Tädin perintörahat hupeni parin viimeisen vuoden hoivamaksuihin

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

Niin, ne ovat kokoomuslaisten hoivakotien johtajien rahoja vähän kuin Veikkaus tulot.

Vanhus kun vihdoinkin pääsee hoivakotiin niin sitä ennen kannattais olla pitänyt huolen että ne tilit ovat tyhjät.

Rahat siirretty perillisille. Muuten ne menevät hoitomaksuihin. Omaiset ei tätä usko tai tajua ajoissa, mummo, vaarihan on useasti niin dementoitunut että ei todellakaan enää näitä asioita tajua. Elikkä parasta olisi järjestää asiat ennen muistisairautta. Diagnoosista hoivakotiin voi mennä pari kuukautta vuosiin.

Meillä tulee olemaan sama, mutta johtuen vanhuksiemme saiduutesta ihan. Suu vaahdossa ovat olleet huutamassa ettei ennakkoperitöjä tipu. Laittakoot Rihanna hoitomaksuihin. Kropat hyvässä kunnossa, muistin kanssa alkaa olemaan ongelmia.

Luulevat että saavat kuolla saappaat jalassa, mutta näin käy tosi harvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä teki samassa työpaikassa samaa työtä ja saivat samaa palkkaa.

Toinen eli vuosikymmenet nuukaillen ja säästeliäästi, toinen eli tilistä tiliin ja matkusteli, söi hyvin ja nautti palkkarahoistaan.

Eläkkeelle jäätyään säästeliäämmin eläneellä oli säästössä paljon rahaa ja omistusasunto.

Toinen asui vuokralla ja sai eläkkeensä päälle asumistukea. Molempien elämä jatkui ennallaan.

Elämänsä ehtoopuolella molemmat päätyivät palveluasuntolaan. Molemmilla omat huoneet ja hoitohenkilöstöä ympärillä 24/7.

Säätelijänä eläneen varat turvaisivat hoidon jatkumisen, mutta niin sai samaa hoitoa hetkessä elänyt henkilökin.

Säästeliäästi elänyt loppupeleissä rahoitti elämäntyölleen ulkomaista hoivajättiä.

Käärinliinoissa ei ole taskuja. Oma oli valintansa.

Ehkei kuitenkaan ollut selkeä valinta, kun ei ymmärtänyt, miten asiat tässä yhteiskunnassa menevät.

Nyt on alettu nähdä tämäkin epäkohta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisellä on oikeus ostaa laadukasta hoivaa itselleen? Ei kuitenkaan mistään jättiperinnöstä olisi ollut kyse, kun parissa vuodessa meni sileäksi. Moneen hoivakuukauteen muuten tädillä sitten vielä olisi ollut varaa?, kun mitään ei jäänyt?

Tänä päivänä ei saa laadukasta hoitoa edes yksityiseltä. Kun on uutisia lukenut, eri asteisia laiminlyöntejä tulee esille myös yksityiseltä puolelta. Attendollakin joku vanhus oli kaatunut yöllä maahan, hoitaja ei saanut tätä yksin ylös, joten kävi hakemassa peiton ja vanhus nukkui yönsä lattialla.

https://hoitajat.net/forums/topic/8948-y%C3%B6ksi-lattialle-makaaman-j%…

Minun mummoni oli viimeiset 10 vuotta laadukkaassa hoivakodissa Helsingin Eirassa, ei yksityinen olekaan synonyymi laadiukkaalle vaan pitää valita laadukas paikka. Kukaan mummon lapsista ei muuten kitissyt "perinnön hupenemisesta hoivamaksuihin"

Harvalla mummolla on 500 000 € säästöjä.

Itse todella toivon että siinä vaiheessa kun olen vanha ja huonokuntoinen niin yhteiskunnassa olisi hyväksytty jo eutanasia. En halua hoivakotiin käänneltäväksi, en yhteiskunnan maksamana enkä itse maksaen.

