supermenestyvä nuori on sitä ilman kovaa stressiä ja sen sivuilmiöitä. Mutta ei näistä monetkaan ääneen puhu edes lähipiirille.

Terveysongelmat, parisuhdeongelmat ym, syö jaksamista ja ymmärrän että voi olla tosi vaikeaa löytää elämästä hyviä asioita. Itse kroonisesti sairaana, osin työkyvyttömänä ja kipujen kanssakin nautin luonnosta tässä kaupunkilähiön ulkoilupoluilla, luen kirjoja ja katson telkkaria ja nautin noista. Ei elämässä tarvitse suorittaa ja saavuttaa ihmeellisiä ollakseen onnellinen edes välillä. Ja mullakin on huonoja päiviä ja tunnistan ap samoja fiiliksiä, mutta opettelin nauttimaan pienistä asioista ja sen myötä on hyviäkin päiviä.

Kaikillahan on ongelmia, juu, mutta eikö olisi hieman terveempää pyrkiä tasapainoon omassa elämässä ajattelematta muiden asioita? Mitä jos kaikki olisikin kuten ulos näyttää, ns. täydellistä? Vaikuttaisiko jotenkin sinun elämääsi?

No, itse en tosiaan useinkaan mieti muiden asioita, eihän se mitään hyödytä, mutta vastasin ap:lle, joka nimenomaan tuntui kokevan raskaana sekä oman tilanteensa, että sen lisänä sen, että muilla näyttää menevän niin paljon paremmin. Ja jos on tosi loppu, ymmärrän hyvin sellaisetkin tunteet, varman aika moni niitä joskus kokee. Omassa tuttavapiirissä noita mainittuja esimerkkejä ulkoisesti kaikki hyvin-takana omat murheet-tilanteista on, joten se oli minusta hyvä muistutus siitä, että ei kannata aina niitä ulkoisia asioita niin miettiä.