Mitä hyötyä siitä enää on kenellekään paitsi sille ulkomaiselle hoivayhtiölle että olen hoivakodissa käänneltävänä🤷 ei se ole ihmisarvoista elämää eikä mun kunto siinä vaiheessa enää tule paranemaan... Enkä halua kuolla kituen kuten nykypäivänä tuppaa olemaan tapana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

No kun sen saman hoidon saisi oli rahaa tai ei.

Haluatteko oikeasti, että bisnestä tekevät suuryritykset pikkuhiljaa haalivat omistukseensa kaikkien suomalaisten elinaikana kertyneet omaisuudet? Isovanhemmilta perityt kesämökit, koko työelämän ajan maksetut asunnot, jne. Haluatteko elää yhteiskunnassa, jossa suuret hoivayritykset rikastuvat pitkän työuran tehneiden ihmisten kustannuksella? Kuittaavat koko omaisuuden omiin nimiinsä ja sitten vastineeksi antavat jonkin näennäishoivan, minimistandardeilla toki, koska kaikki erikoisen hyvä hoito on hinnoiteltu tavallisen eläkkeensaajan ulottumattomiin.

Kyllä sinä ihan itse saat hoitaa sen vanhempasi 24/7/365, jos haluat maksimoida perintösi. Ei sellaisen hoidon toteuttaminen laitoksessa halpaa lystiä ole.

Miksi sen edes pitäisi olla yhteiskunnalle halpaa? Ei yhteiskunta ole mikään voittoa tavoitteleva yritys, vaan yhteiskunnan tarkoitus on mm. pitää huolta kansalaisistaan, etenkin tällaisen hyvinvointivaltion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa vanhusten riistoa.

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa, jotta lapset saisivat enemmän perintörahaa?

Jokaisella on oikeus hoitoon.

Ei ole olemassa mitään oikeuksia ilman velvollisuuksia. Jos on oikeus hoitoon on myös velvollisuus maksaa siitä kykyjensä mukaan. Jos laiminlyö velvollisuutensa osallistua yhteiskunnan rahoittamiseen, luopuu samalla oikeudesta hyötyä rahoista millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisellä on oikeus ostaa laadukasta hoivaa itselleen? Ei kuitenkaan mistään jättiperinnöstä olisi ollut kyse, kun parissa vuodessa meni sileäksi. Moneen hoivakuukauteen muuten tädillä sitten vielä olisi ollut varaa?, kun mitään ei jäänyt?

Tänä päivänä ei saa laadukasta hoitoa edes yksityiseltä. Kun on uutisia lukenut, eri asteisia laiminlyöntejä tulee esille myös yksityiseltä puolelta. Attendollakin joku vanhus oli kaatunut yöllä maahan, hoitaja ei saanut tätä yksin ylös, joten kävi hakemassa peiton ja vanhus nukkui yönsä lattialla.

https://hoitajat.net/forums/topic/8948-y%C3%B6ksi-lattialle-makaaman-j%…

Hoitajat eivät edes saa nostaa hoidettavaa yksin, vaan nostamassa pitää olla ainakin kaksi henkilöä. Tämä sekä hoitajien että potilaiden turvallisuuden vuoksi. Hitaja toimi ihan oikein, kun ei nostoapua ollut saatavilla.

No se olennainen pointtihan tuossa on se, että sellaista tilannetta ei pitäisi olla olemassa, että ei ole kahta hoitajaa nostamassa! Se on vanhusten hoidon laiminlyöntiä, jos henkilökuntaa ei ole riittävästi.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vanhus kun vihdoinkin pääsee hoivakotiin niin sitä ennen kannattais olla pitänyt huolen että ne tilit ovat tyhjät.

Rahat siirretty perillisille. Muuten ne menevät hoitomaksuihin. Omaiset ei tätä usko tai tajua ajoissa, mummo, vaarihan on useasti niin dementoitunut että ei todellakaan enää näitä asioita tajua. Elikkä parasta olisi järjestää asiat ennen muistisairautta. Diagnoosista hoivakotiin voi mennä pari kuukautta vuosiin.

Meillä tulee olemaan sama, mutta johtuen vanhuksiemme saiduutesta ihan. Suu vaahdossa ovat olleet huutamassa ettei ennakkoperitöjä tipu. Laittakoot Rihanna hoitomaksuihin. Kropat hyvässä kunnossa, muistin kanssa alkaa olemaan ongelmia.

Luulevat että saavat kuolla saappaat jalassa, mutta näin käy tosi harvalle.

Ikää +80 v, kaverit kuolevat ympäriltä, nuorempiakin mennyt.

Nyt olis se hetki kun vielä kykenesivät tekemään järkeviä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

No kun sen saman hoidon saisi oli rahaa tai ei.

Haluatteko oikeasti, että bisnestä tekevät suuryritykset pikkuhiljaa haalivat omistukseensa kaikkien suomalaisten elinaikana kertyneet omaisuudet? Isovanhemmilta perityt kesämökit, koko työelämän ajan maksetut asunnot, jne. Haluatteko elää yhteiskunnassa, jossa suuret hoivayritykset rikastuvat pitkän työuran tehneiden ihmisten kustannuksella? Kuittaavat koko omaisuuden omiin nimiinsä ja sitten vastineeksi antavat jonkin näennäishoivan, minimistandardeilla toki, koska kaikki erikoisen hyvä hoito on hinnoiteltu tavallisen eläkkeensaajan ulottumattomiin.

Mä haluan, että jokainen pystyy kerryttämään oman omaisuutensa eikä tarvitse jättiperintöjä tullakseen toimeen tai voidakseen maksaa asuntonsa.

Ja sitten haluat, että se jokaisen kerryttämä omaisuus lopulta päätyy voittoa tavoittelevalle suuryritykselle, niinkö?

Sallimunnauraaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

Niin, ne ovat kokoomuslaisten hoivakotien johtajien rahoja vähän kuin Veikkaus tulot.

Iso osa hoivakodeissa on kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistuksessa. Riittävistä voitosta pidetään huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

No kun sen saman hoidon saisi oli rahaa tai ei.

Haluatteko oikeasti, että bisnestä tekevät suuryritykset pikkuhiljaa haalivat omistukseensa kaikkien suomalaisten elinaikana kertyneet omaisuudet? Isovanhemmilta perityt kesämökit, koko työelämän ajan maksetut asunnot, jne. Haluatteko elää yhteiskunnassa, jossa suuret hoivayritykset rikastuvat pitkän työuran tehneiden ihmisten kustannuksella? Kuittaavat koko omaisuuden omiin nimiinsä ja sitten vastineeksi antavat jonkin näennäishoivan, minimistandardeilla toki, koska kaikki erikoisen hyvä hoito on hinnoiteltu tavallisen eläkkeensaajan ulottumattomiin.

Kyllä sinä ihan itse saat hoitaa sen vanhempasi 24/7/365, jos haluat maksimoida perintösi. Ei sellaisen hoidon toteuttaminen laitoksessa halpaa lystiä ole.

Miksi sen edes pitäisi olla yhteiskunnalle halpaa? Ei yhteiskunta ole mikään voittoa tavoitteleva yritys, vaan yhteiskunnan tarkoitus on mm. pitää huolta kansalaisistaan, etenkin tällaisen hyvinvointivaltion.

No ei yhteiskuntakaan voi jatkuvasti elää yli varojensa paitsi harhaisten ja vastuuttomien päiväunissa.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan lapset joutuu maksamaan ne maksut omista palkoistaan. Niin tutulle kävi.

ei joudu lapset maksamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa vanhusten riistoa.

Jos noilla vanhuksilla on omaisuutta, pitäiskö yhteiskunnan, eli kaikkien veronmaksajien, siltikin kollektiivisesti hoitaa hänen hoitokulunsa? Vain siksi, että häneltä jäisi jotain perintöä?

Ihmettelen välillä pk-seudun arvoalueilla olevia asumattomia röttelötaloja keskellä hienoja omakotitaloja. Mietin, että kenellä on varaa jättää talo rapistumaan alueella, jossa pelkästä tontista saa satoja tuhansia. Onkohan tuossa syynä se, että talon entinen asukas on jossakin hoivakodissa, eikä kotia käsittääkseni voi pakottaa realisoimaan? Eli tonttia säästetään perillisille ja laitetaan myyntiin heti kun sen omistaja kuolee.

Tämö johtuu siitä että Rakennusvalvonta ei myönnä poikkeuksia kuin tontteja haaliville tietyille rakennusliikkeille ja muille tuttavilleen. Ainakin Helsingissä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan lapset joutuu maksamaan ne maksut omista palkoistaan. Niin tutulle kävi.

ei joudu lapset maksamaan

Teoriassa ei, käytännössä usein kyllä. Nimimerkillä "kokemusta on".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

Älytöntä ajatella, että joku veronsa maksanut joutuu hoivastaan maksamaan 96 000 €. Ihan siitä samasta hoivasta, jonka joku muu saa ilmaiseksi.

Niin, tulee yllätyksenä että jostain se raha on otettava, vai tekevätkö hoitajat työtään ilmaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä teki samassa työpaikassa samaa työtä ja saivat samaa palkkaa.

Toinen eli vuosikymmenet nuukaillen ja säästeliäästi, toinen eli tilistä tiliin ja matkusteli, söi hyvin ja nautti palkkarahoistaan.

Eläkkeelle jäätyään säästeliäämmin eläneellä oli säästössä paljon rahaa ja omistusasunto.

Toinen asui vuokralla ja sai eläkkeensä päälle asumistukea. Molempien elämä jatkui ennallaan.

Elämänsä ehtoopuolella molemmat päätyivät palveluasuntolaan. Molemmilla omat huoneet ja hoitohenkilöstöä ympärillä 24/7.

Säätelijänä eläneen varat turvaisivat hoidon jatkumisen, mutta niin sai samaa hoitoa hetkessä elänyt henkilökin.

Säästeliäästi elänyt loppupeleissä rahoitti elämäntyölleen ulkomaista hoivajättiä.

Pitikin juuri kirjoittaa, että tässä ei tasa-arvo toteudu. Se, joka tekee ahkerasti paljon töitä ja maksaa paljon veroja, ei enää tänä päivänä saa veroilleen vastinetta. Kun hoivan tarve lähestyy, kannattaa hoitaa asiansa niin, ettei tilillä ole rahaa. Hoiva on kuitenkin ala-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä teki samassa työpaikassa samaa työtä ja saivat samaa palkkaa.

Toinen eli vuosikymmenet nuukaillen ja säästeliäästi, toinen eli tilistä tiliin ja matkusteli, söi hyvin ja nautti palkkarahoistaan.

Eläkkeelle jäätyään säästeliäämmin eläneellä oli säästössä paljon rahaa ja omistusasunto.

Toinen asui vuokralla ja sai eläkkeensä päälle asumistukea. Molempien elämä jatkui ennallaan.

Elämänsä ehtoopuolella molemmat päätyivät palveluasuntolaan. Molemmilla omat huoneet ja hoitohenkilöstöä ympärillä 24/7.

Säätelijänä eläneen varat turvaisivat hoidon jatkumisen, mutta niin sai samaa hoitoa hetkessä elänyt henkilökin.

Säästeliäästi elänyt loppupeleissä rahoitti elämäntyölleen ulkomaista hoivajättiä.

Käärinliinoissa ei ole taskuja. Oma oli valintansa.

Ehkei kuitenkaan ollut selkeä valinta, kun ei ymmärtänyt, miten asiat tässä yhteiskunnassa menevät.

Nyt on alettu nähdä tämäkin epäkohta paremmin.

Selkeä valinta?

Saidan , nuuan ihmisen on todella vaikea luopua rahoistaan vaikka tietäisi miten tulee käymään.

Ei hän olisi just nuuka jos yhtä äkkiä alkais anteliaaksi.

Silloin kun on varallisuutta ja vielä selväpäinen niin kannattaa luopua lasten hyväksi kaikesta ettei jää kun eläke. Alkaa olla jo siinä kunnossa että ei selviä kotona ehkä vuosi pari. Sitten ei mene kun eläkkeestä ja hilut jää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajatella elossa olevan ihmisen rahoja perintörahoina eikä hänen omina rahoinaan. Täti käyttänyt omat rahansa elinaikanaan. Ihan sama mihin käytti. Jos hänen lapsensa niin huolissaan rahoista, olisivat voineet itse hoitaa äitinsä. Ja toisaalta, jos äidin kuollessa enemmän harmittaa se rahojen vähyys kuin se, että äiti kuollut, eivät mitään olisi ansainneetkaan. Omaisena tärkeämpää pitäisi olla se, että henkilö on saanut hoitoa kuin se paljon jäi rahaa.

No kun sen saman hoidon saisi oli rahaa tai ei.

Haluatteko oikeasti, että bisnestä tekevät suuryritykset pikkuhiljaa haalivat omistukseensa kaikkien suomalaisten elinaikana kertyneet omaisuudet? Isovanhemmilta perityt kesämökit, koko työelämän ajan maksetut asunnot, jne. Haluatteko elää yhteiskunnassa, jossa suuret hoivayritykset rikastuvat pitkän työuran tehneiden ihmisten kustannuksella? Kuittaavat koko omaisuuden omiin nimiinsä ja sitten vastineeksi antavat jonkin näennäishoivan, minimistandardeilla toki, koska kaikki erikoisen hyvä hoito on hinnoiteltu tavallisen eläkkeensaajan ulottumattomiin.

Tästä koko konseptista voimme vain kiittää kokoomusta. Meitä kaikkia koskee se, että vanhustenhoito on huonolla tolalla. Yksityiset hoivajätit toiminnallaan ovat saaneet aikaan myös sen, että varsinaisesti voittoa tekemättömät kunnalliset toimijat joutuvat kilpailemaan kustannustehokkuudessa näitä yksityisiä vastaan. Yksityisten tärkein tavoite on voitontavoittelu. Ei hyvä hoito.  Kunnalliset taas kärsivät jatkuvasta resurssipulasta, koska yhteisiä verovaroja ei haluta suunnata vanhustenhoitoon. Ero julkisten ja yksityisten välillä on se, että julkisia palveluja sentään valvotaan. Yksityiset ovat voineet aika pitkään harjoittaa törkeyksiään. Vasta viime aikoina useat kantelut ovat alkaneet herättämään edes jossain määrin päättäjiä (tai sitten ei)

Mitä tulee hoivakodissa asuvan ihmisen varallisuuteen. Niin kauan kuin ihminen on elossa - hänellä on oikeus omaan omaisuuteensa ja varallisuuteensa. Sitä ei tarvitse hillota jotain omaista silmällä pitäen. Liian paljon näkee sitä, että hoidettavan omaisuus  on edunvalvojana toimivan omaisen hallinnassa ja hoidettava saa kitkutella ilman kunnon vaatteita (osaston kierrätysvaatteiden varassa), hygieniatarvikkeita tai mitään muutakaan laatua jossain hoivayksikössä, jossa nämä kaikki periaatteessa kuuluvat sen omaisen hankittaviksi. Omainen, joka siis käy katsomassa läheistään  ehkä max. 2x vuodessa.